Jaahas... jo oli aikakin... nimittäin LÄHIOPETUSPÄIVIEN... Eikä varmaan kukaan teistä osaa arvata että millä meidän aamu alkoi... no TEORIALLA!!!!!!!!
Aiheena oli ripustus, työergonomia sekä työssämme kohtaamat vaaratilanteet.
Kävimme avointa keskustelua siitä minkälaisia vaaratilanteita kukin on kohdannut työssään ja miten tilanne on korjaantunut sen jälkeen.
Jutustelun jälkeen me jakauduimme kahteen ryhmään, jossa yhdessä pohdittiin:
-Mitä seikkoja maalaamossa tulisi ottaa huomioon työasentoja miettiessä?
-Miten ripustan kappaleet oikein?
-Milloin oma turvallisuus on vaarassa työpaikalla, tai onko itselläni tunne vaarasta?
Puolen tunnin pohdinnan tuloksena saimme tulokseksi:
-Kaikki maalattavat kappaleet ripustaa maalaus telineisiin jos mahdollista.
-Kun kappaletta ripustaa, käyttää kappaleen rakennetta hyväkseen mahdollisimman tehokkaasti, jotta maalaus ikkuna saadaan täytettyä.
-Kappaleet ripustetaan ripustajaa turhaa rasittamatta.
-Ripustaessa käytetään mahdollisuuksien mukaan apulaitteita.
-Kun kappaleen ripustamista suunnittelee, huomioi, että kappaleen saa maalattua kunnolla.
-Ripustaessa välttää pitkiä toistoja.
-Kun maalauspäivän suunnittelee hyvin, välttää kiireen.
Kävimme ryhmätyön tulokset läpi ennen kahvia.
Kahvin jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään: märkämäälarit ja jauhemaalarit. Kaikki saivat itse valita kumpaan ryhmään halusi kuulua (paitsi minä koska olin jauhemaalareiden tutorina). Samalla kun ryhmiä jaettiin, aloin pohtimaan minkälaisia kappaleita meidän kannattaisi maalata, jotta saisimme testattua jauhemaalauslaitteen säätöjä ja sitä miten se vaikuttaa kappaleen pinnan lopputulokseen. Tämä laitteiden testailu ja ominaisuuksien tarkastelu olikin seuraavana aiheena.
Ennen kun pääsin kunnolla aloittamaan tutorointia, kävin selvittämässä pari itseäni askarruttavaa maalaukseen liittyvää kysymystä Osmo Helkiöltä, joka on sähköpuolen opettaja. Vaikka hän ei tiennyt jauhemaalauksesta mitään osasi hän vastata sähkömiehenä kysymyksiini:
1. Minkä takia corona maalaus pistoolissa ilmoitetaan sekä kilovoltit että mikroampeerit? Miksi niitä pystyy säätään erikseen? Miten ne vaikuttavat toisiinsa?
Vastaus: Mikroampeereilla säädetään maalin varauksen määrää. Kilovolteilla kompensoidaan epäpuhtaiden pintojen aiheuttamaa vastusta. Jos on puhdas koukku maalaus ohjelmassa riittää esim. 40µA, mutta kun koukku alkaa olemaan maalinen ei 40µA enään riitäkkään samaan lopputulokseen. Tällöin kV nostamalla päästään taas samaan lopputulokseen. Kilovolteilla tehostetaan mikroampeereita.
2. Materiaaleissa, jossa kerrotaan maalausmenetelmistä, kerrotaan että corona maalausmenetelmässä maali varautuu miinus merkkiseksi ja linjalla roikkuva kappale on plus merkkinen. Miten tämä voi olla mahdollista? Miten miinus merkkinen voi olla varautunut, eihän maadoitusta voida varata? Miten maadoitettu kappale voi olla plussa merkkinen?
Vastaus:?????? Jätän tämän kohdan vielä avoimeksi, koska en ole aivan täysin varma asiasta itsekkään niin en lähde arvailemaankaan.
Kiitos Osmon voin nukkua yöllä vähän paremmin kun nämä asiat eivät mua enään niin paljoa mietitytä, mutta pakko mun on vielä Osmoa myöhemmin häiritä ja selvittää uudestaan tuo toinen kysymys.
Takasin tullessani olikin ruokkis jo alkanut, jonka jälkeen siiryimme hallin puolelle. Lähdin porukkani kanssa metallipuolen romulavalle etsimään sopivia maalattavia kappaleita. Piti käydä vielä hallin puolella kysymässä suoria levynpalasia, että saataisiin paremmin laitetta testattua. Sieltä tarttuikin mukaan levyjä, joihin oli harjoiteltu päittäin hitsaamista.
Tässä kappaleet näkyvätkin jo pesussa. Koska pesu ei kappaleita kemiellisesti karhentanut, suihkupuhallettiin ne vielä ennen maalaamista.
Toisena urakkana oli maalata kaksi kuorma-auton vannetta. Ne oli molemmat maalattu jo aikaisemmin, joten pesun jälkeen alkoi niistä hurja maalin poisto. Kun vanteet olivat pyörineet useamman kerran singossa, jossa suurin osa maalista irtosi, jouduttiin ne vielä käsittelemään loppuun suihkupuhalluskaapissa käsin.
Loppu päivä meni välillä hommia tehdessä ja välillä yleisessä häröilyssä. Ennen kotio lähtöä Jari keräsi meidät vielä luokkaan, jossa käytiin läpi mitä päivän aikana oltiin opittu. Samalla vähän suunnittelimme jo seuraavaa päivää. Kävi ilmi, että hallinpuolella oli Apalle kuuluvia osia joihin pitäisi saada väri. Tästä tuli meidän seuraavan päivän homma.
Torstai 22.10.2015
Ja voi PPPPEEERRjantai! Kyllä ne oli saanu videolle hienosti sotkettua mutta ei kukaan ollu viittinyt SIIVOTA!!!! Päivällä kuulin, että Jari oli oikein yllyttänyt vielä muksuja... tämä muistetaan... Eli hommat alkoivat jälkien siivoamisella.
Kun siivoukset oli siivottu, tutustuimme tarkemmin maalattaviin osiin. Kuvassa näkyy esimerkki yksilö. Satu aloitti kappaleiden rasvan poiston, kun Matti suihkupuhalsi kappaleet luokkaan SaS tai Sa1(kappaleisiin tehtiin siis hiekkapesu) . Tällä tavalla kappaleisiin tehtiin maalin tarttumista parantava karhennus.
Koska kappaleita oli paljon ja tavoitteena oli maalata niin paljon kappaleita kun mahdollista, piti maalaus, ripustus ja uunitus suunnitella kunnolla.
Ensimmäisenä Matti ratkaisi mihin kappaleet ripustetaan. Tähän tankoon saa kerralla ripustettua useamman kappaleen. Kun toinen puoli on maalattu, käännetään kappale ja maalataan toinen puoli.
Maadoitus saatiin hoidettua näppärästi kaapin ulkopuolelta, jolloin se ei ollut missään vaiheessa tiellä, mutta toimi täydellisesti.
Kappaleet ripustettiin lyhyisiin vakiokoukkuihin, jota koululta löytyi. Kun seitsemän laittoi rinnakkain, sai kappaleet helposti maalattua sivuiltakin eikä kappaleiden kääntäminen tuottanut ongelmaa.
Tässä kuvassa näkyy periaate miten kappaleet ripustettiin telineeseen. Koska telineen renkaat on... no kaikkea muuta kuin pyöreät, ja koska uunin pohjalla on niin paljon maali jämiä, ei täyden telineen työntäminen lämpöiseen uuniin tullut kysymykseen vaan kärry työnnettiin kylmään uuniin valmiiksi. Maalatut kappaleet nostettiin kärryn kyytiin joka oli uunissa, tällöin heiluminen ei tuottanut ongelmia. Kun kärry oli täysi, laitettiin uuni päälle ja annettiin lämmön nousta 190asteeseen. Kun lämpötila oli saavutettu annoimme olla kappaleiden uunissa 5-10min, jonka jälkeen sammutimme uunin ja annoimme uunin lämmön laskea. Lämmön laskua nopeuttaaksemme jouduimme avaamaan uunin oven, jolloin maalaamo lämpesi hetkellisesti aikalailla. Onneksi siitä päästiin hyvällä tuuletuksella.Tässä oli kappaleen haasteellisin kohta. Levyjen väliin kyllä sai maalia, mutta putken pää joka on levyjen välissä jäi aina paljaaksi. Ei auttanut vaikka ampeereita vähensi tai kuljetusilmaa kasvatti. Ratkaisu löytyi maalarin tietotaidosta. Matti hoksasi heti, että putken pään sai maalattua kun pistoolista "tussautti" maalia, eli painoi liipasimen pohjaan ja päästi samantien, jolloin pistoolista tuli maalia vain tussaus. Yhden tai kaksi kertaa kun tussautti, niin putki oli kokonaan maalissa.
Päivän tavoitteenahan oli testata lopputulosta eri säädoillä ja mitata kalvon vahvuutta kappaleista. Vahvuudet jäi mitattua mutta eri säädöistä otin kuvan jotta tiedettiin minkälaisilla arvoilla tuli maalattua. Maalaus arvoista voi sanoa sen, että suuri ero tuli putken päässä olevien levyjen välisen tilan maalauksesta, mutta ei kuitenkaan mitään suurta ja ihmeellistä. Johtopäätöksenä voisi ajatella, että vaikka laitteen säätäminen auttaa, helpottaa ja on aika ajoin välttämätöntä, on maalarin käden liike yksi säädin koneen muiden säätimien joukossa. Jos tämän säätimen hallitsee on jälki tarkempaa, tasaisempaa ja ammattimaista.
Päivän saldo on tässä. 2/3 maalattu. Jos meillä ei olisi mennut aamusta aikaa alku tusaamiseen olisimme saaneet maalattua kaikki putket.
Ennen kotiin lähtöä kävimme läpi mitä olimme päivän aikana oppineet ja mitä kaikkea olimme saaneet tehtyä. Viimeisenä Jari muistutti meitä vielä tulevista lähipäivistä joiden toisena päivänä on pintakäsittely seminaari. Vielä siinä vaiheessa mahtui osallistujia, joten Jari pyysi mainostamaan tapahtumaa työpaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti