Kotitehtävä nro:6
Alkuperäisenä kotitehtävänä oli miettiä Työtutka-hankkeen lomaketta apuna käyttäen parannuksia työergonomiaan ja tuottavuuteen. Kun olin lukenut lomakkeen läpi ajatuksella, tuli ongelmaksi se, etten keksinyt mitään parannettavaa, ja kun asiasta juttelin maalari kollega Sadun kanssa, tulimme siihen lopputulokseen, että täyttäisimme Työtutka-hanke lomakkeen maalaamon alueesta. Vaikka maalaamoon tehdään säännöllisin ajoin 5S auditointi voisi sieltä löytyä lisääkin parannettavaa.
Joten teimme siis näin:
Otin muutamasta kohteesta kuvan ja vähän avaan niitä tarkemmin.
Kohta nro:1
Kaikille työkaluille on määrätyt ja merkityt paikat.
Työkalut, joita käytetään harvemmin kuin kerran viikossa ovat maalaamon kaapissa. Maalaamossa ei ole sellaisia työkaluja, joita siellä ei käytetä.
Kohta nro:4
Kulkuväylät on selvästi erotettu maalattavien kappaleiden alueesta sekä linjan lastaus/purku alueesta. Kuvan perusteella mun täytyy teipata maalaamon käytävät uudestaan, jotta ne erottuu paremmin.
Kohta nro:6
Lattia pinnoilta ei löydy mitään sinne kuulumatonta.
Kohta nro:11
Sovelsimme tätä kohtaa niin, että varastohyllyssä olevat koukut ovat käyttämättömiä työkaluja ja koukku kärryssä olevat koukut ovat käytettyjä työkaluja.
Kun käytetyt koukut on heitetty roskikseen, otamme hyllystä tarvittavan määrän koukkuja, emmekä palauta sinne takaisin käytettyjä koukkuja.
Kohta nro:12
Jokaisen jäteastian paikka on merkattu vähintään mustalla teipillä. Erikoisempien jätteiden keräys paikat ovat vielä merkattu erikseen mitä sinne kuuluu.
Kohta nro:15
Maalaamo on valaistu kaksi kerroksisesti. Maalaamon katossa on syväsäteilijä valaisimia, jotka ovat tarkoitettu korkeaan tilaan valaisemaan alue kauttaaltaan. Linjan päälle on laitettu laajasäteilijöitä, jotka ovat tarkoitettu matalampaan tilaan. Näillä valaistaan tarkemmin tietyt alueet. Poistumistiet ovat merkattu selvästi ukkeli valaisimilla. Yhden Super syväsäteilijän lamppu on palanut.
Kohta nro:16
Maalaamon toinen sammutin oli sijoitettu huonosti. Ripustinteline on sammuttimen tiellä. Sammutin oli juuri huollettu.
Heti tämän jälkeen siirsin sammuttimen uudelle paikalle ja tein sille tarvittavat merkinnät, jotta sen huomaa kauempaakin.
Tiistai 12.5.2015
Jo joutui armas aika ja lähipäivät... Ja niin kuin normaalistikkin, aamu alkoi TÄTTÄRÄÄ... teorialla. Aiheena oli työergonomia. Aihetta käsiteltiin Tutka-hankkeen kautta, joka muistuttaa kaukaisesti 5S:ssää mutta kun 5S:ssäsä kiinnitetään huomiota pelkästään työpisteen järjestelmällisyyteen ja siisteyteen, huomioitiin Tutka-hankkeessa koko hallin tai tietyn suuremman alueen ergonomia, ympäristötekijät, työturvallisuus ja alueella työskentelevien ihmisten perehdyttäminen. Tutka-hankkeessa ergonomiaa käsitellään kiinnittämällä huomiota yhden tai useamman työpisteen toimivuutteen (onko piste/pisteet työtehtävälle oikeat, onko pisteellä/pisteillä työhön sopivat työkalut, tarvitaanko pisteellä/pisteillä erityisiä suojaimia ja jos tarvitaan onko niitä ja onko ne kunnossa, onko pisteellä/pisteillä siistiä, jne jne). Jos työpisteellä tarvittavat työkalut täytyy aina hakea jostain muualta kuin työpisteen välittömästä läheisyydestä, on tällöinkin ergonomia pielessä, koska työn tekeminen ei ole tällöin niin sujuvaa kuin olisi mahdollista. Huono työergonomia voi siis olla muutakin kuin vain huono työskentely asento. Meidät jaettiin ryhmiin, annettiin Tutka-hankkeen havainnointi lomake ja annettiin tehtäväksi arvioda halli Tutka-hankkeen kaavakkeen mukaan. Itse tein kyseisen tehtävän Sadun kanssa. Löysimme joitakin korjattavia kohteita, mutta aika ei riittänyt alkuunkaan käymään koko hallia lävitse. Kahvin jälkeen kävimme läpi korjattavat kohdat. Tämän jälkeen Saikku kertoi meille hänen itsensä vetämästä hankkeesta hallissa, joka oli idealtaan samanlainen kuin 5S. Saikku kertoi mistä oltiin lähdetty, mitä oltiin tehty, miten hommaa ylläpidetään ja kuinka oppilaat ovat ottaneet kyseisen hankkeen vastaan. Ennen ruokailua teimme vielä muutamaan kohteeseen auditointi kierroksen ja tarkastimme olivatko paikat kunnossa.
Meikäläiselle tuli joulu ennen ruokaa. Mä sain vihdoin ja viimein mun kauan odotetun hupparin sekä pintaliitäjä hihamerkin, jonka tietysti koulupäivän jälkeen ompelin hupparin hihaan kiinni. Tätä hupparia kannan ylpeydellä ja rinta rottingilla.
Ruokkiksen jälkeen olikin aika ruveta hommiin. Pulverimaalaus ryhmälle, johon kuului itseni ja Sadun lisäksi Lahden herrat Tomi ja Jan oli annettu ihan kiitettävästi hommaa. Tomi jäi purkaan fillarin runkoa, joka oli tarkoitus hiekkapuhaltaa ja maalata. Jan, Satuja minä otettiin muut romppeet ja aloitettiin maalaus.
Tälläkertaa kaikki kappaleet oli eri sävyisiä mustia, joten värin vaihtoja oli todella paljon. Keräsimme kaikki saman sävyiset aina samaan kierrokseen jotta saisimme uunin mahdollisimman täyteen. Satu ja Jan tulppasi ja minä maalasin.
Tässä vielä muutama maalattava sen päivän tuote. Tuo museo moottoripyörän osia oli niin paljon, että osa niistä jäi seuraavalle päivälle.
Keskiviikko 13.5.2015
Keskiviikko aamu. Linnut laulaa, tuuli suhisee puissa ja meidän aamu alkaa... hyvät naiset ja herrat... teorialla. Aamun aiheena oli standardit. Standardien tarkoitus on helpottaa kaikkien elämää. Se luo toimintaohjeet erilaisten tuotteiden tekoon, säilytykseen, pakkamiseen, kierrättämiseen, jne jne. Standardin avulla saadaan tuote tehtyä samanlaiseksi huolimatta siitä, missä tai kuka sen tekee, esim A4 paperi on aina 210x297mm tehdään se sitten Kiinassa tai Suomessa.
Aamun aikana oli tehtävänä miettiä mihin ja miksi standardeja tarvitaan teollisuudessa. Standardit määrittelevät esim sen minkä värinen jokin väri oikeasti on. Ne määrittelevät sen kuinka paljon esim yksi desi on. Ne myös kertovat miten hukkamaali hävitetään. Eli standardit kertoo oikeastaan aivan kaiken. Standardien ansiosta meille kaikille yksi metri on aina metri eli 100senttiä ja litra on aina litra eli 10desiä. Yleisien standardien lisäksi on valmistajien omat standardit, joiden mukaan he tekevät tietyt asiat aina samanlailla, esim maaliruisku valmistaja tekee lakka ruiskun rungon aina tietyllä tavalla. Eli siis kysymyksiin vastauksena voisin sanoa että jos esineitä, asioita, tekniikoita, ohjeistus tapoja ja oikeastaan melkein kaikkea ei olisi jollain lailla stantardisoitu, olisi minkään asian tekeminen kahteen kertaan melkein mahdotonta.
Toisena tehtävänä oli hakea alaa sivuavia standardeja. Yksi osuvimmista standarteista on RAL-värikartta. RAL-värikartta määrittelee meille luotettavasti millainen mikäkin väri on. Sitten on muutama standardi, joka sivuaa hivenen kauempaa, mutta koskettaa osaa meistä. Ne ovat laatujärjestelmän sertifiointi ISO-9001 ja ympäristöjärjestelmän sertifiointi ISO-14001.
Iltapäivällä jatkettiin museo moottoripyörän maalaamista. Lisä hommana tuli vielä yhden mummo fillarin ja metalli hyllyn maalaus, eli kyllä tuota maalattavaa riitti ihan päivän päätteeksi asti.
Linjan huolto.
Uusien kampojen vaihto ja testaus.
Jaahas, tällä kertaa askarrellaan uudet puhtaat ripustuskammat, koukut joissa kammat roikkuu ja latat, joihin koukut pujotetaan maalauslinjalle. Kyseiset osat ovat alkuperäisiä ja niiden päälle on aikojen saatossa kertynyt paljon karstaa. Karsta aiheuttaa ongelmaa maalatessa, koska se eristää kammat maalaamon rungosta. Tämä tarkoittaa sitä, että maali ei tartu kunnolla, koska kappaleet eivät maadoitu kunnolla. Kun maadoitus alkaa huononemaan, koko maalauslinjan vastus nousee (eli oomit), ja kun vastus on tarpeeksi suuri linja ei enään maadota ja maali ei tartu kappaleeseen. Tässä vaiheessa päivitystä pyydän anteeksi niiltä jotka tietävät asiasta enemmän, koska selitykseni tuosta linjan varauksen noususta on hyvin ontuva. En ole sähkömies ja päivänä kun asia oli esillä, olivat näköjään muistiinpano välineet hukassa... no jokatapauksessa ei auta kun opiskella asiasta lisää... no niin asiaan siis. Kampojen vaihdon parhaimpana puolena on se, että linja maadoittaa paremmin, jolloin kappaleet maadoittuvat paremmin, jolloin maali tarttuu kappaleeseen paremmin ja ohiruiskutettavan maalin määrä pienenee, jolloin maalin määrää voi laskea maalausohjelmissa, jolloin maalin kokonaiskulutus pienenee, jolloin kulut pienenee ja pomo on tyytyväinen. No niin mutta itse asiaan.
Homma alkoi sillä että tehtiin toimiva työpiste. Työtaso, jonka päällä seistiin, saatiin käsimaalauskaapin edessä olevasta korokkeesta. Kuvassa oikean puoleisella lavalla oli kaikki uudet osat, pultit, prikat ja mutterit. Vasemmalla oli vanhat pois otetut osat ja tarvittavat työkalut. Kun lavojen alle laittoi kolme eurolavaa lisää, sai ne sähkö pumppukärryllä nostettua sopivalle korkeudelle, jotta työskentely oli mukavaa.
Itse vaihto alkoi niin, että kammat jotka olivat työskentely tason päällä vaihdettiin (yleensä 3 kampaa). Oli turha lähteä yrittämään enempää kerralla, koska homma olisi mennyt hankalaksi. Ensin kammat koukkuineen pujotettiin latoista pois. Koukut pujotettiin vielä kammoista pois, jotta ne olisi helpompi säilyttää. Alunperin ideana oli suihkupuhdistaa vanhat kammat ja käyttää ne myöhemmin uudestaan, mutta siitä luovuttiin, koska hiekkapuhallettuja kampoja olisi ollut hankala säilyttää niin, ettei korroosio olisi päässyt pureutumaan niihin ja kun linjalle nyt on kuitenkin oli menossa lyhyitä kampoja, olisi pitkien vaihto jossain vaiheessa takaisin ollut turhaa työtä, varsinkin kun oltiin laskettu, että lyhyemmistä kammoista olisi enemmän hyötyä kun pitkistä.
Seuraavaksi irroitetaan latat, joissa kammat roikkuvat. Näissä latoissa oli itsessään kierre, joten irroitukseen ei tarvittu kuin ensin kuusiokolo avain nro:5, jolla pultit löysätään ja sitten pultit väännettiin koneella irti. Tuo alku löysäys nimenomaan sen takia, että pultit olivat niin kireällä, että kone ei olisi niitä auki saanut ranteita hajottamatta, ja koneella loppu vääntäminen aikaa ja käsiä säästääkseni.
Kun latta oli irroitettu, jäljelle jäi tällainen nysä. Kyseinen nysä oli osa kuljettimen sisällä kulkevaa kelkkaa, johon tuli 4 laakeria kiinni. Tämä liikkui tuon sinisen profiilin sisällä ja muodostaa muiden samanlaisten kanssa kuljettimen liikkuvan osan. Tuo nysä kun on tuon profiilin sisällä ei sitä voinut vaihtaa ilman ettei homma olisi kasvanut aivan älyttömän suureksi urakaksi. Vaikka kuvan pintaa vasten on kokoajan ollut metalli, oli väliin päässyt kuitenkin ajan saatossa epäpuhtauksia.
Irroitettavan latan tila oli aivan sama. Pintaan oli lian lisäksi kertynyt kerros ruostetta. Jotta tästä saisi käytettävän kappaleen, joutuisi sen eteen tekemään niin paljon töitä, että oli halvempi tehdä kokonaan uudet.
Tässä on nysä, joka on saanut vähän hoitoa nylon laikalta. Jos pintaa ei puhdistaisi, olisi kampojen vaihto täysin turhaa, koska tässä kohtaa olisi maadoitusta heikentävä kerros. Kun käyttää nylon laikaa, täytyy olla varovainen, koska laikasta irtoaa palasia, jotka tahtovat löytää tiensä aina silmään ellei niitä muista suojata kunnolla.
Puhdistin myös uuden latan pinnan valssaus hilseestä maadotuksen maksimoimiseksi. Näihin lattoihin ei tullut kierrettä, joten kiinnitykseen tarvittiin enemmän tarvikkeita. Pultti oli kupukantainen haponkestävä kuusiokolo pultti, tämä siksi että niitä sattui olemaan hyllyssä. Mutteriksi valikoitui myos haponkestävä, mutta prikka oli sinkitty jousi prikka. Jousi prikka siksi, että mutterin saisi lukittua paikoilleen niin ettei se pääsisi löystymään ajan saatossan.
Kun pultit on koneella kiristetty, suoristetaan latat ennen kuin lattojen isoihin reikiin pujotetaan ässä lenkit. Lenkkien jälkeen on vielä kampojen vuoro ja se pätkä olisi valmis. Kun tämän toistaa 74 kertaa on koko homma valmis.
Tässä ne sitten ovat esillä:
Ylhäällä pitkä kampa on alkuperäinen, joka vaihdettiin pois
Alhaalla vasemmalla on koe kampa ja kamman ripustimet. Kampa ja ripustimet löytyivät suoraan coating techin varastosta. Koekäytön aikana huomattiin, että kampa oli liian korkea. Alapuolella olevat lovet olivat täysin turhat ja yläpuolella olevat lovet olivat niin jyrkät, että koukut kiilautuivat niiden kitaan kiinni. Myös kammalle tarkoitetut ripustimet olivat todella huonoja. Niiden takia kammat eivät päässyt kunnolla elämään mäissä ja mutkissa, joka johti siihen, että kaksi kertaa kammat kääntyivät kuljettimella poikittain, osuivat kuljetinta kannattelevaan palkkiin ja pysäyttivät koko kuljettimen.
Alhaalla oikealla on lopullinen kampa, joka teetettiin itse. Näin saatiin varmasti mieluisia ja meidän käytössä toimivia kampoja. Ässä lenkit tilattiin Wurtiltä. Sieltä löytyi täysin samanlaisia lenkkejä mitä vanhatkin olivat.
Tällä kertaa kotitehtävänä oli miettiä oman työpaikan pintakäsittelymenetelmiä. Piti myös pohtia blogissa eri pintakäsittelymenetelmien eroja ja sitä miten laatu määrittelee pintakäsittelymenetelmän valinnan.
Omalla työpaikallani ei periaatteessa ole kuin yksi pintakäsittelymenetelmä eli pulverimaalaus jota tukemassa ja tehostamassa on pesulinja. Pesulinjassa kappale saa ohuen maalin tarttumista parantavan ja koorroosiolta estävän suojan. Tämä ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan kappale on kuitenkin aina maalattava, joten tämän takia omalla työpaikallani ei periaatteessa ole kuin yksi pintakäsittelymenetelmä.
Eri pintakäsittelymenetelmien eroista kun puhutaan, omasta mielestäni ne voi jakaa kahteen ryhmään:
1.Tarkat ja erittäin tasaiset pinnat (esim. auto)
2.Ei ihan niin tarkat pinnat (esim. teräs runkoisen hallin runko)
Nro:1 ryhmään kuuluu esim. HVLP ruisku ja kynäruisku.
Nro:2 ryhmään kuuluu esim. korkeapaineruisku ja jauhemaalaus.
Nro:1 ryhmässä valitaan HVLP ruisku jos auto ylimaalataan, ja kynäruisku, jos autoon halutaan maalata jonkunlainen kuva.
Nro:2 ryhmässä valitaan korkkari, jos maalattavaa pintaa on paljon, maalikalvolla pitää olla vahvuutta ja väri pitää olla nopeasti pinnassa, kun taas pulverimaalaus valitaan silloin kun maalataan paljon esim. yksinkertaisia ja pieniä kappaleita, joiden pitää olla heti käyttövalmiita.
Molemmissa ryhmissä yhteistä on se, että laitteilla ylletään haluttuun ja maalausmenetelmälle ominaiseen pinnanlaatuun, kun laitteita huolletaan ja puhdistetaan säännollisesti. Jos tätä laiminlyödään toistuvasti, voi hyväkin maalari tehdä pelkkää sutta ja sekundaa.
Tiistai 22.4.2015
Olis vihdoin ja viimein taas SE aika kuusta... nimittäin aika mennä KOULUUN!!! Ja niin kuin maa kiertää aurinkoa tai yön jälkeen tulee aina aamu, meidän päivä alkoi teorialla. Teorian aiheena oli erilaiset pintakäsittelymenetelmät. Teoria oli pohjustusta meidän etätehtävään, jossa piti kertoa mitä pintakäsittelymenetelmiä omalla työpaikalla käytetään, miten ne eroavat toisistaan ja miten lopputulos vaikuttaa menetelmän valintaan.
Teorian jälkeen meidät jaettiin ryhmiin. Ryhmän, johon mä kuuluin, oli tarkoitus miettiä Faradayn-häkki-ilmiön vaikutuksia jauhemaalauksessa. Aiheesta löytyi hyvin vähän suomen kielistä materiaalia. Kun oltiin tultu siihen lopputulokseen, että vaikutus on haitallinen ja että se vaikeuttaa maalin tunkeutumista maalattavan kappaleen nurkkiin ja syviin kohtiin, tuntui kysymys yhtä haasteelliselta kuin elämän tarkoituksen pohtiminen. Ryhmässäni oli mukana kaksi herraa Lahdesta, Tomi Lankinen ja Jan Mäkinen. Molemmilla oli todella hyviä näkemyksiä ja kokemuksia aiheesta. Herrat maalaavat esimerkiksi metsäkoneen pyöriä, joissa päivittäisenä ongelmana on juurikin Faradayn-häkki-ilmiö. Automaatilla kun maalaa, ei maali halua kulkeutua vanteen perälle saakka vaan jää vanteen reunoille kasoiksi. Tästä syystä vanteiden sisäosa on paikattava käsin, jotta maalia olisi kaikkialla. Tietenkin vanteen syvyyskin vaikuttaa paljon asiaan ja se, että automaatin pistooleita ei saa menemään vanteen sisään.
Meillä taas törmään häkki-ilmiöön, kun maalaa kappaleita, joiden sisänurkkiin pitää saada maalia. Toiseksi ongelma kohdaksi muodostuu ledi moduulien jäähdytykseen käytettävät heatsinkit, jotka imee modulista itseensä lämmön. Kappaleissa on syvät tuuletusrihlat, joiden väliin on hankala saada maalia. Veljeni kanssa ratkaisimme ongelman niin, että pudotimme mikro ampeerit mahdollisimman alas, ajoimme pistoolia mahdollisimman lähelle kappaletta ja lisäsimme kuljetus ilmaa, jolloin tunkeuma olisi parempi. Tuo ohje on tehonnut sekä heatsinkkien ritilöihin, että muiden kappaleiden sisänurkkiin.
Tämän ongelman ratkaisuakin me kerkesimme pohtimaan. Janilla yhtenä ratkaisuna oli käyttää tribo maalaus menetelmää (kitkaruiskua). Kyseistä maalausmenetelmää ei meidän saamien tietojen mukaan Faradayn-häkki-ilmiö kiusaa. Myös mikro ampeerien laskeminen alle 40 auttaa asiaan radikaalisti.
Me käytettiin koko päivä kyseisen ongelman pohtimiseen. Kovan pohtimisen ja tietojen keräämisen ohella olin auttamassa muutamaa oppilasta maalaamaan pulverilla kappaleita ja opetin miten Geman corona pistooli olisi hyvä puhdistaa, jotta maalia ei jäisi pistoolin sisälle.
Keskiviikko 23.4.2015
On aamu... ja kaikkien hämmästykseksi se EI alkanut teorialla vaikka parviluokkaan mentiinkin. Kävimme läpi mitä kukin ryhmä oli saanut aikaan eilisen aikana ja mitkä olisi tämän päivän tavoitteet. Meillä hommat jatkui Faradayn-häkki-ilmiön parissa, johon saimme pienen lisätehtävän. Tarkoituksena oli toimia tutorina ryhmälle, jolla oli tehtävänä suihkupuhdistaa ja pulverimaalata moottoripyörän osia. Meidän tutori vastuu oli juuri tuossa maalaus osiossa. Samalla olisimme testanneet miten eri säädöt vaikuttavat maalattavuuteen.
Ennen maalaamista mietimme miten säädöillä voi vaikuttaa Faradayn-häkki-ilmiöön. Tähän kohtaan me saimmekin jo eilen vastauksia. Mikro amppeereita laskemalla maali varautuu vähemmän, jolloin se tarttuukin huonommin kappaleeseen, jolloin maali ei hakeudu läheisimpiin kohtiin, vaan tunkeutuu aivan perille saakka. Tätä tehostaakseen voi kuljetus ilmaa nostaa, jolloin pistooli "ampuu" maalin kauemmaksi. Myös sillä, että maalatessa pidetään maalipistooli mahdollisimman lähellä maalattavaa kappaletta, on edellä mainittujen korjauksien kanssa häkki-ilmiötä heikentävä vaikutus.
Ikävä kyllä pulverimaalaus ryhmä ei kerennyt maalaamaan osia, joten tutorinti jäi meiltä ensikertaan, mutta olihan noita muitakin opiskelijoita, jotka maalasivat pulverilla. Olen jo useampien lähipäivien aikana pyrkinyt siihen, että jos minulla on aikaa, menisin kurkkaamaan onko kukaan maalaamassa pulverilla ja auttaisin jos apua tarvittaisiin tai huomaisin lopputulosta heikentävän asian. Samalla olen yrittänyt opettaa, että aina kun maalaa, käyttää puhtaita koukkuja, kun niitä sieltä kuitenkin löytyy. Myös maalattavien kappaleiden maadoitus on ollut hakusessa monella oppilaalla. Onneksi moni on ottanut neuvosta vaarin ja alkanut kiinnittämään huomiota miten kappaleensa maalaa.
Päivän päätteeksi Jari kertoi meille Pintakillan ja muiden kiltakoulujen historian sekä ennen kotiin lähtöä teimme mulle oikeudet julkaista materiaalia killan Weebly sivuilla. Samalla Jari hiukan opetti miten kyseinen ohjelma oikein toimi.
Kotitehtävä nro:2
Mieti työpaikaltasi kappale, joka on haastava maalata. Miten kappaleen voisi ripustaa/maalata helpommin, tehokkaammin, nopeammin vai onko se ollenkaan kannattavaa. Kuinka paljon mahdollista säästöä voisi tulla.
Tämä kotitehtävä on erittäin mieluinen mulle, koska näitä kappaleiden ripustamiseen liittyviä menestystarinoita löytyy meiltä muutama. Tähän tehtävään otin kolme kappaletta, joiden ripustusta on kaikista eniten saatu tehostettua.
Tässä ne ovat. Vivon runkokiinnike, joka tulee valaisimen selkään kiinni, linkku jolla kyseisen valaisimen kansi lukitaan kiinni ja kattokiinnike, jonka avulla valaisin kiinnitetään kattoon. Kuvista näkyy miten kappaleet on aikaisemmin ripustettu. Jokaista kappaletta koukussa on kaksi, tietysti aikasemmin nämä maalattiin kokonaan käsin, jolloin kyseinen ripustustapa ja kappaleiden määrä oli optimi, mutta kun valaisinta alkoi menemään enemmän, oli osien maalausta tehostettava. Yhdessä Coating Techin edustajan kanssa kehitimme ratkaisun, jolla saimme ripustustapaa tehostettua yli 16 kertaiseksi. Jokaisen ripustus ratkaisun raamina käytimme Coating Techin runkotelinettä.
Linkun ripustus ratkaistiin niin, että linkku ripustettiin orteen, johon suuremmat hylsyt hitsaamalla saatiin pujotettua nuolenkärjet, joihin linkku saatiin maalille ottavaan asentoon eli noin 45asteen kulmaan. Tässä asennossa hankalin paikka on ylöspäin ja täten helpommin maalia ottava kun vanha ripustus asento, jossa linkku roikkui suorana alaspäin.
Ensimmäisenä käytetty nuolenkärki osoittautui hankalaksi purkaa ja ripustaa kun nuoliin alkoi kertyä maalia. Linkkua ei meinannut aluksi saada paikoilleen ja maalauksen jälkeen linkku oli nuolessa kiinni kuin tauti. Onnekkaan sattuman kautta löysin varastoistamme malli nuolenkärjen, joka muutaman koeajon jälkeen osoittautui juuri sopivaksi hommaan. Useamman maalauksen jälkeenkin linkku oli helppo ripustaa telineeseen, eikä linkku jäänyt enään maalauksen jälkeen kiinni nuolenkärkeen.
Näiden kahden kaveruksen eli katto ja runkokiinnikkeen ripustus hoidettiin niin, että kappaleet ripustettiin muuten samanlaiseen orteen kuin linkutkin, mutta orren hylsyt olivat pienempiä. Kyseinen orsi löytyi Coating Techin varastosta joten sitä ei tarvinnut erikseen meitä varten tehdä niin kun linkkujen orret. Nuolenkärkinä käytimme linkistä näkyvää BHL P16X1,25 PS nuolta. Tätä käytämme muihinkin tarkoituksiin, joten oli helpompaa hankkia vain lisää jo käytössä olevia nuolenkärkiä. Ripustus oli hyvin helppoa, koska molemmista kappaleista löytyy reikä, johon nuolen saa pujotettua.
Vanhalla ripustus tavalla linkkuja maalattiin niin, että kolmea kampaa kohti meni kuusi linkkua. Uudella tavalla linkkuja maalataan niin, että kolmea kampaa kohden menee yksi henkari (henkareiden väliin täytyy jättää väli koska linkkuja täytyy lisä maalata käsin) ja yhteen henkariin menee 98 linkkua. Parannus entiseen on 16kertainen. Ennen linkkuja maalattiin 150kpl jotka meni 75 kampaan. Nykyään maalataan kahdeksan henkarillista joihin menee 784 linkkua ja kampoja tarvitaan tähän määrään 24kpl.
Selvennyksenä se, että kampa on puolen metrin mittainen lattaraudan pala, johon on tehty sahalaita kuvio ja johon kuokut ja ripustimet linjalla ripustetaan. Meidän linjasta näitä on 221kpl.
Vanhalla ripustustavalla runko ja kattokiinnikkeitä maalattiin niin, että kolmea kampaa kohti meni kuusi runkoa tai kattokiinnikettä. Uudella tavalla kiinnikkeitä maalataan niin, että kolmea kampaa kohden menee yksi henkari (näidenkin väliin on jätettävä maalarin mentävä kolonen, koska näitäkin täytyy vähän lisämaalata käsin) ja yhteen henkariin menee 104 kiinnikettä. Parannus entiseen on yli 17kertainen. Ennen kiinnikkeitä maalattiin molempia erikseen 150kpl eli yhteensä 300kpl ja tämä vei 150 kampaa. Nykyään molempia maalataan neljä henkarillista eli 416kpl toisin sanoen yhteensä kahdeksan henkarillista eli 832kpl, ja nämä tarvitsevat 24 kampaa.
Kaiken kaikkiaan kun ennen laitoimme tarvittavan määrän vivon osia linjalle vaati se 225kampaa eli neljä kampaa yli kierroksen. Nykyään kaikki 16 henkaria vie yhteensä 48 kampaa, joka on alle neljännes vanhasta kampa määrästä. Ennen kappaleita meni linjalle yhteensä 450kpl. Nykyään linjalle menee kerralla yhteensä 1616 eli yli 3,5kertaa enemmän. Tästä kaikesta pystyy päättelemään, että säästöjä on tullut vaikken mitään euro määrää tähän laittaisikaan.
Kotitehtävä nro:1
Suunnittele koulun pulverimaalausalue omasta mielestä järkevämmin. Mitä kannattaa muuttaa ja miten. Huomioi tehtävässä, että tulevaisuudessa tullaan kiinnittämään enemmän huomiota ripustamiseen.
Jotta homma lähti käyntiin, Jari kertoi muutaman oman ideansa aiheesta ja ehdotti, että lähtisin niistä ammentamaan suunnitelmaa. Idea tyssäsi jo alkuvaiheessa kun en millään keksinyt miten kappale liikutettaisiin järkevästi uuniin, joten ei muuta kun uutta ideaa keksimään... ja onneksi sellainen tulikin hyvin nopeasti. Se, että onko se parempi, en tiedä mutta suunnitelma kuitenkin.
Ensin uunia siirrettäisiin irti seinästä 20cm ja työnnettäisiin lähemmäs takaseinää. Maalaus alue pitenisi näin noin 25cm. Uunin edessä oleva ramppi korjataan niin, että rampin päässä ei olisi enään pykälää, vaan rampin pää päättyisi uunin pohjan tasolle. Myös maalausalueen lattia ja uunin lattia puhdistetaan, niin kärry liikkuisi jouheasti.
Maalauskaappia siirretään 20cm lähemmäs seinää. Nyt kaappi ja uuni olisi linjassa keskenään eikä kärryjä tarvitsisi enään käännellä turhaan, kun niitä työnnetään uuniin.
Maalausuunin viereen tehtäisiin esiripustus/jäähdytys alue. Uunin ja lasiseinän väliin tulisi tukijalat, joiden väliin kiinnitetään 3-4 lattarautaa, joihin voisi ripustaa joko kappaleita jäätymään tai siinä voisi täyttää ripustus henkareita.
Kappaleiden liikuttaminen uuniin kävisi kärryillä. Kärryt jotka suunnittelin helmikuun lähipäivinä, olisi tarkoitettu sekä yksittäin ripustettaville kappaleille, mutta myös henkareille. Kärryssä käytettäisi Coating Techin runkotelinettä. Telineen ripustuskärryyn tapahtuisi "kruunu koukulla"(eli koukulla joka on keskellä henkarian yläreunaa ja sen voi ripustaa joko pitkittäis että poikittais suunnassa), jotta henkari pysyisi vaakasuorassa kun kärryä liikutellaan uuniin ja takaisin. Kärryyn sopivaa henkaria ei saa suoraan Coating Techin varastosta, vaan sitä pitäisi muokata niin, että kruunu koukku tulee vinotukien päälle kiinni ja ripustimen kokonaiskorkeus kruunukoukun päältä ripustimen pohjaan olisi 130cm. Kyseisiä henkareita saisi ripustettua kärryyn maksimissaan kolme kerrallaan, mutta jos henkarissa olevat ripustuspalkit olisivat esimerkiksi 15cm päässä toisistaan, mahtuisi niitä seitsemän allekkain ja jokaiseen palkkiin menisi maksimissaan 16kpl ripustettavia esineitä, eli yhdessä henkarissa olisi 114kpl, joten kaiken kaikkiaan kappaleita saisi uuniin 342kpl. Tämä kappale määrä saavutettaisiin ripustuspalkilla ja kaksoiskoukulla. Jos henkarissa käytetään hylsypalkkia ja erilaisia nuolenkärkiä voi kappaleita ripustaa yhteen henkariin 195kpl. Näin kappaleita saisi kerralla uuniin 585kpl.
