Gema type:701 corona jauhemaalauspistoolin käyttöohje.

Gema type:701 corona jauhemaalauspistoolin käyttöohje.

Tämä jauhemaalauspistooli on corona pistooli. Laite varaa maalauspistoolin päässä olevalla elektronilla maalin, jolloin se tartuu kappaleeseen. Corona tekniikalla maali varautuu miinus merkkiseksi. Varausta säätämällä maalin tarttuvuuteen voi vaikuttaa. Vähentämällä varausta maali tarttuu heikommin, mutta tunkeutuu paremmin nurkkiin ja koloihin. Tällä tavalla pienennetään faradayn häkki-ilmiötä, joka on corona tekniikan suurin ongelma. Pelkästään käyttöohjeen noudattaminen ei takaa onnistumista vaan laite pitää myös huoltaa. Tähän on tulossa ohjeet.
Laitteen säätimet vasemmalta oikealle:
1. Kuljetusilman paineen säätö. Tällä hallitaan pistoolista tulevan pulverin määrää. Säätimen yläpuolella on kuljetusilman painemittari.
2. Täydennysilman säätö. Tätä säädetään, jos jauheen määrää halutaan muuttaa muuttamatta kuljetusilman määrää. Esimerkiksi mitä enemmän täydennysilmaa syötetään, sitä vähemmän tulee maalia, mutta pistoolista ulostuleva kokonaisilman määrä ei muutu.
3. Jännitteen säädin. Säätimen yläpuolella on mittari, jonka ylä asteikko ilmoittaa jännitteen kV(kilovoltteina) ja ala asteikko virran µA(mikroampeereina). Säätämällä mikroampeereita, säädät maalin varausta, eli sitä kuinka hyvin maali tarttuu kappaleesseen. Tässä laitteessa kilovoltteja ei pysty erikseen säätämään.
4. Virta kytkin. Tästä laite laitetaan päälle ja pois.

Maalilaatikko. Kuvan etureunassa näkyy luukku, josta laatikkoon saa lisättyä uutta maalia. Kuvassa keskellä on messinkinen mutteri, jonka alla on maalilaatikon maadoituskaapeli. Kaapelin vieressä on injektori, josta maaliletku lähtee. Tämä toimii maalille "pumppuna", joka nostaa alipaineen avulla maalin laatikosta letkuun. Maalilaatikon päällä kuvan vasemmassa yläreunassa näkyy heikosti maalilaatikon poistoputki, jonka kautta maalilaatikosta poistuu ylimääräinen ilma ja näin ei laatikkoon pääse muodostumaan ylipainetta. Maalilaatikon etu alareunassa on vielä leijuputki, josta tulee maalilaatikon leijupohjaan ilmaa. Poisto putken pää kannattaa suunnata poisto imua kohti, koska sieltä voi tulla maalia.
Maalaus pistooli. Pistoolissa on säädettävä viuhkasuutin. Työntämällä suutinta kauemmaksi maaliviuhka pienenee ja vetämällä suutinta lähemmäksi viuhka kasvaa. Koska kyseessä on corona pistooli tapahtuu maalin varautuminen pistoolin päässä olevan valkoisen elektrodin sisällä, jonka läpi viuhkasuutin menee.

Paineilma. Jotta maali kulkeutuisi jauhesäiliöstä pistoolille olisi tämä syytä muistaa. Samoin leiju alusta ei saa paineilmaa,  jolloin maali alkaa holvaantumaan maalilaatikkoon. Kun leijuilmaa on oikea määrä, maali näyttää maalilaatikossa nestemmäiseltä ja vellovalta. Liika leiju voi aiheuttaa maalin tasaisessa kuljetuksessa ongelmia. Leijua saa säädettyä kuvassa näkyvän säätimen vieressä olevasta säätimestä

Maadoitus kaapeli. Jos ei mene pistorasiaan tai paineilma liittimeen tai ei ole läpinäkyvää kurttuputkea, on kyseessä maadoituskaapeli. Tämän ansiosta varautunut maali tarttuu kappaleeseen. Laitetaan kiinni joko kappaleeseen tai ripustimen paljaaseen metallipintaan.

8-9.10.2015 Korvaavat lähiopetuspäivät

Torstai 8.10.2015

 Jaa että mitkä korvaavat lähiopetuspäivät? No itse en ollut elokuun lähiopetuspäivillä ja pyysin mahdollisuutta korvata kyseiset päivät. Syyskuun lähiopetuspäivillä huomasin vanhemman puoleisen Geman corona pistoolin ilmestyneen halliin. Kyselin mikä on tuon kohtalo ja selvisi, että se löytyi varaston perukoilta ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus laittaa se käyttö kuntoon. Pyysinkin heti että voisin tehdä korvaavat päivät kyseistä laitetta huoltaen ja sehän kävi.
Aamu alkoi sillä, että raahasin tämän laitteen jauhemaalaus huoneeseen, jossa pystyin puhdistamaan konetta muita oppilaita häiritsemättä. Laite oli seissyt kauan varastossa joten urakka alkoi pölyjen puhaltamisella. Samalla selvittelin putki ja johto vyyhtejä, joita oli koneen ympärille pyöritelty. Tuosta läjästä löytyi muutama laitteeseen kuulumatonkin johto.
Alapuolen kuvista näkyy miltä kone oikein näytti. Samalla kun puhaltelin konetta paineilmalla tein yleis silmäystä koneen kunnosta ja puutteista.

Laitteen pistooli ja tarkemmin pistoolissa oleva jauhesuutin herätti ihmetystä itsessäni. Se oli käsin säädettävä, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Jännityksellä odotin tulevaa kun pääsisi testaamaan, että kuinka kyseinen suutin oikein toimisi.

Laitteen etupaneeli. Yksinkertaiset säätömahdollisuudet helpottavat aloittelevaa maalaria laitteen säädöissä. Jos ihan totta puhutaan niin eipä tuosta mitään puutukkaan.

Kun laite oli päältä puhdistettu, oli aika paneutua laitteen sisuksiin. Laitteeseen oli jäänyt viime käytön jälkeen vanhat maalit. Maali oli jokseenkin jämähtänyt pitkin laitteen putkistoja, mutta paineilma sykäyksillä lähti maali iloisesti liikkeille. Vanha maali voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin maalatessa jos ja kun sen jämät alkaa irtoilla putkistoista maalauksen aikana. Jottei tätä tapahtuisi täytyy mun puhdistaa laite mahdollisimman hyvin.

Laitteen injektori aiheutti itsessäni myös ihmetystä. On outoa kiinnittää se noinkin lujaa jauhe laatikkoon. Kyseinen ratkaisu hidastaa maalin vaihtoa. Itse olen kohdannut vain tyylin missä injektorin pohjassa oleva putken pätkä painetaan maali laatikkoon menevän putken päähän, jollon injektori on nopeasti irrotettavissa. Jos näin olisi, voisi tämän Geman ja koulun toisen Geman injektoreita vaihdella päikseen. Työ elämässä tästä olisi hyötyä kun samat varaosat sopii kumpaankin injektoriin.

Kun olin irroittanut injektorin, sai laatikosta irroitettua myös maaliputken, koska ne ovat samoilla kiinnityksillä. Puhalsin maaliputken paineilmalla sisä- ja ulkopuolelta. Onneksi putki ei ole ollut aikoinaan paljoa käytössä niin se oli helppo puhdistaa. Kannesta täytyi irroittaa vielä maadoitus, joka näkyy kuvassa maaliputken pään alapuolella. Kannen puhdistusta helpottaakseni otin vielä ilman poistoputken irti, joka näkyy kuvan oikeassa reunassa. Salvat auki laatikon molemmin puolin ja kansi oli irti. Kun kannesta oli irroittanut kaiken ylimääräisen oli sen puhdistus nopeaa ja helppoa.

Seuraavaksi itse laatikon kimppuun. Kun laatikon etureunassa olevan leijualustan paineilmaputki oli irroitettu, pystyi laatikon nostamaan vapaasti paikoiltansa pois. Pujottelin laatikon päälle jätesäkin johon kumosin maali jätteen turhan pölyttämisen välttämiseksi. Kun itsestään irtoava maali oli poistettu laatikosta, puhdistin lopun maalin paineilmalla. Jos käytössä on imuri, suosittelen sen käyttöä puhdistuksessa, koska paineilma pöllyttää laatikkoon jäänyttä maalia todella paljon. Puhdistuksen aikana on tärkeää muistaa pitää henkilökohtaisia suojaimia. Kun laatikko ja kansi oli puhdistettu kokosin sen takasin kokonaiseksi. Samalla irroitin vielä jauhe letkun injektorista ja puhdistin sen erikseen niin, ettei siihen tai pistoolin sisään jäänyt yhtään maalia. Letku takaisin kiinni ja eikun elektronin ja jauhesuuttimen kimpuun.

Laitteen elektroni oli helppo puhdistaa, koska se oli periaatteessa suora putki, jonka sisällä oli neljä maalin varaavaa metallitangon pätkää. Jauhesuutin olikin sitten eri juttu. Laitetta oli käytetty paljon ja ajan kuluessa maali oli alkanut jämähtämään suuttimen etäisyyttä säätelevän tangon ympärille. Noin 75% tangonsta oli melkein 2kertaa paksumpi kuin loput 25%. Raaputin mattopuukolla suurimmat maalit pois, jonka jälkeen lopun maalin hioin 320 hiekkapaperilla. Tämän käsittelyn jälkeen tanko oli kuin uusi, muuten mutta tangon päässä olevat kierteet oli huonossa kunnossa niin kuin myös jauhesuuttimen sisällä oleva kierrekin.

Kiikutin molemmat osat metalliosastolle, jossa kierteet avattiin. Vanhoihin kierteisiin oli kovettunut maalia ja kun osia oli yritetty väkisin vääntää toisiinsa oli kierteiden nousukin huonossa kunnossa. Jenka tapilla ja pakalla kierteet saatiin kuin uusiksi.









Päivän viimeisenä hommana tein vanhan vaahtomuovi "kuristimen" paikalle uuden. Kyseisen "kuristimen" tarkoitus on pysäyttää jauhesuuttimen etäisyyttä säätelevä tanko haluttuun kohtaan. Alapuolella olevassa kuvassa näkyy minne "kuristin" tulee. Ongelmana oli löytää sopivaa materiaalia joka ei olisi liian löysää tähän. Aikansa Juhan kanssa ongelmaa pohdittuani näin pöydällä korva tulpat. Pyörittelin tulppaa aikani ja huomasin että tämähän voisi toimia. Puu puolelta lainattiin vielä nahkapaskaa, jolla tehtiin keskelle tulppaa reikä, jotta tulppa saatiin pujotettua tankoon.


Perjantai 9.10.2015

Tässä näkyy eilisen päivän viimeinen homma. Tarvittiin kolme korvatulppaa jotta tankoa saatiin tarpeeksi "kuristettua". Noissa korvatulpissa on se huono puoli, että ne ei käyttäydy kuin normaali vaahtomuovi. Voi olla että nuo ei kauaa kestä mutta aika näyttää.




Päivän ensimmäinen homma oli taikoo laitteeseen paineilma. Kuvassa näkyy ongelma kohta. Ei, se ei ole se, etten saanut kunnollista kuvaa vaikka kuinka yritin, vaan että koneeseen piti saada samanlainen paineilma liitin kun viereisessä pistoolissa. Onneksi eilen etsiessäni työkaluja huomasin, että yhdessä laatikossa oli paineilma liittimiä. Laatikko jauhemaalaamoon ja armoton tonkiminen käyntiin.

Ja KYLLÄ, kuin ihmeen kaupalla sieltä löytyi sopiva liitin, mutta vähän eri paikkaan kun alunperin oli tarkoitus. Seuraava haaste oli löytää putkimiehen teippiä tai nailon teippiä tai mikähän nyt ton virallinen nimi nyt sitten onkaan. Kuin ihmeen kaupalla sitäkin löytyi ja laite saattiin toiminta kuntoon.




Sitten oli vielä laitteen testaus. Koneessa olevat säätönupit aiheuttivat päänvaivaa. Opettajan huoneesta löytyvä metallituote maalausta käsitelevä kirja käteen ja tutkimaan. Pienen etsimisen jälkeen koneen säätäminen alkoi luonnistua. Kun kone oli säädetty, koemaalasin pienen pellin palasen. Tarkoituksena oli testata maadoituksen toimivuus ja säätöjen vaikutus maalattavuutteen. Kun testit oli tehty ja maalia oli tuhlattu, kellotin laitteen puhdistus ajan ja päädyin aikaan n.20min. Ei paha, sillä koulun toisen corona maalaus pistoolin puhdistaa noin 10-15min, eli puhdistuksen pitkä kesto ei ole syy minkä takia konetta ei voisi käyttää. Nyt laite on mun taitojen mukaan huollettu, puhdistettu ja testattu, enään puuttuu käyttö-ohjeet, jotka tulee seuraavaan päivitykseen.

15-16.9.2015 Lähiopetuspäivät

Tiista 15.9.2015

Kyllä kului neljä kuukautta hitaasti mutta onneksi se taas koitti... nimittäin LÄHIOPETUSPÄIVÄT!!!!!!!! Aamu alkoi niin kuin aina eli teorialla. Aamun ensimmäisenä aiheena oli standardit, ja teorian piti meille Jari ja Jugi. Aloitettiin aivan alusta, eli mitä varten ja miksi standardeja on. Aivan uutena tietona tuli se, että kemianteollisuus ja metalliteollisuuden standardiyhdistys määrittelevät standardit. Standardi on niin kauan suositus kunnes viranomainen toisin määrää ja tämän jälkeen siitä tulee laki.

Standardien jälkeen uudeksi aiheeksi tuli korroosionestomaalaus (korroosionesto standardi on SFS-EN 12944). Aiheen teoria oli havainnoillistettu Jarin Hiacen korjausmaalaus urakkaan. Asia, joka jäi kaikista parhaiten tästä mieleen oli se, että ei ole epoksin voittanutta...

Kymmenen kahvin jälkeen meillä vaihtui opettaja Anna Saloseen, joka opetti/opettaa matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Ensimmäisenä meillä oli hieman kemiaa ja aiheena oli korroosio. Anna näytti aikaisemmilla tunneilla tehtyjä kokeita miten eri materiaalit reagoivat toistensa kanssa, esimerkiksi rautanaula, joka oli ollut vedessä pari viikkoa oli alkanut ruostumaan. Reaktiota sai nopeutettua lisäämällä veteen suolaa, jolloin naula ruostui vielä enemmän ja nopeammin.

Kun korroosio oli tältä osin käsitelty, aiheeksi tuli käyttötekniset tiedotteet. Laskimme niiden avulla kuinka paljon maalia tarvitsisimme tietyn kokoiselle alueelle ja miten tämä onnistuisi myöhemmin omalla työpaikalla. Keskustelimme myös miten kokeneet automaalarit arvioivat maalin tarpeen.
Sitten olikin jo ruokatauko.

Ruokkiksen jälkeen tulimme hallin puolelle tekemään käytännön harjoitteita. Pinta-alan ja tarvittavan maalin määrän arvioiminen/laskeminen oli ensimmäisenä hommana, jonka laskimme auton vanteista. Nämä vanteet olivat asiakastöitä, joten ennen kun pääsimme tekemään arvioitu määrä maalia oli niille tehtävä vielä pohjuste työt.
Ensin vanteiden pinta puhdistettiin rasvanpoistoaineella. Tämä siksi, että seuraavassa vaiheessa emme hioisi vanteiden pinnalla olevia epäpuhtauksia syvemmälle vanteiden maalikerroksiin.


Sitten vanteet hiottiin P320 hiekkapaperilla tai karhunvillalla. Pinta hiotaan, koska maali verkottuu huomattavasti paremmin hiottuun pintaan kun tasaiseen.
Kun pinnat oli hiottu, puhallettiin niistä paineilmalla pölyt pois ja puhdistettiin ne uudestaan rasvanpoisto aineella.
Tämän jälkeen menimme luokkaan tutustumaan käytettävän maalin käyttötekniseen tiedotteeseen, joka oli Cromax pro surfase (valitettavasti en onnistunut löytämään kyseisen maalin käyttöteknistä tiedotetta uudestaan). Kyseisellä maalilla onnistui sekä hionta maalaus, että märkää märälle maalaus, maalin sekoitus suhdetta muuttamalla.

Sitten oli aika sekoittaa väri. Se tehtiin ja tehdään aina puntarin ja värinsekoitusohjelman avulla, täsmällisen sävyn saavuttamiseksi. Kun maalattavan alueen pinta-ala oli jo aikaisemmin laskettu, voimme käyttöteknisen tiedotteen antamien arvioiden avulla suurin piirtein sekoittaa maalia niin, että sitä meni mahdollisimman vähän hukkaan.

Kun maali oli sekoitettu, pääsimme maalaamaan ensimmäisen kerroksen vanteen pintaan. Koska käytimme märkää märälle tekniikkaa, seuraavan kerroksen sai maalata aikaisintaan 30min edellisestä maalauksesta, mutta viimeistään 8h päästä. Märkää märälle tekniikka nopeuttaa tässä tapauksessa tekemistä, kun ensimmäisen ja toisen maalikerroksen välissä ei pintaa hiota uudestaan. Pystyimme samana päivänä maalaamaan molemmat kerrokset. Koska itse en ole automaalari ja kokemukseni sekä muistiinpanoni ovat heikot, en ala sen kummallisemmin kertomaan kyseisestä maalaus tekniikasta.

Tässä vanne kahden märkää märälle kerroksen jälkeen. Ensimmäinen päivä loppui siis näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Keskiviikko 16.9.2015

Aamu alkoi taas vahvalla teoria pläjäyksellä, jonka ensimmäinen osio koski esikäsittelyä. Teorian piti Jari ja Jugi. Aloitimme teorian keskustelemalla mitä erilaisia epäpuhtauksia voi maalattavan kappaleen pinnalla olla. Suojaöljy / rasva, suola, hiilipöly / noki, työstöneste, vetorasva / saippua, metallilastu sekä ruoste / lentoruoste ovat yleisimmät kappaleen pinnalta löytyvät epäpuhtaudet. Suurin osa näistä epäpuhtauksista on poistettavissa vesipohjaisella pesulla, mutta kappaleen pinnassa pitkään ollut / kuivunut saippua tai vetorasva voi tuottaa ongelmia. Omalla työpaikallani kyseisien aineiden poistamista tehostettiin käsittelemällä pestävät kappaleet ennen pesua liuotinpohjaisella rasvanpoistoaineella.

Jotta esikäsittely onnistuisi, pitää neljän eri osan täyttyä:
1. Pesuaine. Pesuaineen tulee olla kemikaalin toimittajan ohjeiden mukaisesti tehty. Myös pestävä kappale vaikuttaa minkälainen pesuaine pesussa on, esim. terästä pestään alkalisella pesuaineella kun taas alumiinia ja sinkin pesuun käytetään happamia pesuaineita. Tietysti pesuaineen kuuluu olla myös sellaista, että se pystyy puhdistamaan epäpuhtaudet pois.
2. Lämpö. Pesuaineen lämpö määräytyy hyvin paljon pesussa käytettävän kemikaalin mukaan. Lämmön lisääminen tehostaa pesutulosta, mutta monilla pesussa käytettävillä kemikaaleilla on tarkat lämpötilat missä ne toimivat oikein.
3. Liike. Liike on välttämätön epäpuhtauksien poistamisen kannalta. Kuin lämmössä myös liikettä lisäämällä voidaan pesutulosta tehostaa, mutta toisaalta se voi aiheuttaa ongelmia maalattavien kappaleiden ripustamisessa. Kovassa pesu paineessa kevyet kappaleet helposti sotkeutuvat toisiinsa ja tippuvat pesulinjan pohjalle.
4. Aika. Pestävän kappaleen on oltava pesussa oikea aika. Jos kappale on pesussa liian lyhyen ajan, ei se puhdistu kunnolla. Toisaalta, jos kappale on pesussa liian kauan, tulee siitä kappaleelle turhia kustannuksia. 

Ja niinkuin OPH:n Isto Jokisen tekemillä sivuillakin sanotaan, jokaisen osatekijän tulee toteutua, jotta kunnollinen pesutulos voitaisiin saavuttaa. 

Jugi ja Jari jakoivat luokan neljään ja antoivat meille ryhmätehtävän, jossa piti selvittää eri metallien pesuaineista. Meidän pesuaineena oli alkaliset pesuaineet. Alkalinen pesuaine poistaa tehokkaasti lähes kaiken lian. Sitä käytetään yleensä teräksen pesuun, koska se syövyttää alumiinia ja sinkkiä. Alkalinen pesuliuos on joko lievästi tai voimakkaasti alkalista. Teräksen pesussa käytetään yleensä voimakkaasti alkalista liuosta (ph10). Hyvät puolet:
-Ei ole tulen arkaa.
-Poistaa lähes kaikki epäpuhtaudet.
-Ei syövytä terästä.
-On halpa ja pitkä ikäinen.


Huonot puolet:
-Pesuaine on syövyttävää, joten se ei sovellu käsinpesuun.
-Aineen käsittely on riskialtista.
-Pesuaine on lämmitettävä kuunaksi toimiakseen.
-Syövyttää alumiinia ja sinkkiä.
-Pesuaine täytyy käsitellä tarkasti ennen hävittämistä.

Sitten olikin tauko ja aihe vaihtui matikkaan jota meille opetti tänäänkin Anna Salonen. Matikassa kävimme läpi pinta-aloja, tilavuuksia, prosentti laskuja ja viimeisenä avaruusgeometriaa. Nopeasti huomasin, että siitä kun viimeksi koulun penkillä olin jotain laskettu on liian pitkä aika. Ei meinannut aluksi laskut onnistua, mutta kun vähän verrytteli aivojaan niin kyllä ne alkoivat luonnistua.

Matikka loppui ruokkikseen, jonka jälkeen menimme jatkamaan eilen kesken jääneitä vanteita. 

Urakka aloitettiin rasvanpoistolla. Sitten vanteen pinta vesihiottiin. Vesihionnan ideana oli poistaa vanteen pinnasta maalin alle jääneet roskat ja antaa tartunta pinta seuraavalle maalikerrokselle. Vesihionnassa ei tarkoituksena ole puhkaista maalikalvoa vaan vain "matata" se. Kun vesi hionta oli tehty, vanne puhdistettiin paineilmalla ja vietiin maalaus kammioon. Kammiossa vanne pihdistettiin vesiliukoisella rasvanpoistoaineella, jonka jälkeen kävimme sekoittamassa maalin. Maali oli aivan samaa mustaa kun mitä me eilenkin käytimme, joten sen sekoitus sujui vauhdikkaasti. Vanne puhdistettiin vielä ennen maalaamista tahmaliinalla.

Vanteesta puuttuu vielä lakka päältä, mutta koska aikamme loppui kesken, jäi vanteiden lakkaus muiden hommaksi. Kolmen aikaan Jugi keräsi porukan kasaan luokkaan, jossa juttelimme vielä pohja sävyjen tärkeydestä.