Havaintoja töistä 6.

Linjan huolto.
Uusien kampojen vaihto ja testaus.

Jaahas, tällä kertaa askarrellaan uudet puhtaat ripustuskammat, koukut joissa kammat roikkuu ja latat, joihin koukut pujotetaan maalauslinjalle. Kyseiset osat ovat alkuperäisiä ja niiden päälle on aikojen saatossa kertynyt paljon karstaa. Karsta aiheuttaa ongelmaa maalatessa, koska se eristää kammat maalaamon rungosta. Tämä tarkoittaa sitä, että maali ei tartu kunnolla, koska kappaleet eivät maadoitu kunnolla. Kun maadoitus alkaa huononemaan, koko maalauslinjan vastus nousee (eli oomit), ja kun vastus on tarpeeksi suuri linja ei enään maadota ja maali ei tartu kappaleeseen. Tässä vaiheessa päivitystä pyydän anteeksi niiltä jotka tietävät asiasta enemmän, koska selitykseni tuosta linjan varauksen noususta on hyvin ontuva. En ole sähkömies ja päivänä kun asia oli esillä, olivat näköjään muistiinpano välineet hukassa... no jokatapauksessa ei auta kun opiskella asiasta lisää... no niin asiaan siis. Kampojen vaihdon parhaimpana puolena on se, että linja maadoittaa paremmin, jolloin kappaleet maadoittuvat paremmin, jolloin maali tarttuu kappaleeseen paremmin ja ohiruiskutettavan maalin määrä pienenee, jolloin maalin määrää voi laskea maalausohjelmissa, jolloin maalin kokonaiskulutus pienenee, jolloin kulut pienenee ja pomo on tyytyväinen. No niin mutta itse asiaan.

Homma alkoi sillä että tehtiin toimiva työpiste. Työtaso, jonka päällä seistiin, saatiin käsimaalauskaapin edessä olevasta korokkeesta. Kuvassa oikean puoleisella lavalla oli kaikki uudet osat, pultit, prikat ja mutterit. Vasemmalla oli vanhat pois otetut osat ja tarvittavat työkalut. Kun lavojen alle laittoi kolme eurolavaa lisää, sai ne sähkö pumppukärryllä nostettua sopivalle korkeudelle, jotta työskentely oli mukavaa.

Itse vaihto alkoi niin, että kammat jotka olivat työskentely tason päällä vaihdettiin (yleensä 3 kampaa). Oli turha lähteä yrittämään enempää kerralla, koska homma olisi mennyt hankalaksi. Ensin kammat koukkuineen pujotettiin latoista pois. Koukut pujotettiin vielä kammoista pois, jotta ne olisi helpompi säilyttää. Alunperin ideana oli suihkupuhdistaa vanhat kammat ja käyttää ne myöhemmin uudestaan, mutta siitä luovuttiin, koska hiekkapuhallettuja kampoja olisi ollut hankala säilyttää niin, ettei korroosio olisi päässyt pureutumaan niihin ja kun linjalle nyt on kuitenkin oli menossa lyhyitä kampoja, olisi pitkien vaihto jossain vaiheessa takaisin ollut turhaa työtä, varsinkin kun oltiin laskettu, että lyhyemmistä kammoista olisi enemmän hyötyä kun pitkistä.
Seuraavaksi irroitetaan latat, joissa kammat roikkuvat. Näissä latoissa oli itsessään kierre, joten irroitukseen ei tarvittu kuin ensin kuusiokolo avain nro:5, jolla pultit löysätään ja sitten pultit väännettiin koneella irti. Tuo alku löysäys  nimenomaan sen takia, että pultit olivat niin kireällä, että kone ei olisi niitä auki saanut ranteita hajottamatta, ja koneella loppu vääntäminen aikaa ja käsiä säästääkseni. 


Kun latta oli irroitettu, jäljelle jäi tällainen nysä. Kyseinen nysä oli osa kuljettimen sisällä kulkevaa kelkkaa, johon tuli 4 laakeria kiinni. Tämä liikkui tuon sinisen profiilin sisällä ja muodostaa muiden samanlaisten kanssa kuljettimen liikkuvan osan. Tuo nysä kun on tuon profiilin sisällä ei sitä voinut vaihtaa ilman ettei homma olisi kasvanut aivan älyttömän suureksi urakaksi. Vaikka kuvan pintaa vasten on kokoajan ollut metalli, oli väliin päässyt kuitenkin ajan saatossa epäpuhtauksia.




Irroitettavan latan tila oli aivan sama. Pintaan oli lian lisäksi kertynyt kerros ruostetta. Jotta tästä saisi käytettävän kappaleen, joutuisi sen eteen tekemään niin paljon töitä, että oli halvempi tehdä kokonaan uudet.











Tässä on nysä, joka on saanut vähän hoitoa nylon laikalta. Jos pintaa ei puhdistaisi, olisi kampojen vaihto täysin turhaa, koska tässä kohtaa olisi maadoitusta heikentävä kerros. Kun käyttää nylon laikaa, täytyy olla varovainen, koska laikasta irtoaa palasia, jotka tahtovat löytää tiensä aina silmään ellei niitä muista suojata kunnolla.



Puhdistin myös uuden latan pinnan valssaus hilseestä maadotuksen maksimoimiseksi. Näihin lattoihin ei tullut kierrettä, joten kiinnitykseen tarvittiin enemmän tarvikkeita. Pultti oli kupukantainen haponkestävä kuusiokolo pultti, tämä siksi että niitä sattui olemaan hyllyssä. Mutteriksi valikoitui myos haponkestävä, mutta prikka oli sinkitty jousi prikka. Jousi prikka siksi, että mutterin saisi lukittua paikoilleen niin ettei se pääsisi löystymään ajan saatossan.





Kun pultit on koneella kiristetty, suoristetaan latat ennen kuin lattojen isoihin reikiin pujotetaan ässä lenkit. Lenkkien jälkeen on vielä kampojen vuoro ja se pätkä olisi valmis. Kun tämän toistaa 74 kertaa on koko homma valmis.






Tässä ne sitten ovat esillä:
Ylhäällä pitkä kampa on alkuperäinen, joka vaihdettiin pois
Alhaalla vasemmalla on koe kampa ja kamman ripustimet. Kampa ja ripustimet löytyivät suoraan coating techin varastosta. Koekäytön aikana huomattiin, että kampa oli liian korkea. Alapuolella olevat lovet olivat täysin turhat ja yläpuolella olevat lovet olivat niin jyrkät, että koukut kiilautuivat niiden kitaan kiinni. Myös kammalle tarkoitetut ripustimet olivat todella huonoja. Niiden takia kammat eivät päässyt kunnolla elämään mäissä ja mutkissa, joka johti siihen, että kaksi kertaa kammat kääntyivät kuljettimella poikittain, osuivat kuljetinta kannattelevaan palkkiin ja pysäyttivät koko kuljettimen.
Alhaalla oikealla on lopullinen kampa, joka teetettiin itse. Näin saatiin varmasti mieluisia ja meidän käytössä toimivia kampoja. Ässä lenkit tilattiin Wurtiltä. Sieltä löytyi täysin samanlaisia lenkkejä mitä vanhatkin olivat.