Kotitehtävä ja homma työsalissa nro:2

Kotitehtävä oli tälläkertaa vähän erilaisempi, koska pohdinnan lisäksi se sisälsi työosuuden, joka tehtiin koulussa lähipäivien aikana. Tehtävänä oli siis selvittää mikä mustan vanteen pinnassa oli mennyt vikaan, koska pinta oli epäkurantti. Koulussa tehtävänä oli korjata kyseinen vanne asiankuuluvasti ja kirjoittaa työvaiheista blogiin. Kotio työksi jäi laskea kuinka paljon työtä korjaus oikein vaatii ennen asiakkaalle luovuttamista. Kotio mietittäväksi jäi myös miettiä oman työpaikan jauhemaalattavia kappaleita ja olisiko samanlainen korjaus kustannustehokasta saatika kannattavaa vai olisiko halvempaa heittää kappale menemään.

Tässä se syyllinen sitten on, ja vikakin erittäin selvä. Kun vanne oli maalattu sen ei annettu jäähtyä vaan se otettiin heti pois ripustimestansa, käännettiin näkyväpuoli alaspäin pöydälle hanskojen päälle. Juuri uunista tulleessa kappaleessa maalipinta on hyvinkin lämmin ja pehmeä. Pienikin kosketus jättää jäljen pintaan. Kappaleen täytyisi antaa jäähtyä rauhassa telineessään ennen kuin siihen kajotaan. Maalin loppuverkoittuminen tapahtuu tänä aikana. Tällöin maali kovettuu lopulliseen kovuuteensa. Vanne, millä on paljon massaa olisi hyvä antaa jäähtyä noin 30min, mutta hyvänä nyrkkisääntönä on se, että kun pinta on huoneenlämpöinen on se tarpeeksi jäähtynyt.

Tämän vanteen korjaus alkoi hiekkapuhalluksella. Koko vanne täytyi hiekkapuhaltaa, jotta pinnasta tulisi tasainen ja maalarin silmää miellyttävä (niin ja tietysti asiakkaan).
Puhaltaessa huomasin, että vanteeseen oli levitetty oikein kunnon kerros pulveria, joka sekä heikentää maalipinnan kestävyyttä, että myös lisää materiaalikustannuksia, mutta myös hidastaa pinnan korjaamista. Polyesteri maali lisättynä puhallushiekan kitkan aiheuttamaan lämpöön sai maalissa aikaan lumipalloefektin. Tämä tarkoitti sitä, että kun samaa kohtaa puhaltaa yli viisi sekuntia maali lämpeni hetkellisesti niin paljon, että se alkoi pyörimään hitaasti eteenpäin. Tästä syystä hiekkapuhalluspistoolia joutui pitämään tavallista kauempana kappaleesta, jotta kitka ei olisi aivan niin suuri ja liikkuttamaan normaalia nopeampaa, jolloin saman kohdan joutui puhaltamaan useampaan kertaan. Vanteesta huomasi myös, että edellinen puhaltaja oli ollut hieman laiska ja oli jättänyt vanteen pinnalle vanhaa maalia. Tämä voi aiheuttaa ongelman joko pulveria levittäessä, kun pulveri ei tartu pintaan, jossa vanhaa maalia on, tai viimeistään uunissa, jossa vanha maali voi alkaa valumaan, kuplimaan tai jopa käpristymään. Koska vanne oli jo aikaisemmin ollut uunissa tiesin, että mitään suurempaa ongelmaa ei tähän hätään tapahdu ja aika alkoi käymään vähiin, koska en tosiaankaan ollut ainoa joka halusi käyttää hiekkapuhallus laitteita, puhalsin pinnalta pois pinnoitteen mikä sain ja annoin lopun olla. Helpotukseksi sitä ei jäänyt muuta kuin "varjo" kohtiin ja joihinkin reunoihin. Kun olin puhaltanut vanteen laitoin sen pesuriin, koska en ensinnäkään halunnut pölyttää turhaa vannetta ja toisekseen kun puhaltelin vannetta hiekkapuhalluskaapissa huomasin, että vanteen pintaan oli tarttunut jotain tummaa pölyä, joka lähti irti vain pyyhkimällä. Vihdoin ja viimein kahden tunnin hinkkauksen (ja viiden minuutin pesun) jälkeen vanne oli valmis maalattavaksi. Nyt tulee kotitehtävän osuus josta en ole ylpeä ja siitä syystä en selitä kovinkaan tarkasti miten maalasin vanteen vaan miten se olisi pitänyt maalata. Lopputulos on kuitenkin se, että maali on pinnassa ja lujaa. 

Elikkä se väärä tapa, jolla vanteen maalasin oli se, että laitoin vanteen ensin 10min uuniin ja sen jälkeen musta maali tribopistooliin ja maali kuumalle pinnalle ja vanne takaisin uuniin. Huonona puolena tässä on se, että kalvon vahvuutta on mahdoton itse säädellä ja tästä syystä voi maalia tulla todella paljon joihinkin kohtiin, jolloin pinta ei välttämättä ole niin vahva kuin pitäisi. Onneksi Jani ohjasi minut pienellä "torumisella" oikealle tielle ja nyt kerron sen miten ne olisi pitänyt maalata. Ensin telineestä puhdistetaan pinnat, joihin vanne koskee, jotta maadoitus onnistuisi. Sitten telineen pohjalevyyn hiotaan paljas paikka, johon maadoituskaapeli saadaan kiinni. Vanne nostetaan paikalleen maalausta varten. Otetaan maalaamon nurkasta Geman corona pistooli, laitetaan johto seinään, maadoitus kaapeli, paineilma ja maali laatikko paikoillensa niin maalaaminen voi alkaa. Kun maali tarttuu vanteen pintaan varauksen avulla, pystyy maalin määrää pinnassa arvioimaan pinnan ulkonäön perusteella, jollon maalia ei pääse kertymään vanteeseen liikaa. Koska itsellä ei ole kokemusta Geman pistooleista on alku hieman hakemista, mutta pienellä testailulla/säädöllä maalaaminen alkaa onnistumaan. Kun vanne on maalattu kauttaaltaan on sen aika mennä uuniin. Tarkistus laatikon kyljestä, 180c/10min tarkoittaa että 180asteessa 10minuuttia sitten kun kappale on läpikotaisin pinnasta sisuksiinsa 180asteinen. Mistä tämän voi tietää? Ei varmuudella mistään, ellei omista mittaria joka mittaa lämpötilan kappaleen sisältä. Kokemus tuo ehkä varmimman mittarin tähän. Itse annoin olla vanteen uunissa noin 25min. Koska väri on musta voi kappale olla uunissa kauemminkin. Eipä musta väri tuosta enempää tummu ja pinnan kiiltokin alkaa kärsiä vasta pidemmän polton jälkeen. Vanne pois uunista, ja jotta alkuperäinen virhe ei tapahtuisi uudestaan annetaan vanteen rauhassa jäähtyä maalaus telineessä. Itse annoin vanteen jäähtyä noin 30min, jotta pinta oli varmasti kerennyt verkottumaan kokonaan. Vanteen voi ottaa telineestä jo aikasemmin pois jos pinta on huoneen lämpöinen. Nyt vanne on valmis luovutettavaksi asiakkaalle.

Ja nyt siihen pähkäilyyn että kannattiko? No laitetaan vähän aikoja ajatusviivoilla
-2h hiekkapuhallus
-5min pesu
-10min ripustus/maalaus
-25min uunitus
-30min jäähdytys
Koko korjaukseen meni siis 3h 5min eli siis kannattiko...? No ei ja kyllä. Kun kyse on asiakkaan vanteesta, kannattaa homma tehdä, ja nyt sitten kunnolla. Ei asiakkaalle voi mennä sanoon että osta yksi uusi vanne, lähetä lasku tänne, niin me maalataan se uudestaan, tai voi mutta ei tollasen virheen takia. Sitten kun kyse on massakappaleista joita itsekkin maalaan ei pienen virheen takia ruveta massiivisiin korjaustöihin, vaan kappale yritetään korjata mahdollisimman pienellä vaivalla. Jos maalivikaisia kappaleita tulee enemmän niihin käytetään aikaa enemmän. Meillä virheet yleensä on sitä luokkaa, että kappaleen päälle voi maalata suoraa uuden kerroksen, mutta on tietenkin poikeuksia. Vesi, joka on jäänyt pesulinjasta kappaleeseen aiheuttaa sen verta ison muutoksen pinnassa, että sitä täytyy hiukan hiota. Toinen mikä aiheuttaa kappaleissa hiomista on vahvat sorvau/syväveto öljyt varsinkin jos aine on kerennyt olemaan kappaleen pinnalla kauan. Tällaiset rasvat poistetaan yleensä ennen maalaamista rasvanpoistoaineella, mutta sekään ei takaa pinnan onnistumista. 

Loppuvastauksena siihen olisiko noin massiivinen korjaus yhdelle kappaleelle työpaikallani kannattavaa on että ei. Jos kappale maksaa tehtaalle esim. 2€ ja työntekijän yksi tunti ainakin 30€+materiaalit, jota kappaleen korjaamiseen menee, täytyy virheellisiä kappaleita tulla ainakin 20kpl, jotta korjaus olisi edes jollain tasolla kannattavaa. Kun pitää maalatessa ajatuksen mukana, eikä hätäile, ei virheitä satu ainakaan niin paljoa kuin hosumalla.