Kyllä kului neljä kuukautta hitaasti mutta onneksi se taas koitti... nimittäin LÄHIOPETUSPÄIVÄT!!!!!!!! Aamu alkoi niin kuin aina eli teorialla. Aamun ensimmäisenä aiheena oli standardit, ja teorian piti meille Jari ja Jugi. Aloitettiin aivan alusta, eli mitä varten ja miksi standardeja on. Aivan uutena tietona tuli se, että kemianteollisuus ja metalliteollisuuden standardiyhdistys määrittelevät standardit. Standardi on niin kauan suositus kunnes viranomainen toisin määrää ja tämän jälkeen siitä tulee laki.
Standardien jälkeen uudeksi aiheeksi tuli korroosionestomaalaus (korroosionesto standardi on SFS-EN 12944). Aiheen teoria oli havainnoillistettu Jarin Hiacen korjausmaalaus urakkaan. Asia, joka jäi kaikista parhaiten tästä mieleen oli se, että ei ole epoksin voittanutta...
Kymmenen kahvin jälkeen meillä vaihtui opettaja Anna Saloseen, joka opetti/opettaa matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Ensimmäisenä meillä oli hieman kemiaa ja aiheena oli korroosio. Anna näytti aikaisemmilla tunneilla tehtyjä kokeita miten eri materiaalit reagoivat toistensa kanssa, esimerkiksi rautanaula, joka oli ollut vedessä pari viikkoa oli alkanut ruostumaan. Reaktiota sai nopeutettua lisäämällä veteen suolaa, jolloin naula ruostui vielä enemmän ja nopeammin.
Kun korroosio oli tältä osin käsitelty, aiheeksi tuli käyttötekniset tiedotteet. Laskimme niiden avulla kuinka paljon maalia tarvitsisimme tietyn kokoiselle alueelle ja miten tämä onnistuisi myöhemmin omalla työpaikalla. Keskustelimme myös miten kokeneet automaalarit arvioivat maalin tarpeen.
Sitten olikin jo ruokatauko.
Ruokkiksen jälkeen tulimme hallin puolelle tekemään käytännön harjoitteita. Pinta-alan ja tarvittavan maalin määrän arvioiminen/laskeminen oli ensimmäisenä hommana, jonka laskimme auton vanteista. Nämä vanteet olivat asiakastöitä, joten ennen kun pääsimme tekemään arvioitu määrä maalia oli niille tehtävä vielä pohjuste työt.Ensin vanteiden pinta puhdistettiin rasvanpoistoaineella. Tämä siksi, että seuraavassa vaiheessa emme hioisi vanteiden pinnalla olevia epäpuhtauksia syvemmälle vanteiden maalikerroksiin.
Sitten vanteet hiottiin P320 hiekkapaperilla tai karhunvillalla. Pinta hiotaan, koska maali verkottuu huomattavasti paremmin hiottuun pintaan kun tasaiseen.Kun pinnat oli hiottu, puhallettiin niistä paineilmalla pölyt pois ja puhdistettiin ne uudestaan rasvanpoisto aineella.
Tämän jälkeen menimme luokkaan tutustumaan käytettävän maalin käyttötekniseen tiedotteeseen, joka oli Cromax pro surfase (valitettavasti en onnistunut löytämään kyseisen maalin käyttöteknistä tiedotetta uudestaan). Kyseisellä maalilla onnistui sekä hionta maalaus, että märkää märälle maalaus, maalin sekoitus suhdetta muuttamalla.
Sitten oli aika sekoittaa väri. Se tehtiin ja tehdään aina puntarin ja värinsekoitusohjelman avulla, täsmällisen sävyn saavuttamiseksi. Kun maalattavan alueen pinta-ala oli jo aikaisemmin laskettu, voimme käyttöteknisen tiedotteen antamien arvioiden avulla suurin piirtein sekoittaa maalia niin, että sitä meni mahdollisimman vähän hukkaan.
Kun maali oli sekoitettu, pääsimme maalaamaan ensimmäisen kerroksen vanteen pintaan. Koska käytimme märkää märälle tekniikkaa, seuraavan kerroksen sai maalata aikaisintaan 30min edellisestä maalauksesta, mutta viimeistään 8h päästä. Märkää märälle tekniikka nopeuttaa tässä tapauksessa tekemistä, kun ensimmäisen ja toisen maalikerroksen välissä ei pintaa hiota uudestaan. Pystyimme samana päivänä maalaamaan molemmat kerrokset. Koska itse en ole automaalari ja kokemukseni sekä muistiinpanoni ovat heikot, en ala sen kummallisemmin kertomaan kyseisestä maalaus tekniikasta.
Tässä vanne kahden märkää märälle kerroksen jälkeen. Ensimmäinen päivä loppui siis näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.Keskiviikko 16.9.2015
Aamu alkoi taas vahvalla teoria pläjäyksellä, jonka ensimmäinen osio koski esikäsittelyä. Teorian piti Jari ja Jugi. Aloitimme teorian keskustelemalla mitä erilaisia epäpuhtauksia voi maalattavan kappaleen pinnalla olla. Suojaöljy / rasva, suola, hiilipöly / noki, työstöneste, vetorasva / saippua, metallilastu sekä ruoste / lentoruoste ovat yleisimmät kappaleen pinnalta löytyvät epäpuhtaudet. Suurin osa näistä epäpuhtauksista on poistettavissa vesipohjaisella pesulla, mutta kappaleen pinnassa pitkään ollut / kuivunut saippua tai vetorasva voi tuottaa ongelmia. Omalla työpaikallani kyseisien aineiden poistamista tehostettiin käsittelemällä pestävät kappaleet ennen pesua liuotinpohjaisella rasvanpoistoaineella.
Jotta esikäsittely onnistuisi, pitää neljän eri osan täyttyä:
1. Pesuaine. Pesuaineen tulee olla kemikaalin toimittajan ohjeiden mukaisesti tehty. Myös pestävä kappale vaikuttaa minkälainen pesuaine pesussa on, esim. terästä pestään alkalisella pesuaineella kun taas alumiinia ja sinkin pesuun käytetään happamia pesuaineita. Tietysti pesuaineen kuuluu olla myös sellaista, että se pystyy puhdistamaan epäpuhtaudet pois.
2. Lämpö. Pesuaineen lämpö määräytyy hyvin paljon pesussa käytettävän kemikaalin mukaan. Lämmön lisääminen tehostaa pesutulosta, mutta monilla pesussa käytettävillä kemikaaleilla on tarkat lämpötilat missä ne toimivat oikein.
3. Liike. Liike on välttämätön epäpuhtauksien poistamisen kannalta. Kuin lämmössä myös liikettä lisäämällä voidaan pesutulosta tehostaa, mutta toisaalta se voi aiheuttaa ongelmia maalattavien kappaleiden ripustamisessa. Kovassa pesu paineessa kevyet kappaleet helposti sotkeutuvat toisiinsa ja tippuvat pesulinjan pohjalle.
4. Aika. Pestävän kappaleen on oltava pesussa oikea aika. Jos kappale on pesussa liian lyhyen ajan, ei se puhdistu kunnolla. Toisaalta, jos kappale on pesussa liian kauan, tulee siitä kappaleelle turhia kustannuksia.
Ja niinkuin OPH:n Isto Jokisen tekemillä sivuillakin sanotaan, jokaisen osatekijän tulee toteutua, jotta kunnollinen pesutulos voitaisiin saavuttaa.
-Ei ole tulen arkaa.
-Poistaa lähes kaikki epäpuhtaudet.
-Ei syövytä terästä.
-On halpa ja pitkä ikäinen.
Huonot puolet:
-Pesuaine on syövyttävää, joten se ei sovellu käsinpesuun.
-Aineen käsittely on riskialtista.
-Pesuaine on lämmitettävä kuunaksi toimiakseen.
-Syövyttää alumiinia ja sinkkiä.
-Pesuaine täytyy käsitellä tarkasti ennen hävittämistä.
Sitten olikin tauko ja aihe vaihtui matikkaan jota meille opetti tänäänkin Anna Salonen. Matikassa kävimme läpi pinta-aloja, tilavuuksia, prosentti laskuja ja viimeisenä avaruusgeometriaa. Nopeasti huomasin, että siitä kun viimeksi koulun penkillä olin jotain laskettu on liian pitkä aika. Ei meinannut aluksi laskut onnistua, mutta kun vähän verrytteli aivojaan niin kyllä ne alkoivat luonnistua.
Matikka loppui ruokkikseen, jonka jälkeen menimme jatkamaan eilen kesken jääneitä vanteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti