21-22.10.2015 Lähiopetuspäivät.

Keskiviikko 21.10.2015

Jaahas... jo oli aikakin... nimittäin LÄHIOPETUSPÄIVIEN... Eikä varmaan kukaan teistä osaa arvata että millä meidän aamu alkoi... no TEORIALLA!!!!!!!! 
Aiheena oli ripustus, työergonomia sekä työssämme kohtaamat vaaratilanteet.
Kävimme avointa keskustelua siitä minkälaisia vaaratilanteita kukin on kohdannut työssään ja miten tilanne on korjaantunut sen jälkeen.

Jutustelun jälkeen me jakauduimme kahteen ryhmään, jossa yhdessä pohdittiin:
-Mitä seikkoja maalaamossa tulisi ottaa huomioon työasentoja miettiessä?
-Miten ripustan kappaleet oikein?
-Milloin oma turvallisuus on vaarassa työpaikalla, tai onko itselläni tunne vaarasta?
Puolen tunnin pohdinnan tuloksena saimme tulokseksi:
-Kaikki maalattavat kappaleet ripustaa maalaus telineisiin jos mahdollista.
-Kun kappaletta ripustaa, käyttää kappaleen rakennetta hyväkseen mahdollisimman tehokkaasti, jotta maalaus ikkuna saadaan täytettyä.
-Kappaleet ripustetaan ripustajaa turhaa rasittamatta.
-Ripustaessa käytetään mahdollisuuksien mukaan apulaitteita.
-Kun kappaleen ripustamista suunnittelee, huomioi, että kappaleen saa maalattua kunnolla.
-Ripustaessa välttää pitkiä toistoja.
-Kun maalauspäivän suunnittelee hyvin, välttää kiireen.
Kävimme ryhmätyön tulokset läpi ennen kahvia.

Kahvin jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään: märkämäälarit ja jauhemaalarit. Kaikki saivat itse valita kumpaan ryhmään halusi kuulua (paitsi minä koska olin jauhemaalareiden tutorina). Samalla kun ryhmiä jaettiin, aloin pohtimaan minkälaisia kappaleita meidän kannattaisi maalata, jotta saisimme testattua jauhemaalauslaitteen säätöjä ja sitä miten se vaikuttaa kappaleen pinnan lopputulokseen. Tämä laitteiden testailu ja ominaisuuksien tarkastelu olikin seuraavana aiheena.

Ennen kun pääsin kunnolla aloittamaan tutorointia, kävin selvittämässä pari itseäni askarruttavaa maalaukseen liittyvää kysymystä Osmo Helkiöltä, joka on sähköpuolen opettaja. Vaikka hän ei tiennyt jauhemaalauksesta mitään osasi hän vastata sähkömiehenä kysymyksiini:
1. Minkä takia corona maalaus pistoolissa ilmoitetaan sekä kilovoltit että mikroampeerit? Miksi niitä pystyy säätään erikseen? Miten ne vaikuttavat toisiinsa?
Vastaus: Mikroampeereilla säädetään maalin varauksen määrää. Kilovolteilla kompensoidaan epäpuhtaiden pintojen aiheuttamaa vastusta. Jos on puhdas koukku maalaus ohjelmassa riittää esim. 40µA, mutta kun koukku alkaa olemaan maalinen ei 40µA enään riitäkkään samaan lopputulokseen. Tällöin kV nostamalla päästään taas samaan lopputulokseen. Kilovolteilla tehostetaan mikroampeereita.
2. Materiaaleissa, jossa kerrotaan maalausmenetelmistä, kerrotaan että corona maalausmenetelmässä maali varautuu miinus merkkiseksi ja linjalla roikkuva kappale on plus merkkinen. Miten tämä voi olla mahdollista? Miten miinus merkkinen voi olla varautunut, eihän maadoitusta voida varata? Miten maadoitettu kappale voi olla plussa merkkinen?
Vastaus:?????? Jätän tämän kohdan vielä avoimeksi, koska en ole aivan täysin varma asiasta itsekkään niin en lähde arvailemaankaan.

Kiitos Osmon voin nukkua yöllä vähän paremmin kun nämä asiat eivät mua enään niin paljoa mietitytä, mutta pakko mun on vielä Osmoa myöhemmin häiritä ja selvittää uudestaan tuo toinen kysymys.

Takasin tullessani olikin ruokkis jo alkanut, jonka jälkeen siiryimme hallin puolelle. Lähdin porukkani kanssa metallipuolen romulavalle etsimään sopivia maalattavia kappaleita. Piti käydä vielä hallin puolella kysymässä suoria levynpalasia, että saataisiin paremmin laitetta testattua. Sieltä tarttuikin mukaan levyjä, joihin oli harjoiteltu päittäin hitsaamista. 
Tässä kappaleet näkyvätkin jo pesussa. Koska pesu ei kappaleita kemiellisesti karhentanut, suihkupuhallettiin ne vielä ennen maalaamista.



Toisena urakkana oli maalata kaksi kuorma-auton vannetta. Ne oli molemmat maalattu jo aikaisemmin, joten pesun jälkeen alkoi niistä hurja maalin poisto. Kun vanteet olivat pyörineet useamman kerran singossa, jossa suurin osa maalista irtosi, jouduttiin ne vielä käsittelemään loppuun suihkupuhalluskaapissa käsin. 

Vanteiden puhdistukseen meni kokonaisuudessaan melkein kaksi päivää, joten me ei saatu niitä maalattua. Viimeisenä ongelmana havaittiin vielä vanteen ulkoreunassa joko liikaa maalia tai jotain massaa, jota ei saanut poistettua sieltä millään. Pahaa pelkään, että näiden vanteiden maalausurakka jatkuu seuraavilla lähipäivillä...








Loppu päivä meni välillä hommia tehdessä ja välillä yleisessä häröilyssä. Ennen kotio lähtöä Jari keräsi meidät vielä luokkaan, jossa käytiin läpi mitä päivän aikana oltiin opittu. Samalla vähän suunnittelimme jo seuraavaa päivää. Kävi ilmi, että hallinpuolella oli Apalle kuuluvia osia joihin pitäisi saada väri. Tästä tuli meidän seuraavan päivän homma.

Torstai 22.10.2015

Luulin että tämäkin aamu oltaisiin aloitettu teorialla mitä ei eilen saatu käytyä läpi koska koulun netti oli rikki... mutta ei, vaan meillä olikin tehtävän jako. Ennen kun siirryttiin hallin puolelle, Jari näytti meille edellisen päivän tuotoksia mitä oli tehnyt yhdessä nuorisoasteen opiskelijoiden kanssa. Videota katsoessa huomasin, että olin unohtanut suojalasini pulveri maalaamoon ja syöksyinkin sinne heti kun hommat oli jaettu.

Ja voi PPPPEEERRjantai! Kyllä ne oli saanu videolle hienosti sotkettua mutta ei kukaan ollu viittinyt SIIVOTA!!!! Päivällä kuulin, että Jari oli oikein yllyttänyt vielä muksuja... tämä muistetaan... Eli hommat alkoivat jälkien siivoamisella.









Kun siivoukset oli siivottu, tutustuimme tarkemmin maalattaviin osiin. Kuvassa näkyy esimerkki yksilö. Satu aloitti kappaleiden rasvan poiston, kun Matti suihkupuhalsi kappaleet luokkaan SaS tai Sa1(kappaleisiin tehtiin siis hiekkapesu) . Tällä tavalla kappaleisiin tehtiin maalin tarttumista parantava karhennus.
Koska kappaleita oli paljon ja tavoitteena oli maalata niin paljon kappaleita kun mahdollista, piti maalaus, ripustus ja uunitus suunnitella kunnolla.




Ensimmäisenä Matti ratkaisi mihin kappaleet ripustetaan. Tähän tankoon saa kerralla ripustettua useamman kappaleen. Kun toinen puoli on maalattu, käännetään kappale ja maalataan toinen puoli.



Maadoitus saatiin hoidettua näppärästi kaapin ulkopuolelta, jolloin se ei ollut missään vaiheessa tiellä, mutta toimi täydellisesti.













Kappaleet ripustettiin lyhyisiin vakiokoukkuihin, jota koululta löytyi. Kun seitsemän laittoi rinnakkain, sai kappaleet helposti maalattua sivuiltakin eikä kappaleiden kääntäminen tuottanut ongelmaa.





Tässä kuvassa näkyy periaate miten kappaleet ripustettiin telineeseen. Koska telineen renkaat on... no kaikkea muuta kuin pyöreät, ja koska uunin pohjalla on niin paljon maali jämiä, ei täyden telineen työntäminen lämpöiseen uuniin tullut kysymykseen vaan kärry työnnettiin kylmään uuniin valmiiksi. Maalatut kappaleet nostettiin kärryn kyytiin joka oli uunissa, tällöin heiluminen ei tuottanut ongelmia. Kun kärry oli täysi, laitettiin uuni päälle ja annettiin lämmön nousta 190asteeseen. Kun lämpötila oli saavutettu annoimme olla kappaleiden uunissa 5-10min, jonka jälkeen sammutimme uunin ja annoimme uunin lämmön laskea. Lämmön laskua nopeuttaaksemme jouduimme avaamaan uunin oven, jolloin maalaamo lämpesi hetkellisesti aikalailla. Onneksi siitä päästiin hyvällä tuuletuksella.



Tässä oli kappaleen haasteellisin kohta. Levyjen väliin kyllä sai maalia, mutta putken pää joka on levyjen välissä jäi aina paljaaksi. Ei auttanut vaikka ampeereita vähensi tai kuljetusilmaa kasvatti. Ratkaisu löytyi maalarin tietotaidosta. Matti hoksasi heti, että putken pään sai maalattua kun pistoolista "tussautti" maalia, eli painoi liipasimen pohjaan ja päästi samantien, jolloin pistoolista tuli maalia vain tussaus. Yhden tai kaksi kertaa kun tussautti, niin putki oli kokonaan maalissa.









Päivän tavoitteenahan oli testata lopputulosta eri säädoillä ja mitata kalvon vahvuutta kappaleista. Vahvuudet jäi mitattua mutta eri säädöistä otin kuvan jotta tiedettiin minkälaisilla arvoilla tuli maalattua. Maalaus arvoista voi sanoa sen, että suuri ero tuli putken päässä olevien levyjen välisen tilan maalauksesta, mutta ei kuitenkaan mitään suurta ja ihmeellistä. Johtopäätöksenä voisi ajatella, että vaikka laitteen säätäminen auttaa, helpottaa ja on aika ajoin välttämätöntä, on maalarin käden liike yksi säädin koneen muiden säätimien joukossa. Jos tämän säätimen hallitsee on jälki tarkempaa, tasaisempaa ja ammattimaista.




Päivän saldo on tässä. 2/3 maalattu. Jos meillä ei olisi mennut aamusta aikaa alku tusaamiseen olisimme saaneet maalattua kaikki putket.
Ennen kotiin lähtöä kävimme läpi mitä olimme päivän aikana oppineet ja mitä kaikkea olimme saaneet tehtyä. Viimeisenä Jari muistutti meitä vielä tulevista lähipäivistä joiden toisena päivänä on pintakäsittely seminaari. Vielä siinä vaiheessa mahtui osallistujia, joten Jari pyysi mainostamaan tapahtumaa työpaikalla.

Gema type:701 corona jauhemaalauspistoolin käyttöohje.

Gema type:701 corona jauhemaalauspistoolin käyttöohje.

Tämä jauhemaalauspistooli on corona pistooli. Laite varaa maalauspistoolin päässä olevalla elektronilla maalin, jolloin se tartuu kappaleeseen. Corona tekniikalla maali varautuu miinus merkkiseksi. Varausta säätämällä maalin tarttuvuuteen voi vaikuttaa. Vähentämällä varausta maali tarttuu heikommin, mutta tunkeutuu paremmin nurkkiin ja koloihin. Tällä tavalla pienennetään faradayn häkki-ilmiötä, joka on corona tekniikan suurin ongelma. Pelkästään käyttöohjeen noudattaminen ei takaa onnistumista vaan laite pitää myös huoltaa. Tähän on tulossa ohjeet.
Laitteen säätimet vasemmalta oikealle:
1. Kuljetusilman paineen säätö. Tällä hallitaan pistoolista tulevan pulverin määrää. Säätimen yläpuolella on kuljetusilman painemittari.
2. Täydennysilman säätö. Tätä säädetään, jos jauheen määrää halutaan muuttaa muuttamatta kuljetusilman määrää. Esimerkiksi mitä enemmän täydennysilmaa syötetään, sitä vähemmän tulee maalia, mutta pistoolista ulostuleva kokonaisilman määrä ei muutu.
3. Jännitteen säädin. Säätimen yläpuolella on mittari, jonka ylä asteikko ilmoittaa jännitteen kV(kilovoltteina) ja ala asteikko virran µA(mikroampeereina). Säätämällä mikroampeereita, säädät maalin varausta, eli sitä kuinka hyvin maali tarttuu kappaleesseen. Tässä laitteessa kilovoltteja ei pysty erikseen säätämään.
4. Virta kytkin. Tästä laite laitetaan päälle ja pois.

Maalilaatikko. Kuvan etureunassa näkyy luukku, josta laatikkoon saa lisättyä uutta maalia. Kuvassa keskellä on messinkinen mutteri, jonka alla on maalilaatikon maadoituskaapeli. Kaapelin vieressä on injektori, josta maaliletku lähtee. Tämä toimii maalille "pumppuna", joka nostaa alipaineen avulla maalin laatikosta letkuun. Maalilaatikon päällä kuvan vasemmassa yläreunassa näkyy heikosti maalilaatikon poistoputki, jonka kautta maalilaatikosta poistuu ylimääräinen ilma ja näin ei laatikkoon pääse muodostumaan ylipainetta. Maalilaatikon etu alareunassa on vielä leijuputki, josta tulee maalilaatikon leijupohjaan ilmaa. Poisto putken pää kannattaa suunnata poisto imua kohti, koska sieltä voi tulla maalia.
Maalaus pistooli. Pistoolissa on säädettävä viuhkasuutin. Työntämällä suutinta kauemmaksi maaliviuhka pienenee ja vetämällä suutinta lähemmäksi viuhka kasvaa. Koska kyseessä on corona pistooli tapahtuu maalin varautuminen pistoolin päässä olevan valkoisen elektrodin sisällä, jonka läpi viuhkasuutin menee.

Paineilma. Jotta maali kulkeutuisi jauhesäiliöstä pistoolille olisi tämä syytä muistaa. Samoin leiju alusta ei saa paineilmaa,  jolloin maali alkaa holvaantumaan maalilaatikkoon. Kun leijuilmaa on oikea määrä, maali näyttää maalilaatikossa nestemmäiseltä ja vellovalta. Liika leiju voi aiheuttaa maalin tasaisessa kuljetuksessa ongelmia. Leijua saa säädettyä kuvassa näkyvän säätimen vieressä olevasta säätimestä

Maadoitus kaapeli. Jos ei mene pistorasiaan tai paineilma liittimeen tai ei ole läpinäkyvää kurttuputkea, on kyseessä maadoituskaapeli. Tämän ansiosta varautunut maali tarttuu kappaleeseen. Laitetaan kiinni joko kappaleeseen tai ripustimen paljaaseen metallipintaan.

8-9.10.2015 Korvaavat lähiopetuspäivät

Torstai 8.10.2015

 Jaa että mitkä korvaavat lähiopetuspäivät? No itse en ollut elokuun lähiopetuspäivillä ja pyysin mahdollisuutta korvata kyseiset päivät. Syyskuun lähiopetuspäivillä huomasin vanhemman puoleisen Geman corona pistoolin ilmestyneen halliin. Kyselin mikä on tuon kohtalo ja selvisi, että se löytyi varaston perukoilta ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus laittaa se käyttö kuntoon. Pyysinkin heti että voisin tehdä korvaavat päivät kyseistä laitetta huoltaen ja sehän kävi.
Aamu alkoi sillä, että raahasin tämän laitteen jauhemaalaus huoneeseen, jossa pystyin puhdistamaan konetta muita oppilaita häiritsemättä. Laite oli seissyt kauan varastossa joten urakka alkoi pölyjen puhaltamisella. Samalla selvittelin putki ja johto vyyhtejä, joita oli koneen ympärille pyöritelty. Tuosta läjästä löytyi muutama laitteeseen kuulumatonkin johto.
Alapuolen kuvista näkyy miltä kone oikein näytti. Samalla kun puhaltelin konetta paineilmalla tein yleis silmäystä koneen kunnosta ja puutteista.

Laitteen pistooli ja tarkemmin pistoolissa oleva jauhesuutin herätti ihmetystä itsessäni. Se oli käsin säädettävä, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Jännityksellä odotin tulevaa kun pääsisi testaamaan, että kuinka kyseinen suutin oikein toimisi.

Laitteen etupaneeli. Yksinkertaiset säätömahdollisuudet helpottavat aloittelevaa maalaria laitteen säädöissä. Jos ihan totta puhutaan niin eipä tuosta mitään puutukkaan.

Kun laite oli päältä puhdistettu, oli aika paneutua laitteen sisuksiin. Laitteeseen oli jäänyt viime käytön jälkeen vanhat maalit. Maali oli jokseenkin jämähtänyt pitkin laitteen putkistoja, mutta paineilma sykäyksillä lähti maali iloisesti liikkeille. Vanha maali voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin maalatessa jos ja kun sen jämät alkaa irtoilla putkistoista maalauksen aikana. Jottei tätä tapahtuisi täytyy mun puhdistaa laite mahdollisimman hyvin.

Laitteen injektori aiheutti itsessäni myös ihmetystä. On outoa kiinnittää se noinkin lujaa jauhe laatikkoon. Kyseinen ratkaisu hidastaa maalin vaihtoa. Itse olen kohdannut vain tyylin missä injektorin pohjassa oleva putken pätkä painetaan maali laatikkoon menevän putken päähän, jollon injektori on nopeasti irrotettavissa. Jos näin olisi, voisi tämän Geman ja koulun toisen Geman injektoreita vaihdella päikseen. Työ elämässä tästä olisi hyötyä kun samat varaosat sopii kumpaankin injektoriin.

Kun olin irroittanut injektorin, sai laatikosta irroitettua myös maaliputken, koska ne ovat samoilla kiinnityksillä. Puhalsin maaliputken paineilmalla sisä- ja ulkopuolelta. Onneksi putki ei ole ollut aikoinaan paljoa käytössä niin se oli helppo puhdistaa. Kannesta täytyi irroittaa vielä maadoitus, joka näkyy kuvassa maaliputken pään alapuolella. Kannen puhdistusta helpottaakseni otin vielä ilman poistoputken irti, joka näkyy kuvan oikeassa reunassa. Salvat auki laatikon molemmin puolin ja kansi oli irti. Kun kannesta oli irroittanut kaiken ylimääräisen oli sen puhdistus nopeaa ja helppoa.

Seuraavaksi itse laatikon kimppuun. Kun laatikon etureunassa olevan leijualustan paineilmaputki oli irroitettu, pystyi laatikon nostamaan vapaasti paikoiltansa pois. Pujottelin laatikon päälle jätesäkin johon kumosin maali jätteen turhan pölyttämisen välttämiseksi. Kun itsestään irtoava maali oli poistettu laatikosta, puhdistin lopun maalin paineilmalla. Jos käytössä on imuri, suosittelen sen käyttöä puhdistuksessa, koska paineilma pöllyttää laatikkoon jäänyttä maalia todella paljon. Puhdistuksen aikana on tärkeää muistaa pitää henkilökohtaisia suojaimia. Kun laatikko ja kansi oli puhdistettu kokosin sen takasin kokonaiseksi. Samalla irroitin vielä jauhe letkun injektorista ja puhdistin sen erikseen niin, ettei siihen tai pistoolin sisään jäänyt yhtään maalia. Letku takaisin kiinni ja eikun elektronin ja jauhesuuttimen kimpuun.

Laitteen elektroni oli helppo puhdistaa, koska se oli periaatteessa suora putki, jonka sisällä oli neljä maalin varaavaa metallitangon pätkää. Jauhesuutin olikin sitten eri juttu. Laitetta oli käytetty paljon ja ajan kuluessa maali oli alkanut jämähtämään suuttimen etäisyyttä säätelevän tangon ympärille. Noin 75% tangonsta oli melkein 2kertaa paksumpi kuin loput 25%. Raaputin mattopuukolla suurimmat maalit pois, jonka jälkeen lopun maalin hioin 320 hiekkapaperilla. Tämän käsittelyn jälkeen tanko oli kuin uusi, muuten mutta tangon päässä olevat kierteet oli huonossa kunnossa niin kuin myös jauhesuuttimen sisällä oleva kierrekin.

Kiikutin molemmat osat metalliosastolle, jossa kierteet avattiin. Vanhoihin kierteisiin oli kovettunut maalia ja kun osia oli yritetty väkisin vääntää toisiinsa oli kierteiden nousukin huonossa kunnossa. Jenka tapilla ja pakalla kierteet saatiin kuin uusiksi.









Päivän viimeisenä hommana tein vanhan vaahtomuovi "kuristimen" paikalle uuden. Kyseisen "kuristimen" tarkoitus on pysäyttää jauhesuuttimen etäisyyttä säätelevä tanko haluttuun kohtaan. Alapuolella olevassa kuvassa näkyy minne "kuristin" tulee. Ongelmana oli löytää sopivaa materiaalia joka ei olisi liian löysää tähän. Aikansa Juhan kanssa ongelmaa pohdittuani näin pöydällä korva tulpat. Pyörittelin tulppaa aikani ja huomasin että tämähän voisi toimia. Puu puolelta lainattiin vielä nahkapaskaa, jolla tehtiin keskelle tulppaa reikä, jotta tulppa saatiin pujotettua tankoon.


Perjantai 9.10.2015

Tässä näkyy eilisen päivän viimeinen homma. Tarvittiin kolme korvatulppaa jotta tankoa saatiin tarpeeksi "kuristettua". Noissa korvatulpissa on se huono puoli, että ne ei käyttäydy kuin normaali vaahtomuovi. Voi olla että nuo ei kauaa kestä mutta aika näyttää.




Päivän ensimmäinen homma oli taikoo laitteeseen paineilma. Kuvassa näkyy ongelma kohta. Ei, se ei ole se, etten saanut kunnollista kuvaa vaikka kuinka yritin, vaan että koneeseen piti saada samanlainen paineilma liitin kun viereisessä pistoolissa. Onneksi eilen etsiessäni työkaluja huomasin, että yhdessä laatikossa oli paineilma liittimiä. Laatikko jauhemaalaamoon ja armoton tonkiminen käyntiin.

Ja KYLLÄ, kuin ihmeen kaupalla sieltä löytyi sopiva liitin, mutta vähän eri paikkaan kun alunperin oli tarkoitus. Seuraava haaste oli löytää putkimiehen teippiä tai nailon teippiä tai mikähän nyt ton virallinen nimi nyt sitten onkaan. Kuin ihmeen kaupalla sitäkin löytyi ja laite saattiin toiminta kuntoon.




Sitten oli vielä laitteen testaus. Koneessa olevat säätönupit aiheuttivat päänvaivaa. Opettajan huoneesta löytyvä metallituote maalausta käsitelevä kirja käteen ja tutkimaan. Pienen etsimisen jälkeen koneen säätäminen alkoi luonnistua. Kun kone oli säädetty, koemaalasin pienen pellin palasen. Tarkoituksena oli testata maadoituksen toimivuus ja säätöjen vaikutus maalattavuutteen. Kun testit oli tehty ja maalia oli tuhlattu, kellotin laitteen puhdistus ajan ja päädyin aikaan n.20min. Ei paha, sillä koulun toisen corona maalaus pistoolin puhdistaa noin 10-15min, eli puhdistuksen pitkä kesto ei ole syy minkä takia konetta ei voisi käyttää. Nyt laite on mun taitojen mukaan huollettu, puhdistettu ja testattu, enään puuttuu käyttö-ohjeet, jotka tulee seuraavaan päivitykseen.

15-16.9.2015 Lähiopetuspäivät

Tiista 15.9.2015

Kyllä kului neljä kuukautta hitaasti mutta onneksi se taas koitti... nimittäin LÄHIOPETUSPÄIVÄT!!!!!!!! Aamu alkoi niin kuin aina eli teorialla. Aamun ensimmäisenä aiheena oli standardit, ja teorian piti meille Jari ja Jugi. Aloitettiin aivan alusta, eli mitä varten ja miksi standardeja on. Aivan uutena tietona tuli se, että kemianteollisuus ja metalliteollisuuden standardiyhdistys määrittelevät standardit. Standardi on niin kauan suositus kunnes viranomainen toisin määrää ja tämän jälkeen siitä tulee laki.

Standardien jälkeen uudeksi aiheeksi tuli korroosionestomaalaus (korroosionesto standardi on SFS-EN 12944). Aiheen teoria oli havainnoillistettu Jarin Hiacen korjausmaalaus urakkaan. Asia, joka jäi kaikista parhaiten tästä mieleen oli se, että ei ole epoksin voittanutta...

Kymmenen kahvin jälkeen meillä vaihtui opettaja Anna Saloseen, joka opetti/opettaa matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Ensimmäisenä meillä oli hieman kemiaa ja aiheena oli korroosio. Anna näytti aikaisemmilla tunneilla tehtyjä kokeita miten eri materiaalit reagoivat toistensa kanssa, esimerkiksi rautanaula, joka oli ollut vedessä pari viikkoa oli alkanut ruostumaan. Reaktiota sai nopeutettua lisäämällä veteen suolaa, jolloin naula ruostui vielä enemmän ja nopeammin.

Kun korroosio oli tältä osin käsitelty, aiheeksi tuli käyttötekniset tiedotteet. Laskimme niiden avulla kuinka paljon maalia tarvitsisimme tietyn kokoiselle alueelle ja miten tämä onnistuisi myöhemmin omalla työpaikalla. Keskustelimme myös miten kokeneet automaalarit arvioivat maalin tarpeen.
Sitten olikin jo ruokatauko.

Ruokkiksen jälkeen tulimme hallin puolelle tekemään käytännön harjoitteita. Pinta-alan ja tarvittavan maalin määrän arvioiminen/laskeminen oli ensimmäisenä hommana, jonka laskimme auton vanteista. Nämä vanteet olivat asiakastöitä, joten ennen kun pääsimme tekemään arvioitu määrä maalia oli niille tehtävä vielä pohjuste työt.
Ensin vanteiden pinta puhdistettiin rasvanpoistoaineella. Tämä siksi, että seuraavassa vaiheessa emme hioisi vanteiden pinnalla olevia epäpuhtauksia syvemmälle vanteiden maalikerroksiin.


Sitten vanteet hiottiin P320 hiekkapaperilla tai karhunvillalla. Pinta hiotaan, koska maali verkottuu huomattavasti paremmin hiottuun pintaan kun tasaiseen.
Kun pinnat oli hiottu, puhallettiin niistä paineilmalla pölyt pois ja puhdistettiin ne uudestaan rasvanpoisto aineella.
Tämän jälkeen menimme luokkaan tutustumaan käytettävän maalin käyttötekniseen tiedotteeseen, joka oli Cromax pro surfase (valitettavasti en onnistunut löytämään kyseisen maalin käyttöteknistä tiedotetta uudestaan). Kyseisellä maalilla onnistui sekä hionta maalaus, että märkää märälle maalaus, maalin sekoitus suhdetta muuttamalla.

Sitten oli aika sekoittaa väri. Se tehtiin ja tehdään aina puntarin ja värinsekoitusohjelman avulla, täsmällisen sävyn saavuttamiseksi. Kun maalattavan alueen pinta-ala oli jo aikaisemmin laskettu, voimme käyttöteknisen tiedotteen antamien arvioiden avulla suurin piirtein sekoittaa maalia niin, että sitä meni mahdollisimman vähän hukkaan.

Kun maali oli sekoitettu, pääsimme maalaamaan ensimmäisen kerroksen vanteen pintaan. Koska käytimme märkää märälle tekniikkaa, seuraavan kerroksen sai maalata aikaisintaan 30min edellisestä maalauksesta, mutta viimeistään 8h päästä. Märkää märälle tekniikka nopeuttaa tässä tapauksessa tekemistä, kun ensimmäisen ja toisen maalikerroksen välissä ei pintaa hiota uudestaan. Pystyimme samana päivänä maalaamaan molemmat kerrokset. Koska itse en ole automaalari ja kokemukseni sekä muistiinpanoni ovat heikot, en ala sen kummallisemmin kertomaan kyseisestä maalaus tekniikasta.

Tässä vanne kahden märkää märälle kerroksen jälkeen. Ensimmäinen päivä loppui siis näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Keskiviikko 16.9.2015

Aamu alkoi taas vahvalla teoria pläjäyksellä, jonka ensimmäinen osio koski esikäsittelyä. Teorian piti Jari ja Jugi. Aloitimme teorian keskustelemalla mitä erilaisia epäpuhtauksia voi maalattavan kappaleen pinnalla olla. Suojaöljy / rasva, suola, hiilipöly / noki, työstöneste, vetorasva / saippua, metallilastu sekä ruoste / lentoruoste ovat yleisimmät kappaleen pinnalta löytyvät epäpuhtaudet. Suurin osa näistä epäpuhtauksista on poistettavissa vesipohjaisella pesulla, mutta kappaleen pinnassa pitkään ollut / kuivunut saippua tai vetorasva voi tuottaa ongelmia. Omalla työpaikallani kyseisien aineiden poistamista tehostettiin käsittelemällä pestävät kappaleet ennen pesua liuotinpohjaisella rasvanpoistoaineella.

Jotta esikäsittely onnistuisi, pitää neljän eri osan täyttyä:
1. Pesuaine. Pesuaineen tulee olla kemikaalin toimittajan ohjeiden mukaisesti tehty. Myös pestävä kappale vaikuttaa minkälainen pesuaine pesussa on, esim. terästä pestään alkalisella pesuaineella kun taas alumiinia ja sinkin pesuun käytetään happamia pesuaineita. Tietysti pesuaineen kuuluu olla myös sellaista, että se pystyy puhdistamaan epäpuhtaudet pois.
2. Lämpö. Pesuaineen lämpö määräytyy hyvin paljon pesussa käytettävän kemikaalin mukaan. Lämmön lisääminen tehostaa pesutulosta, mutta monilla pesussa käytettävillä kemikaaleilla on tarkat lämpötilat missä ne toimivat oikein.
3. Liike. Liike on välttämätön epäpuhtauksien poistamisen kannalta. Kuin lämmössä myös liikettä lisäämällä voidaan pesutulosta tehostaa, mutta toisaalta se voi aiheuttaa ongelmia maalattavien kappaleiden ripustamisessa. Kovassa pesu paineessa kevyet kappaleet helposti sotkeutuvat toisiinsa ja tippuvat pesulinjan pohjalle.
4. Aika. Pestävän kappaleen on oltava pesussa oikea aika. Jos kappale on pesussa liian lyhyen ajan, ei se puhdistu kunnolla. Toisaalta, jos kappale on pesussa liian kauan, tulee siitä kappaleelle turhia kustannuksia. 

Ja niinkuin OPH:n Isto Jokisen tekemillä sivuillakin sanotaan, jokaisen osatekijän tulee toteutua, jotta kunnollinen pesutulos voitaisiin saavuttaa. 

Jugi ja Jari jakoivat luokan neljään ja antoivat meille ryhmätehtävän, jossa piti selvittää eri metallien pesuaineista. Meidän pesuaineena oli alkaliset pesuaineet. Alkalinen pesuaine poistaa tehokkaasti lähes kaiken lian. Sitä käytetään yleensä teräksen pesuun, koska se syövyttää alumiinia ja sinkkiä. Alkalinen pesuliuos on joko lievästi tai voimakkaasti alkalista. Teräksen pesussa käytetään yleensä voimakkaasti alkalista liuosta (ph10). Hyvät puolet:
-Ei ole tulen arkaa.
-Poistaa lähes kaikki epäpuhtaudet.
-Ei syövytä terästä.
-On halpa ja pitkä ikäinen.


Huonot puolet:
-Pesuaine on syövyttävää, joten se ei sovellu käsinpesuun.
-Aineen käsittely on riskialtista.
-Pesuaine on lämmitettävä kuunaksi toimiakseen.
-Syövyttää alumiinia ja sinkkiä.
-Pesuaine täytyy käsitellä tarkasti ennen hävittämistä.

Sitten olikin tauko ja aihe vaihtui matikkaan jota meille opetti tänäänkin Anna Salonen. Matikassa kävimme läpi pinta-aloja, tilavuuksia, prosentti laskuja ja viimeisenä avaruusgeometriaa. Nopeasti huomasin, että siitä kun viimeksi koulun penkillä olin jotain laskettu on liian pitkä aika. Ei meinannut aluksi laskut onnistua, mutta kun vähän verrytteli aivojaan niin kyllä ne alkoivat luonnistua.

Matikka loppui ruokkikseen, jonka jälkeen menimme jatkamaan eilen kesken jääneitä vanteita. 

Urakka aloitettiin rasvanpoistolla. Sitten vanteen pinta vesihiottiin. Vesihionnan ideana oli poistaa vanteen pinnasta maalin alle jääneet roskat ja antaa tartunta pinta seuraavalle maalikerrokselle. Vesihionnassa ei tarkoituksena ole puhkaista maalikalvoa vaan vain "matata" se. Kun vesi hionta oli tehty, vanne puhdistettiin paineilmalla ja vietiin maalaus kammioon. Kammiossa vanne pihdistettiin vesiliukoisella rasvanpoistoaineella, jonka jälkeen kävimme sekoittamassa maalin. Maali oli aivan samaa mustaa kun mitä me eilenkin käytimme, joten sen sekoitus sujui vauhdikkaasti. Vanne puhdistettiin vielä ennen maalaamista tahmaliinalla.

Vanteesta puuttuu vielä lakka päältä, mutta koska aikamme loppui kesken, jäi vanteiden lakkaus muiden hommaksi. Kolmen aikaan Jugi keräsi porukan kasaan luokkaan, jossa juttelimme vielä pohja sävyjen tärkeydestä.

Apua tiedon hakemiseen.

Tietoa etsiessäni olen huomannut, että pulverimaalaukseen liittyviä sivustoja/artikkeleita on harmillisen vähän verrattuna muihin maalausmenetelmiin. Aikaa kuluu paljon keräten tiedon murusia kasaan. Tästä syystä ajattelin kerätä joitain aiheeseen liittyviä sivuja samaan paikkaan helpottamaan tiedon etsintää. Olen myös pyrkinyt jaottelemaan linkit eri kategorioihin.

Maalaus menetelmät:
-tribo:
Yleistä (Corro-Coat) En
Yleistä (Opetushallitus) Fin

-corona:
Yleistä (Corro-Coat) En
Yleistä (Opetushallitus) Fin

-dippaus eli pulveriin kastaminen (fluidised bed coating):
Yleistä (Colorcon) En

Maalauslaitteisto valmistajat:
Red Line En
Wagner Fin
Gema En
Sasmetor / Gema Fin
Nordson Fin

Maalin valmistajat:
Teknos Fin
Axalta En
Alesta / Axalta Fin
Nortek En
Interpon En
Trimite En
Prismatic En
Thermaset En
Tiger En

Jauhemaalaus yleisesti:
Historiaa (Tiger) En
Yleistä (Corro-Coat) En
Yleistä (Hornishgroup) En
Yleistä (Linetec) En
Jauhemaalin sidosaineet (Linetec) En
Yleistä (Teräsrakenneyhdistys) Fin
Yleistä / sidosaineet (VTM) Fin
Yleistä (Opetushallitus) Fin
Yleistä / sidosaineet (Perecolor) Fin
Jauhemaalien ominaisuuksia (Perecolor) Fin
Jauhemaalaus korroosionestossa (Teknos) Fin

Havaintoja töistä 8.

Pesulinjan suuttimien vaihto.
Suuttimien vaihto, suutin pesien puhdistus- ja pesupaineen optimointi.

Nyt olisi aiheena pesu- ja huuhtelusuuttimien vaihto, pesien jossa suutin on puhdistus ja pesu sekä huuhtelu paineen optimointi sopivaksi kaikille maalattaville kappaleille. Meillä on ollut ongelmana, että kaikkia kappaleita, jotka maalataan ei voi pestä, niissä kiinni olevien linkkujen takia. Jos linkun omaava kappale joutui pesuun, taittui se pesulinjalla niin, että se ei maalautunut kunnolla ja se piti maalata joko käsin tai sitten kokonaan uudestaan. Ideaksi tuli toimenpide, jossa kaikki suuttimet vaihdettaisiin (sekä pesun että huuhtelun) suuttimiksi joissa nesteen tuloreikä olisi  pienempi ja nesteen muodostama kiilamainen pesualue pienempi. Tämä muodostaisi painetta laskemalla "sumumaisen" lopputuloksen jolloin linkut ei enään taittuisi väärään asentoon pesussa.
Vasemalla on linjan alkuperäistä suutinta vastaava suutin ja oikealla on uusi vaihdettu suutin. Kuten kuvasta näkyy, on kiilaura ja reikä mistä neste tulee huomattavasti pienempi uudessa suuttimessa.




Suutimet ovat kiinni irroitettavassa pesässä johon aikojen saatossa kertyy likaa. Pesu suuttimien pesiin kertyy kalkkia, kuivunutta pesuainetta, pestävistä kappaleista irtoavia palasia ja hyönteisiä. Huuhtelu suuttimien pesiin kertyy levän aiheuttamaa limaa ja hyönteisiä. Kun vanha suutin otettiin pois, puhdistettiin pesä mekaanisesti pyyhkimällä, vedellä ja paineilmalla. Jos puhdistusta ei tekisi, olisi uudet suuttimet nopeasti tukossa.

Kun pesät oli puhdistettu, asetettiin uudet suuttimet paikoilleensa. Suutin lukitaan pesäänsä oikealla olevassa kuvassa näkyvällä mutterilla. Ennen kun mutteri kiristetään suunnataan suutin oikeaan asentoon. Suuntaus tapahtuu niin, että jokainen suutin suunnataan suutin "patteriston" (seuraava kuva alhaalla) keskelle, jottei pesunestettä ajautuisi huuhteluun liikaa tai jottei pesu tai huuhtelu vettä suihkuaisi linjan ulkopuolelle.



Tässä on suutin "patteristo". Kuvassa ensimmäisenä näkyy pesun suuttimet, jonka jälkeen on valuma-alue, jonka jälkeen juuri ja juuri näkyy huuhtelu nro:1. Ykkös huuhtelun jälkeen on vielä huuhtelu nro:2, joka ei oikein erotu kuvasta. Kaiken kaikkiaan koko linjaan meni 224kpl suuttimia. Näistä kuvista ei oikein näe miten suuttimet on suunnattu mutta idea on se, että 
reunimmaiset suuttimet suunnataan kohti keskustaa ja mitä lähemmäksi keskustaa tullaan sitä vähemmän suutinta käännetään.






Tässä lopputulos. Hätäisenä en kerennyt ottamaan kuvaa aloitus tilanteesta, joten ei ole kuvaa mihin verrata. Sekä huuhtelun että pesun paine pudotettiin1,3baarista alle 1baariin jollain suuttimien kanssa tulos oli enemmän sumumainen mitä se aikaisemmin oli. Suuttimien vaihdon jälkeen olemme peseet kaikki maalattavat kappaleet. Vaihto helpotti ongelmaa, mutta ei vieläkään poistanut sitä kokonaan joten ei muuta kuin uusia ideoita keksimään.

Kotitehtävä nro:7

Kotitehtävä nro:7

Tällä kertaa kotitehtävänä oli miettiä oman työpaikan pintakäsittelymenetelmiä. Olisiko jokin menetelmä kustannustehokkaampi kun toinen ja mistä mahdollinen ero kustannuksista johtuu. Miten kustannukset määrittelevät pintakäsittelymenetelmän valintaa.

Omalla työpaikallani on teoriassa kolme pintakäsittely vaihtoehtoa:
Nro1: Ei tehdä pinnalle mitään.
Nro2: Pestään pinta.
Nro3: Pestään ja maalataan pinta.
Käytännössä taas meillä ei ole kuin yksi pintakäsittelymenetelmä, joka on nro3. Tietysti osa meidän tuotteista on sinkittyjä, passivoituja, eloksoituja, ruisku kromattuja, harjattuja, vasaroituja, kiillotettuja... tuossa on nyt muutama pintakäsittelymenetelmä mitä meidän työpaikan tuotteista löytyy, mutta niitä ei tehdä meillä. Koska kyseisiä menetelmiä ei tehdä meillä, ei nämä kuulu tähän tehtävään. 

Jos mietin noita kolmea teoreettista vaihtoehtoa, olisi halvin tietysti nro1. Syy siihen olisi se, ettei tällöin tarvittaisi kallista pesu- ja maalauslinjastoa, eikä olisi laitteistoa, joka kuluttaisi sähköä/kaasua, eikä olisi koneita, jotka kuluttaisivat pesuaineita, vettä, paineilmaa ja maalia, eikä olisi maalaamon henkilökuntaa, jolle pitäisi maksaa palkkaa.
Toisaalta taas käsittelemäton valaisin olisi huomattavasti lyhytikäisempi kuin käsitelty.

Toiseksi halvin vaihtoehto olisi nro2. Tämä johtuu siitä, että nyt pitäisi olla jo pesulinja ja kuivausuuni, jotka maksavat, sekä kuluttavat sähköä/kaasua, sekä pesuaineita ja vettä. Tätä ylläpitämään tarvittaisiin jo työntekijä/tekijöitä (meillä pesussa kappale saa konversio käsittelyn, rasvanpoiston yhteydessä. Tällöin kappale saa ohuen korroosiota suojaavan kalvon itseensä) mutta kuitenkaan arvokasta maalauslaitteistoa, joka kuluttaa maalia ja sähköä sekä polttouunia, joka kuluttaa sähköä ja kaasua, ei tarvitsisi hankkia.
Vaikka tässä menetelmässä kappale saa korroosiota suojaavan pinnoitteen on sekin lyhyt ikäisempi kun vaihtoehto nro3.

Vaihtoehdossa nro3 joutuu ostamaan kalliit laitteistot, hankkimaan materiaaleja, palkkaamaan työntekijöitä ja kaikki tämä näkyy valmiin tuotteen hinnassa, mutta se kannattaa. Meillä valaisimien maalit on valittu niin, että ne luovuttavat rungostansa lämpöä helpommin eli maali toimii lämmön siirtäjänä valaisimesta ympäröivään ilmaan. Tämä lisää valaisimen laitteiston, valaisimen rungon ja lampun ikää sekä vähentää energian kulutusta. Asiakkaalle on loppujen lopuksi halvempaa ostaa vähän kalliimpaa ja laadukasta kerran, kun kallista ja huono laatuista monta kertaa.