11-12.11.2015 Lähiopetuspäivät.

Keskiviikko 11.11.2015

LÄHIPÄIVÄÄÄÄÄÄTTTTT!!!!!!!!!!!! kröhöm... siis taas oli aika lähipäivien. Täytä puuttuva sana, aamu alkoi ________.... kyllä siihen kuuluu teoria... Jari piti meille aamun teoria pläjäyksen,  joka tänään koski maalattavassa pinnassa ilmeneviä ongelmia. Jari kertoi tarinan omasta ihmeellisestä elämästään, missä asiakas oli pyytänyt Amerikoista Suomeen tuodun lentokoneen maalausta. Jari oli siitä ensin kieltäytynyt, mutta oli käynyt sitä kuitenkin katsomassa ja maalannut koneesta ainakin nokan... (voi olla että Jari maalasi koko koneenkin mutta nokasta hän vain puhui). Tarina oli kiintoisa mutta en sitä ala tässä sen kummemmin kertoa, koska en sitä kunnolla muista, mutta tarinan ideana oli se, että ennen kun vanhan maalin paikalle oli saatu kokonaan uusi maali, kohtasi Jari paljon ongelmia matkan aikana, ja jos niitä ei osannut ennakoida, olisi nokan maalaus epäonnistunut jo ennen kun pohjatyöt olisivat edes olleet valmiita. Kone oli omakotitalon pihalla, joten ympäristö piti huomioida maalatessa (kosteus, aurinko, itikat, pöly...). Koneen koko oli yksi asia mikä aiheutti ongelmia, koska nokka täytyi maalata telineiltä. Koneen nokassa olevat maali kerrokset olivat myös yksi asia mikä aiheutti ongelmia. Kerroksia oli paljon ja kerrokset koostuivat erilaisista maaleista. Kun ongelmat oli ottanut huomioon ja maalauksen että pohjatyöt oli suunnitellut kunnolla sekä ne teki kaikkien ohjeiden mukaisesti eivät ongelmat päässeet aiheuttamaan ongelmia.

Tässä oli pieni johdanto meidän aamun ryhmätyöhon. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja jokainen ryhmä sai oman maalauksessa ilmenevän ongelman. Meidän ryhmän johon kuului mun lisäksi Satu, Mira, Anttu, Matti ja Valtteri ja ongelma oli epätäydellinen kuivuminen. Tarkoituksena oli miettiä mitkä asiat aiheuttavat epätäydellistä kuivumista ja miten niitä voi välttää. Tässä meidän ryhmän aikaan saannokset:
-Maalatessa maalin kuivumisaika on syytä huomioida, sekä maalin kuiva-aine pitoisuus. Jos maali ei saa kuivua tarpeeksi kauan, on kuivuminen täten epätäydellinen.
-Maalarin on syytä ottaa huomioon eri ohenteiden käyttö. Eri ohenteet vaikuttavat maalin kuivumiseen erilailla. Vesi haihtuu tinneriä hitaamin.
-Olosuhteet ja ympäristö vaikuttavat pinnan kuivumiseen todella paljon. Liian kuumassa pinta sulkeutuu, kun taas kosteassa pinta ei kuivu ollenkaan.
-Kovettajan ja maalin sekoitus suhde pitää olla oikea.
-Maalattava pinta pitää käsitellä oikein ja ennen maalausta sen pitää olla puhdas.
-Liian paksu maalikalvo hidastaa maalin kuivumista. Jos tietyn pinnan kuivuminen yleensä vie tietyn ajan, kasvattaa paksu maalikalvo kuivumisaikaa, jolloin pinta on kuivunut epätäydellisesti sen normaalin tietyn ajan kuluttua (eli siis on märkä).
-Jos maalattavalle pinnalle on maalattu väärä maali voi olla, että maali jopa syövyttää pohjaa jolloin pintakaan ei voi olla täydellisesti kuivunut.
-Tietyt pinnat vaativat tartunta-aineita, jotta maali tarttuu pintaan kunnolla. Tartunta-aineen puutos voi vaikuttaa pinnan kuivumiseenkin.
-Maalarin on hyvä huomioida maalatessa oikeiden maalausvälineiden käyttö.
-Aikaisempien maali kerrosten kuivuminen vaikuttaa olennaisesti lopullisen pinnan kuivumiseen. Maalarin on pidettävä huoli, ettei maalaa märkää märälle kun se ei ole mahdollista, tarpeellista, tai kun maali ei sitä salli.

Valtteri kiteytti hienosti kaiken yhteen lauseeseen:
Kaikki ongelmat maali pinnassa on kiireen alakohtia.

Ryhmän pähkäily aikaa oli kahviin saakka. Kahvin jälkeen kävimme jokaisen ryhmän aiheet ja huomiot läpi. Aiheiden käsittelyä kesti ruokkikseen saakka.

Otin kuvat parista kirjasta, joita kannattaisi lukea jos nuo maalaus virheet alkaa oikein harmittamaan. Ei ne ongelmia poista mut kyllä niistä hyvän mielen saa.

Ruokkiksen jälkeen siirryttiinkin hallin puolelle. Tarkoituksena oli maalata jotain laajaa ja yksinkertaista koska iltapäivän käytännön harjoiteena oli ruiskumaalauksen perusteet. Maalatessa pyrimme harjoittelemaan maalausliikkeitä. Maalattavaksi kappaleeksi valikoitui kaksi kuvassa näkyvää kaarevaa metalli levyä. Tähän on hyvä harjoitella kun on jokseenkin tuota pinta-alaa kappaleissa. Tämän yksilön pinta karhennettiin, jotta saatiin maali pysymään pinnassa paremmin kiinni. Tämä ei varsinaisesti ollut mikään pakollinen toimenpide, mutta on hyvä muistella ja harjoitella kaikkea mitä täydellisen pinnan aikaan saamiseksi vaaditaan, aina kun siihen mahdollisuus on. Toinen yksilö vain puhdistettiin rasvanpoisto aineella. Sen pinta oli jo valmiiksi karhea.

Seuraavana oli käytettävän maalin teko. Maalina meillä oli punainen polyuretaani maali. Maalissa oli jippona se, että se oli tarkoitettu maalattavaksi korkeapaineruiskulla. Haasteena oli siis saada maalista tarpeeksi juoksevaa, jotta sitä pystyi maalaamaan HVLP ruiskulla, ja tarpeeksi juoksevaksi se saatiin ohentamalla. Ennen kun aloimme edes sekoittamaan maaleja, meidän maalaus tutori Valtteri käski käydä läpi ja kerätä kaikki maalin sekotuksessa tarvittavat välineet. Viskositeetti kuppi oli niin maalissa, että siihen levitettiin maalinpoistoainetta jotta se toimisi moitteettomasti. Kupin puhdistuessa etsimme sekoitus tikut, maali ruiskun, maalin, kovetteen, ohenteen ja maalin käyttöteknisen tiedotteen.

Ennen maalin sekoitusta laskimme maalattavien kappaleiden pinta-alan. Tarkastimme KTT:sta kuinka paljon maalia tarvitaan saavuttaaksemme tietyn märkä ja kuiva maalikalvon kuitenkaan tekemättä maalia liikaa. Laskujen lopputuloksena päätimme tehdä maalia 5desiä.
Puhdistimme viskositeetti kupin maalinpoistoaineesta ja aloimme sekoittamaan maalia. Kun itse maali ja kovettaja oli sekoitettu, oli ohentamisen aika. Olimme saaneet aikasemmin ohjeeksi, että maalin pitää valua kupista 18-20sekunnissa pois, jotta se on tarpeeksi notkeaa. Tähän lopputulokseen päästääksemme jouduimme ohentamaan maalia melkein 100% eli 5desiin maalia laitoimme melkein 5desiä ohenninta, jotta viskositeetti saatiin sopivaksi. Tämä voi aiheuttaa pinnassa valumisongelmia. Maali on hyvin ohutta, jolloin se voi mahdollisesti alkaa valumaan hyvinkin helposti.


Maalaus ruiskuksi Valtteri valitsi Satajetin pohjamaali ruiskun jossa oli 1,6mm suutin. Tämäkin käytiin tarkkaan läpi ennen käyttöön ottoa.











Maalattavat kappaleet vietiin maalaus huoneeseen. Ennen maalausta Valtteri opasti meille miten pistooli toimii ja miten eri säädöt vaikuttavat maalattavuuteen.

Kun polyuretaani maalin pinta on täysi se kiiltää, mutta jos pinta on vähänkin vajaa se näyttää "karhealta" tai hivenen matalta.
Kuvassa näkyy kuinka käy kun maalia joutuu ohentamaan paljon. Maalin peittävuus kärsii huomattavasti ja kyseinenkin kohta saatiin peittoon vasta kahden kerroksen jälkeen.

Jokainen pääsi maalaamaan levystä neljänneksen. Ensimmäinen kerros maalattiin ilman Valtterin ohjeita ja toinen kerros maalattiin Valtterin tekemien huomioiden ja korjauksien perusteella. Tärkeimpänä opetuksena Valtterilta tuli maalauksen aloitus ja lopetus. Koskaan ei aloituksen pitäisi alkaa ruiskutuksesta suoraan maalattavalle pinnalle, vaan aloitus jos se tehdään keskeltä maalattavaa kappaletta olisi syytä tehdä jouheesti hivenen viistosti aloittaen pintaan nähden. Näin aloitus kohdassa ei olisi selvää aloitusrajaa, vaan se tapahtuisi jouhevasti. Sama asia lopetuksessa. Tekee kaiken muuten saman lailla, mutta kun aloituksessa painetaan liipasinta, jotta maalia tulisi, lopetuksessa päästetään irti, jotta maalin tulo lakkaisi.

Maalauksen yhteydessä mittasimme märkäkalvon vahvuuden. Tarkoituksena oli 65µ kuivakalvo joka tarkoitti märkäkalvoa noin 125µ. Lopputulokseen pääsimme kun maalasimme pinnat kahteen kertaan.

Viimeisenä hommana oli se kaikista tärkein eli ruiskun pesu. Valtteri opasti meille ruiskupesurin käyttöä ja vielä vähän lisää ruiskun anatomiaa.
Päivä päättyi perinteiseen loppu priifiin, jossa käytiin läpi päivän aiheet ja mitä oltiin päivän aikana opittu.










Torstai 12.11.2015

Pintakäsittelyalan seminaari 2015
Tämä päivä vietettiinkin myllymäessä sosiaali ja terveysalan tiloissa. Ajattelin ensin, että menen vain kuuntelu oppilaaksi paikalla ja jätän muistiinpanovälineet kotio... mutta onneksi toisin kävi. Ennen tätä päivää en olisi suoraan osannut sanoa mitä 12944 voisi tarkoittaa mutta seminaarin aikana opin sen oikein hyvin, ja jos minä en olisi ottanut muistiinpano välineitä mukaan olisi suurin osa muistettavista asioista unohtunut päivän aikana.
Seuraavaksi ajattelin kertoa vähän asiota joita eri luennoitsijoilta jäi paperille ja mieleen. 

Hannu Tarvainen Ponsse Oyj
Hannu kertoi esityksessään Ponssen tavasta toimia koneidensa pinnoituksen kanssa. Laitteet maalataan aina niin, että on aivan sama menevätkö ne keski- Suomeen, missä ilma on puhdasta vai menevätkö ne suuren meren rannikolle, missä meri- ilma on armoton minkä tahansa työkoneen pinnalle. Ponssella seurataan tarkkaan maalausprosessia. Maalattuja tuotteita ja maalaus laitteita testataan aika ajoin erilaisilla maalin verkoittumista testaavilla testeillä. Myös maalikalvon vahvuutta tarkkaillaan. Ponsse oli yhteistyössä HAMK:in kanssa tehneet vaativiin olosuhteisiin ajateltujen pintojen testausta. Esimerkki kappaleisiin oli tehty erilaisia työstö ja hitsaus virheitä, jonka jälkeen kappaleet maalattiin. Maalauksen jälkeen kappaleet olivat suolavesi suihku kokeessa. Koe paljasti kuinka korroosio pääsi leviämään erilaisien virheiden kautta. Jopa pelkkä terävä reuna on otollinen paikka korroosion leviämiselle. Laadun valvonta on Ponsselle tärkeää. vaikka laitteet olisi kuinka hyvät, ei loppu tulos voi olla priimaa jos perus asiat ei ole kunnossa. Lopuksi Hannu kertoi vinkkinä meille kaikille, että vaikka alalla on paljon standardeja, tuntemalla niistä kaksi pärjää oikein hyvin:
SFS-EN ISO 12944 joka on korroosionestomaalaus standardi sekä
SFS 8145 jossa kerrotaan suihkupuhdistettujen tai suihkupuhdistettujen ja konepajapohjamaallilla käsiteltyjen teräspintojen mekaanisten esikäsittelyjen laatuasteet.

Seuraavana vuorossa oli

Juha Kilpinen Tikkurila
Tällä herralla oli esityksessään todella paljon erilaisia standardeja joista omasta mielestä tärkeimmät yritin poimia talteen. Kirjaan tähän ne mitkä onnistuin poimimaan esityksestä. Samalla pyrin selittämään mitä kyseinen standardi oikein käsittelee:

- SFS-EN ISO 12944 Joka on korroosionestomaalaus standardi. Standardi käsittää korroosionestomaalaukseen liittyvät asiat aina yleisistä asioista, ympäristöolosuhteisiin sekä maalattavan pinnan esikäsittelystä aina huoltomaalaukseen saakka. Standardi on 8osainen.

- SFS 8145 Korroosionestomaalaus. Suihkupuhdistettujen tai suihkupuhdistettujen ja konepajapohjamaallilla käsiteltyjen teräspintojen mekaanisten esikäsittelyjen laatuasteet.

- SFS-ISO 8501 on teräspintojen esikäsittely ennen pinnoitusta maalilla tai vastaavilla tuotteilla käsittelevä standardi. Toimii yhteistyössä standardi 12944 kanssa. Standardi on 4osainen. Standardissa pinnan puhtautta tarkastellaan silmämääräisesti. Pitää sisällään maalaamattoman ja aikaisemmin maalatun pinnan esikäsittelyn sekä pintavirheellisten alueiden esikäsittelyn ja pinnan kunnon lähtötason korkeapainesuihkutuksen yhteydessä.

- SFS-ISO 8503 on myös teräspintojen esikäsittelyä ennen pinnoitusta tai vastaavilla tuotteilla käsittelevä standardi. Erona 8501:seen on että 8503 pitää sisällään suihkupuhdistetun pinnan profiilin arviointia ennen maalaamista. Profiililla tarkoitetaan hiekkapuhalletun pinnan karheutta. Pintaprofiilin arvioinnista testi levyillä on kerrottu standardin osissa 1 ja 2, kun taas pintaprofiilin arvioinnista mikroskooppimenetelmällä ja mittauskärkimenetelmällä on kerrottu osissa 3 ja 4. Standardin 8503-2 osio on yleisin.

- SFS-EN ISO 4628 käsittelee pinoitteen huononemista. Standardissa käsitellään yleisten virhetyyppien esiintymisen voimakkuuden, määrän ja koon merkitsemistä. Arviotavina kohteina on rakkulat, ruostuminen, halkeamat, hilseily, liituuntuminen sekä viiltoa ympäröivä irtoaminen ja korroosio. Standardi on 8osainen.

- PSK 2701 standardi käsittelee metallirakenteiden korroosionestoa suojamaaliyhdistelmillä. Hankinta-asiakirjat.
- PSK 2702 standardi käsittelee kuumasinkittyjen teräsrakenteiden hankintaa ja maalausta. Käyttösuositus  prosessiteollisuudelle.
- SFS-EN 10238 käsittelee automaattisesti suihkupuhdistettuja ja konepajapohjamaalattuja rakenneterästuotteita.
Näistä kolmesta veijarista en ikävä kyllä osaa kertoa oikein mitään. Heistä ei seminaarista paljoa kerrottu enkä kovinkaan paljoa tietoa netistä löytänyt.

- SFS-EN ISO 2409 tämä standardi käsittelee hilaristikko koetta. Hilaristikko kokeella tarkastetaan maalin tarttuvuus kappaleeseen. Voidaan suorittaa alle 250µ vahvuiselle kuivakalvolle.

- SFS-EN ISO 16276 standardi käsittelee myös maalin tarttuvuuden testaamista niin kuin 2409. Standardi on 2osainen joista ensimmäinen käsittelee vetokoetta ja toinen hilaristikkokoetta ja X-viiltokoetta. X-viiltokokeen suorittamiselle ei ole mitään kalvonvahvuus määrettä. Standardin kakkos kohta poikkeaa 2409:sästä niin että 2409 kategoria on maalit ja lakat kun taas 16276:ssa kategoriana on teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä.

- SFS-EN ISO 2808 käsittelee kalvon paksuuden määrittelyä.

- SFS-EN 19840 käsittelee teräsrakenteiden korroosionestoa suojamaaliyhdistelmillä. Pinnoitteiden kuivakalvopaksuuden mittaus ja hyväksymis perusteet karheilla pinnoilla. Tätä käytetään kuulemma kenttäolosuhteissa.

- SFS-EN 1090 käsittelee teräsrakenteiden CE-merkintää. Standardi on kolme osainen joista kakkos osa käsittelee teräsrakenteita ja kolmos osa alumiinirakenteita. 

Sitten vuorossa oli

Jouko Salonen Chemetall
Cemetallin esityksessä oli paljon asioita, jotka oli entuudestaan tuttuja, koska meillä itsellämme on Chemetallin zirkoniumpassivointi ja tensidi rasvanpoisto. Ennen zirkoniumpassivointia meillä oli pesuna rautafosfatointi joten sekin on tuttu. Kuitenkin yritin kerätä esityksestä kaiken mistä voisi olla vähänkin apua joko nyt tai tulevaisuudessa. Siinä en tietenkään täydellisesti onnistunut mutta joitakin itseni mielestä tärkeitä asioita sain poimittua joukosta.

-Anodisointi (vanha termi eloksointi) on paras pintakäsittely alumiinille. Kyseinen pinnote parantaa alumiinin korroosionkestävyyttä huomattavasti. Anodisointi tehdään niin, että kappale upotetaan anodisointiliuokseen ja sähkövirran avulla sen pinnalle kasvatetaan suojaava oksidikerros. 

-Jos rasvanpoisto ei ole kunnossa, ei konversiopinnoitus onnistu. Jos jostain syystä pesu kylvyssä ei ole tarpeeksi tensidejä, ei puhdistettavaa pintaa saada kunnolla puhtaaksi. Tällöin konversioaine ei tartu kappaleeseen ja pinnalle ei pääse muodostumaan ohutta kooroosiota estävää ja maalin tarttumista parantavaa pinnoitetta. Tämän ongelman huomaa helpoiten heti pesu linjan päässä. Pestävän kappaleen vesi filmi pitäisi olla täysin ehjä. Tämä tarkoittaa sitä että pestyn kappaleen päällä oleva vesi on tasasena verhona eikä pisaroina.

-Pesun suihkun paine ei vaikuta pesutulokseen niinkään vaan tuotto, eli mitä enenmmän vettä tulee suuttimista sen parempi pesu tulos on.

-Meillä on nykyinen pesu ollut jo kauan käytössä mutta kemikaalit tuli eri toimittajalta. Ensimmäisen toimittajan aikaan pesun konversiopinnoiteen pitoisuutta piti yllä ph pumppu. Pumppu toimi niin, että siihen liitetty ph anturi kertoi pumpulle, koska ainetta kuului lisätä pesu liemeen. Ajan kuluessa ph anturi meni rikki, jolloin pesu liemen konversio ja tensidi pitoisuudet saattoivat mennä täysin pieleen. Ph anturi uusittiin, mutta se tuppasi menemään uudestaan rikki harmillisen usein. Ihmettelin itsekseni mistä moinen voi johtua. Fluoridi on aine jota löytyy pieniä määriä konversiopinnoiteesta ja tämä kyseinen aine rikkoi ph anturin.

Tämän jälkeen vuorossa oli

Niko Skytten Teknos
Itse olen jauhemaalari, joka varmana näkyy muissa päivityksissä ja meillä käytetään suurimmaksi osin Teknoksen maaleja joka myös on tullut aikasemmin ilmi, joten Teknoksen esitelmä joka koskee jauhemaaleja ja jauhemaalausmenetelmiä oli erittäin kiintoisa. Vaikka osa aiheesta olikin tuttua oli mukava huomata kuinka paljon kaikkea uutta tuli esitelmässä ilmi. Paljoa ei vihkoon päätynyt koska keskityin liikaa kuunteluun mutta tässä muutama asia joka tarttui muistiinpanoihin:

-Jauhemaali on 2komponentti maalia. Jauhemaalin sisältää kovettajan joka tekee siitä 2komponentti maalia.

-Jauhemaalin kalvo on tiiviimpi kuin märkämaalissa, mutta koska märkämaalia maalataan useampi kerros tulee märkämaalatusta pinnasta tiiviimpi.

-Ja NYT SE KAUAN SELVITYKSE ALLA OLLUT FAKTA!!!!! eli corona maalaus menetelmässä maali varautuu -(miinus) merkkiseksi. Ripustettava kappale on nollassa, koska ripustuslinja on liitetty nollaan. Näiden kahden ero luo maalin siirtymisen ja kiinnittymisen kappaleesseen

-Jauhemaalaukseen ei löydy suomenkielistä standardia, mutta Teknos on tehnyt omia maalaus menetelmiä hyväksi käyttäen 12944 mukaisen taulukon josta löytyy märkämaalausta vastaava jauhemaalaus meneyelmä. Taulukkoon pääsee täältä.

Viimeisenä vuorossa oli

Martti Kukkonen Summa Ry
Tässä esityksessä oli vähäisen vanhan kertaustakin jo mutta löytyi täältäkin juttuja jotka piti kirjoittaa talteen:

-Summa Ry on ostanut Saksaleisen DIN 55634:2010-04 standardin joka käsittelee nimenomaan jauhemaalausta. Summa tarjoaa tätä jäsenilleen. Miinus puolena on se, että standardi on Saksan kielinen. Standardin voi myös ostaa Summan kautta, jolloin he myyvät mukaan käännös palvelun eli standardin on mahdollista saada Suomeksi lisä maksua vastaan.

-Maalattavat kappaleet on syytä puhdistaa jo ennen hitsausta. Jos lika ja rasva pääsevät palamaan kappaleen pinnalle kiinni ei niitä pesemällä siitä irti saa.

Kotitehtävä nro:9

Kotitehtävä nro:9

Tämän kertaisen kotitehtävän aiheena oli miettiä miten pintakäsittelijä voi välttää ongelmia omalla toiminnallaan?

-Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kun tekemisensä suunnittelee hyvin, saadaan osa ongelmista ratkottua jo ennen varsinaista aloittamista.

-Ajattele mitä teet. Jos vain suoritat työsi, et välttämättä huomaa tekemiäsi virheitä, ja pahimmassa tapauksessa tulet niille jopa sokeaksi. Ota huomioon ympäröivät olosuhteet.

-Pidä työsi mieleisenä. Varo leipiintymistä, silloin tekeminen muuttuu suorittamiseksi ja kehitystä ei synny. Ole kiinnostunut siitä mitä teet.

-Huolehdi kalustosta. Pidä huoli, että laitteet ovat kunnossa ja huollettu niin ne eivät pääse hajoilemaan kesken kaiken.

-Huolehdi itsestäsi. Pidä siis huoli myös itsestäsi, jotta jaksat läpi työurasi ja pystyt nauttimaan vielä eläkkeelläkin olostasi.

-Kouluta itseäsi. Päivitä osaamistasi,  jotta hallitset ongelmatilanteiden ennakoinnin ja ratkaisun tehokkaasti.

-Älä kiirehdi. Joskus ihmisillä on aikaa tehdä sama asia kaksi kertaa hätäsesti mutta ei kerran kunnolla.

-Jos et tiedä niin kysy. Ei ole väärin kysyä asiaa joltakulta toiselta jos et sitä itse tiedä. Ei paraskaan maalari voi osata kaikkea, mutta hyvän maalari osaa ottaa selvää ja kysyä. Käytä hyväksesi tavaran toimittajien tietoutta ja kysele heiltä aiheesta mahdollisimman paljon.

-Ota selvää. Aina kun eteesi tulee uusi tilanne, käytä aikaa tutustumalla aiheeseen, ohjeisiin, tekniikoihin, käyttötekniseentiedotteeseen, perehdyttämiseen... äläkä suinpäin ryntää tekemään jotain mistä ei välttämättä ole mitään hajua.

-Opi virheistäsi. Jokainen tekee virheitä, mutta yritä oppia niistä, niin seuraavalla kerralla ongelma saatetaan välttää.

Havaintoja töistä 9.

Koe valaisin.
Koe valaisimen kunnon tarkastus.

Olimme saaneet takaisin yhdeksän kuukautta koekäytössä olleen valaisimen. Valaisin oli asennettu sinkki altaan päälle, joten olosuhteet olivat sille erittäin rajut. Testauksen tarkoituksena oli kartoittaa kuinka hyvin meidän normaali tehdastilaan rakennettu valaisin kestää erittäin rajuissa olosuhteissa. 

Päällimmäisenä pakkauksessa oli asennus kisko. Kisko oli hapettunut päältä huomattavasti.

Maali oli lähtenyt irti ja alumiini oli alkanut syöpyä. Syöpyminen oli edennyt enemmän syvyys kuin leveys suunnassa.

Kiskon pohja, johon nestettä ei päässyt jäämään, oli erittäin hyvässä kunnossa. Ainoa syöpyminen oli tapahtunut kiskon molemmissa päissä, joissa kiinnitysmutterit olivat rikkoneet maalipinnan.



Ensimmäisenä konkreettisena testinä tein hilaristikko kokeen. Kiskon kattoa kohti tulevalla puolella hilaristikko kokeen pystyi tekemään vain kiskon keskikohdasta. Tässä kokeessa osoittautui, että maali oli erittäin hyvin kiinni kiskossa. 

Myös kiskon alapuolella maali oli hyvin kiinni. Seuraavana testinä oli kalvon vahvuus. Kiskon päällä vahvuus vaihteli 70-100µ väliltä ja keskiarvo oli 85µ. Kiskon alla vahvuus vaihteli 60-80µ ja keskiarvo oli 70µ.

Tämän kuplan alle oli muodostunut hapettunutta alumiinia. Kun kupla kasvaa tarpeeksi, se puhkeaa ja muodostaa kiskon pintaan ensimmäisissä kuvissa näkyviä rakkuloita.




Kun pakettia avasi lisää niin, että itse valaisin tuli näkyviin, ei ensi vilkaisulla ollut havaittavissa hapettumista kovinkaan paljoa.

Paremmassa tarkkailussa kävi ilmi, että eloksoitujen linkkujen sahatut reunat ja asennus sekä valaisin osan kattoa kohti olevat reunat olivat hapettuneita. Tarkkailussa kävi ilmi, että paikat johon neste jää seisomaan, ovat erittäin alttiita hapettumiselle.

Linkun eloksointi ei ollut kärsinyt ollenkaan. Linkun päälle oli kerääntynyt likaa.

Linkun toksatun osan alta hapettuma  tunkeutuu vahvasti esille, mutta muuten osa oli päällisin puolin täysin kunnossa.









Toiselta puolelta linkku oli täysin puhdas, pois lukien sahattu pinta, johon hapettumaa oli kertynyt.

Lähikuvassa valaisinosan rungon reuna, johon neste on päässyt seisahtamaan. Reuna on hapettunut ja rungon päältä on valunut säännöllisesti nestettä reunan päälle. Kuvassa näkyy selvästi kuinka neste on hapettanut rungon kylkeen selvät raidat.



Kiskon ohjaimen alta tunkeutuu myös hapettumaa. Koska kiskon ohjain asennetaan runkoon ennen maalausta, on tällainen hapettuminen mahdollista. Kiskon ohjaimen alla on maalaamaton alue, josta hapettuminen lähtee helposti liikkeille.





Valaisinosan alapuoli oli hyvässä kunnossa. Hapettumista ei ollut havaittavissa kuin hivenen linkuissa.












Valaisinosan sisältö näytti koskemattomalta.

Valaisinosan sisäpuolella oli kuitenkin havaittavissa pientä likaa, mutta lika oli rajaantunut tiivisteeseen eli valaisimeen sisällä ei ollut minkäänlaista silmin nähtävää likaa.

Tein valaisinosan kanteen ja runkoon hilaristikko kokeen ja tulos oli odotettavissa. Maali oli verkottunut kunnolla eikä tartunnassa ollut mitään vikaa. Mittasin rungosta kalvon vahvuuden. Vahvuus vaihteli pohjassa 60-120µ väliltä, ja keski arvo oli 90µ. Mittasin myös kannesta kalvon vahvuuden joka vaihteli 60-80µ väliltä, ja keski arvo oli 77µ.

Asennusosan rungon pohja oli hieman törkyisemmässä kunnossa.

 Tässäkin rugossa kiskon ohjaimen alta/juuresta tunkeutui hapettumaa esille.

Asennusosan linkkuihin oli kertynyt likaa ja hapettumaa enemmän kuin valaisinosan linkkuihin.

Pinta näytti ehjältä, pois lukien pohjan reunaa, johon neste pääsi seisahtamaan ja kiskon alla ollutta pohjan yläosaa sekä kylkeä, jota pitkin neste valui oletettavasti säännöllisesti.

Valaisimiin kiinnitetyt tarrat olivat pysyneet erittäin hyvin kiinni.

Tein asennusosan runkoon ja kanteen hilaristikko kokeen ja tässäkin tulos oli odotettavissa. Maali oli kiinni kappaleessa erittäin hyvin.
Asennusosan rungossa kalvonvahvuus vaihteli 60-120µväliltä ja keskiarvo oli 85µ.
Asennusosan kannessa kalvonvahvuus vaihteli 80-120µ väliltä ja keskiarvo oli 95µ.

Kanteen kiinnitetyn ledi modulin ulkokehä oli hapettunut. Muuten moduli näytti täysin ehjältä.

Kotitehtävä nro:8

Kotitehtävä nro:8

Tällä kertaa kotitehtävän aiheena oli pohtia miten työni kuormittaa kehoani? Onko minulla mahdollisuutta tehdä jotkin työtehtävät toisin? Voisinko joissain tehtävissä käyttää apulaitteita esim. kevennintä tai pinkkaria?

Työni kuormittaa kehoani, mutta kun kiinnittää huomiota miten kappaleita nostaa ja miten kappaleita ripustaa, pystyy selkäänsä säästämään paljon. Nosta siis jaloilla ja kuokista polvia älä selkää. Meillä käy kerran vuodessa työterveyden puolesta fysioterapeutti tekemässä tuotannon puolella kierroksen. Siinä kysellään kuulumiset, jaksamiset ja annetaan neuvoja jos jokin työ tehtävä tuntuu/näyttää raskaalta. Tarvittaessa yhteen pisteeseen voidaan käyttää enemmänkin aikaa. Kuvissa on muutama esimerkki jolla näkyy miten meillä on rasitusta vähennetty.
Sähköpumppukärryllä kärryn saa nostettua sopivalle pinoamiskorkeudelle, jolloin ei tarvitse turhaan kumartaa. Kun kasa on tarpeeksi korkea, voi sitä laskea ettei kappaleita tarvitse nostaa hartialinjan yläpuolelle turhaan.

 Sama juttu pätee tietenkin lavoihin. Meillä ei maalaamossa ole muita nostoon tarkoitettuja apulaitteita, mutta tehtaasta löytyy kyllä pinkkari, keventimiä sekä alipainenostimia, joita käytetään muissa työvaiheissa.

Päivän etukäteen suunnittelulla välttää turhan kiireen ja hätäilyn, joka rasittaa kehoa sekä henkisesti, että fyysisesti. Suunitelmasta kannattaa tehdä kuitenkin joustava, jotta kiireiset maalaushommat saadaan ängettyä helposti johonkin väliin. Jos maalattavia kappaleita olisi vielä enemmän, olisi kappale määrän perässä vielä erän vaatima kampamäärä, jolla pystymme laskemaan hyvinkin tarkasti kuinka täyteen päivä tulee ja voimme jo maalausta edeltävänä päivänä pohtia ylitöiden tarvetta.

Yleisimmin käytetyt ripustuskoukut ovat liikkuvassa kärryssä, jolloin sen tarvittaessa saa hyvinkin lähelle itseään. Tämä poistaa turhan paikasta toiseen suhaamisen, ja helpottaa löytämään tarvittavat koukut.

Jos kärrystä loppuu koukut, on koukku varasto aivan työpisteen tuntumassa. Myös kaikki käytettävät ripustimet ovat järjestyksessä, käden ulottuvilla mutta ei kuitenkaan tiellä.







Maalaamossa on myös kärryjä, joihin painavat henkarit saa nostettua ja vietyä etäämmälle tyhjennettäviksi. Suurin haaste on kuitenkin se, että linja on korkealla ja kuokkuja joutuu kurottamaan, kun niitä laittaa linjalle tai ottaa pois. Hartiat ja niska voi kärsiä tästä hyvin paljon, mutta jos pystyy välttämään pitkäaikaisen asennossa olon, saa niskat ja hartiat toiminta kuntoon pienellä verrytelyllä. 
Neuvona voisin antaa vielä, että keppijumppa on erittäin tehokasta linjalla tulleiden jumien avaamiseen.

21-22.10.2015 Lähiopetuspäivät.

Keskiviikko 21.10.2015

Jaahas... jo oli aikakin... nimittäin LÄHIOPETUSPÄIVIEN... Eikä varmaan kukaan teistä osaa arvata että millä meidän aamu alkoi... no TEORIALLA!!!!!!!! 
Aiheena oli ripustus, työergonomia sekä työssämme kohtaamat vaaratilanteet.
Kävimme avointa keskustelua siitä minkälaisia vaaratilanteita kukin on kohdannut työssään ja miten tilanne on korjaantunut sen jälkeen.

Jutustelun jälkeen me jakauduimme kahteen ryhmään, jossa yhdessä pohdittiin:
-Mitä seikkoja maalaamossa tulisi ottaa huomioon työasentoja miettiessä?
-Miten ripustan kappaleet oikein?
-Milloin oma turvallisuus on vaarassa työpaikalla, tai onko itselläni tunne vaarasta?
Puolen tunnin pohdinnan tuloksena saimme tulokseksi:
-Kaikki maalattavat kappaleet ripustaa maalaus telineisiin jos mahdollista.
-Kun kappaletta ripustaa, käyttää kappaleen rakennetta hyväkseen mahdollisimman tehokkaasti, jotta maalaus ikkuna saadaan täytettyä.
-Kappaleet ripustetaan ripustajaa turhaa rasittamatta.
-Ripustaessa käytetään mahdollisuuksien mukaan apulaitteita.
-Kun kappaleen ripustamista suunnittelee, huomioi, että kappaleen saa maalattua kunnolla.
-Ripustaessa välttää pitkiä toistoja.
-Kun maalauspäivän suunnittelee hyvin, välttää kiireen.
Kävimme ryhmätyön tulokset läpi ennen kahvia.

Kahvin jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään: märkämäälarit ja jauhemaalarit. Kaikki saivat itse valita kumpaan ryhmään halusi kuulua (paitsi minä koska olin jauhemaalareiden tutorina). Samalla kun ryhmiä jaettiin, aloin pohtimaan minkälaisia kappaleita meidän kannattaisi maalata, jotta saisimme testattua jauhemaalauslaitteen säätöjä ja sitä miten se vaikuttaa kappaleen pinnan lopputulokseen. Tämä laitteiden testailu ja ominaisuuksien tarkastelu olikin seuraavana aiheena.

Ennen kun pääsin kunnolla aloittamaan tutorointia, kävin selvittämässä pari itseäni askarruttavaa maalaukseen liittyvää kysymystä Osmo Helkiöltä, joka on sähköpuolen opettaja. Vaikka hän ei tiennyt jauhemaalauksesta mitään osasi hän vastata sähkömiehenä kysymyksiini:
1. Minkä takia corona maalaus pistoolissa ilmoitetaan sekä kilovoltit että mikroampeerit? Miksi niitä pystyy säätään erikseen? Miten ne vaikuttavat toisiinsa?
Vastaus: Mikroampeereilla säädetään maalin varauksen määrää. Kilovolteilla kompensoidaan epäpuhtaiden pintojen aiheuttamaa vastusta. Jos on puhdas koukku maalaus ohjelmassa riittää esim. 40µA, mutta kun koukku alkaa olemaan maalinen ei 40µA enään riitäkkään samaan lopputulokseen. Tällöin kV nostamalla päästään taas samaan lopputulokseen. Kilovolteilla tehostetaan mikroampeereita.
2. Materiaaleissa, jossa kerrotaan maalausmenetelmistä, kerrotaan että corona maalausmenetelmässä maali varautuu miinus merkkiseksi ja linjalla roikkuva kappale on plus merkkinen. Miten tämä voi olla mahdollista? Miten miinus merkkinen voi olla varautunut, eihän maadoitusta voida varata? Miten maadoitettu kappale voi olla plussa merkkinen?
Vastaus:?????? Jätän tämän kohdan vielä avoimeksi, koska en ole aivan täysin varma asiasta itsekkään niin en lähde arvailemaankaan.

Kiitos Osmon voin nukkua yöllä vähän paremmin kun nämä asiat eivät mua enään niin paljoa mietitytä, mutta pakko mun on vielä Osmoa myöhemmin häiritä ja selvittää uudestaan tuo toinen kysymys.

Takasin tullessani olikin ruokkis jo alkanut, jonka jälkeen siiryimme hallin puolelle. Lähdin porukkani kanssa metallipuolen romulavalle etsimään sopivia maalattavia kappaleita. Piti käydä vielä hallin puolella kysymässä suoria levynpalasia, että saataisiin paremmin laitetta testattua. Sieltä tarttuikin mukaan levyjä, joihin oli harjoiteltu päittäin hitsaamista. 
Tässä kappaleet näkyvätkin jo pesussa. Koska pesu ei kappaleita kemiellisesti karhentanut, suihkupuhallettiin ne vielä ennen maalaamista.



Toisena urakkana oli maalata kaksi kuorma-auton vannetta. Ne oli molemmat maalattu jo aikaisemmin, joten pesun jälkeen alkoi niistä hurja maalin poisto. Kun vanteet olivat pyörineet useamman kerran singossa, jossa suurin osa maalista irtosi, jouduttiin ne vielä käsittelemään loppuun suihkupuhalluskaapissa käsin. 

Vanteiden puhdistukseen meni kokonaisuudessaan melkein kaksi päivää, joten me ei saatu niitä maalattua. Viimeisenä ongelmana havaittiin vielä vanteen ulkoreunassa joko liikaa maalia tai jotain massaa, jota ei saanut poistettua sieltä millään. Pahaa pelkään, että näiden vanteiden maalausurakka jatkuu seuraavilla lähipäivillä...








Loppu päivä meni välillä hommia tehdessä ja välillä yleisessä häröilyssä. Ennen kotio lähtöä Jari keräsi meidät vielä luokkaan, jossa käytiin läpi mitä päivän aikana oltiin opittu. Samalla vähän suunnittelimme jo seuraavaa päivää. Kävi ilmi, että hallinpuolella oli Apalle kuuluvia osia joihin pitäisi saada väri. Tästä tuli meidän seuraavan päivän homma.

Torstai 22.10.2015

Luulin että tämäkin aamu oltaisiin aloitettu teorialla mitä ei eilen saatu käytyä läpi koska koulun netti oli rikki... mutta ei, vaan meillä olikin tehtävän jako. Ennen kun siirryttiin hallin puolelle, Jari näytti meille edellisen päivän tuotoksia mitä oli tehnyt yhdessä nuorisoasteen opiskelijoiden kanssa. Videota katsoessa huomasin, että olin unohtanut suojalasini pulveri maalaamoon ja syöksyinkin sinne heti kun hommat oli jaettu.

Ja voi PPPPEEERRjantai! Kyllä ne oli saanu videolle hienosti sotkettua mutta ei kukaan ollu viittinyt SIIVOTA!!!! Päivällä kuulin, että Jari oli oikein yllyttänyt vielä muksuja... tämä muistetaan... Eli hommat alkoivat jälkien siivoamisella.









Kun siivoukset oli siivottu, tutustuimme tarkemmin maalattaviin osiin. Kuvassa näkyy esimerkki yksilö. Satu aloitti kappaleiden rasvan poiston, kun Matti suihkupuhalsi kappaleet luokkaan SaS tai Sa1(kappaleisiin tehtiin siis hiekkapesu) . Tällä tavalla kappaleisiin tehtiin maalin tarttumista parantava karhennus.
Koska kappaleita oli paljon ja tavoitteena oli maalata niin paljon kappaleita kun mahdollista, piti maalaus, ripustus ja uunitus suunnitella kunnolla.




Ensimmäisenä Matti ratkaisi mihin kappaleet ripustetaan. Tähän tankoon saa kerralla ripustettua useamman kappaleen. Kun toinen puoli on maalattu, käännetään kappale ja maalataan toinen puoli.



Maadoitus saatiin hoidettua näppärästi kaapin ulkopuolelta, jolloin se ei ollut missään vaiheessa tiellä, mutta toimi täydellisesti.













Kappaleet ripustettiin lyhyisiin vakiokoukkuihin, jota koululta löytyi. Kun seitsemän laittoi rinnakkain, sai kappaleet helposti maalattua sivuiltakin eikä kappaleiden kääntäminen tuottanut ongelmaa.





Tässä kuvassa näkyy periaate miten kappaleet ripustettiin telineeseen. Koska telineen renkaat on... no kaikkea muuta kuin pyöreät, ja koska uunin pohjalla on niin paljon maali jämiä, ei täyden telineen työntäminen lämpöiseen uuniin tullut kysymykseen vaan kärry työnnettiin kylmään uuniin valmiiksi. Maalatut kappaleet nostettiin kärryn kyytiin joka oli uunissa, tällöin heiluminen ei tuottanut ongelmia. Kun kärry oli täysi, laitettiin uuni päälle ja annettiin lämmön nousta 190asteeseen. Kun lämpötila oli saavutettu annoimme olla kappaleiden uunissa 5-10min, jonka jälkeen sammutimme uunin ja annoimme uunin lämmön laskea. Lämmön laskua nopeuttaaksemme jouduimme avaamaan uunin oven, jolloin maalaamo lämpesi hetkellisesti aikalailla. Onneksi siitä päästiin hyvällä tuuletuksella.



Tässä oli kappaleen haasteellisin kohta. Levyjen väliin kyllä sai maalia, mutta putken pää joka on levyjen välissä jäi aina paljaaksi. Ei auttanut vaikka ampeereita vähensi tai kuljetusilmaa kasvatti. Ratkaisu löytyi maalarin tietotaidosta. Matti hoksasi heti, että putken pään sai maalattua kun pistoolista "tussautti" maalia, eli painoi liipasimen pohjaan ja päästi samantien, jolloin pistoolista tuli maalia vain tussaus. Yhden tai kaksi kertaa kun tussautti, niin putki oli kokonaan maalissa.









Päivän tavoitteenahan oli testata lopputulosta eri säädoillä ja mitata kalvon vahvuutta kappaleista. Vahvuudet jäi mitattua mutta eri säädöistä otin kuvan jotta tiedettiin minkälaisilla arvoilla tuli maalattua. Maalaus arvoista voi sanoa sen, että suuri ero tuli putken päässä olevien levyjen välisen tilan maalauksesta, mutta ei kuitenkaan mitään suurta ja ihmeellistä. Johtopäätöksenä voisi ajatella, että vaikka laitteen säätäminen auttaa, helpottaa ja on aika ajoin välttämätöntä, on maalarin käden liike yksi säädin koneen muiden säätimien joukossa. Jos tämän säätimen hallitsee on jälki tarkempaa, tasaisempaa ja ammattimaista.




Päivän saldo on tässä. 2/3 maalattu. Jos meillä ei olisi mennut aamusta aikaa alku tusaamiseen olisimme saaneet maalattua kaikki putket.
Ennen kotiin lähtöä kävimme läpi mitä olimme päivän aikana oppineet ja mitä kaikkea olimme saaneet tehtyä. Viimeisenä Jari muistutti meitä vielä tulevista lähipäivistä joiden toisena päivänä on pintakäsittely seminaari. Vielä siinä vaiheessa mahtui osallistujia, joten Jari pyysi mainostamaan tapahtumaa työpaikalla.