9-10.12.2014 Lähiopetuspäivät

Tiistai 9.12.2014

Tiistai aamu alkoi niin kuin kuvasta näkyy, tiukalla paketilla teoriaa. Aiheena oli maalien sideaineet, pigmentit, apuaineet ja ohenteet.
Tuli teoria tehokkaassa ja lyhyessä paketissa... Niin ja saatiinhan me aikaiseksi joululahjaksi Teknoksen korroosionestomaalauksen käsikirja, josta tuli hyvää iltalukemista meikäläiselle. Erittäin hyödyllisen oloinen kirjanen jokaiselle maalarille. Teoria pläjäyksen jälkeen Jari antoi mulle ja Rikulle tehtäväksi vertailla maalauslinjoja, joilla olemme töissä. Huomion kohteeksi joutui nimenomaan samankaltaisuudet ja se miten voisimme parantaa toistemme linjoja. Jo varhaisessa vaiheessa keskustelua huomasin, että meidän linjoilla ei paljon ole yhteistä, mutta kyllä jotain löytyi. Molempien linjoille laitetaan maalattava kappale, joka menee läpi maalaus koneiston, molempien linjoilla täytyy olla ainakin kaksi henkilöä töissä, jotta työn kuormitus olisi kohtuullista linjalla työskentelevälle ja mikä merkittävin, molemmat tekee töitä linjalla... Lyhyen haastattelun jälkeen havaitsin, että Rikun linjalla parannettavaa on ainakin henkilöstön määrä, tekijöitä on liian vähän. Kärryt joihin tuotteet laitetaan kuivumaan eivät toimi kunnolla ja niitä on hankala liikuttaa. Kärryjen renkaita kuulemma rasvotaan kyllä määrä ajoin, jotta ne pyörisivät paremmin, mutta se ei ole tuottanut toivottua lopputulosta. Kehoitin Rikua ottamaan puheeksi töissä olisiko jo aika vaihtaa kärryt. Myös se, että vain yksi ihminen osaa huoltaa laitteet oli erittäin hälyyttävä asia. Ehdotinkin että huollot dokumentoitaisiin ja niistä tehtäisiin työohjeet, jotta kuka tahansa voisi tulevaisuudessa tehdä tarvittavat huollot ja jopa pikku korjaukset. Toivon todella, että Rikua kuunneltaisiin työpaikallaan.
Iltapäivän tehtävänä meillä oli suunnitella uusi kärry pulverimaalaukseen. Olin aikasemmin jo kysynyt olisiko mahdollista tämmöinen tehdä, koska omasta mielestäni vanha kärry on huono. Äärimitat eli leveys, pituus ja korkeus otettiin vanhasta kärrystä, jotta uusi mahtuisi myös polttouuniin. Suunnitelmassa suurimmat muutokset verrattuna vanhaan oli se, että kaikki pyörät kääntyvät ja kärryn sivuilla ei olisi mitään poikittaisputkia. Uutuutena myös olisi se, että kärryn päällä kulkisi pystyssä kolme laattaa joihin voisi maalattavan tuotteen ripustaa. Laatat olisivat myös irrotettavia jotta ne voisi puhdistaa maalista maadotuksen parantamiseksi esimerkiksi hiekkapuhaltamalla.


Ennen kotiinlähtöä maalasimme Rikun auton vetokoukun. Ennen maalaamista Riku hiekkapuhalsi koukun. Koska pintapuolen hallin puhalluskaappi oli rikki, joutui Riku suorittamaan puhalluksen metallipuolella. Oli mukava päästä itse katselemaan vanhaa halliaan. Oli koneet muuttanut paikkaa aika lailla. Harmi että Harza ei ollut paikalla. Näistä kuvista näkee hyvin minkä takia minun mielestä kärryä kuuluisi uudistaa. Jos sivuilla oleviin poikkiputkiin osuu käsi maalaamisen aikana saa pienen mutta epämielyttävän sähkö iskun. Myös kärryn päällä oleva ritiläkkö on niin maalissa, että maadoituksen saaminen on hyvin epätodennäköistä. Kaikesta huolimatta koukun maalaaminen onnistui oikein hyvin ja pinnasta tuli senverta nätti, että en ainakaan itse sitä raskisi kiinni laittaa.

Keskiviikko 10.12.2014

Keskiviikkoaamu alkoi yllätys yllätys teorialla. Aamuinen teoriapläjäys koski korkeapaineruiskua. Korkkari on laite, jota kannattaa osata käyttää koska sitä käytetään tehokkuudensa takia paljon teollisuudessa. Korkkarin käytön tärkeyden lisäksi tuli todella selväksi se, että sen huolto on vähintään yhtä tärkeää. Jos laitetta ei osaa huoltaa kunnolla ei sitä voi käyttää turvallisesti ja jos laitetta ei voi käyttää turvallisesti, voi pahimmassa tapauksessa käyttäjälle tulla ylitsepääsemättömän iso pipi... Teorian päätteeksi Jari sanoi näyttävänsä turvallisimman tavan huoltaa laite eli siis ylös, ulos, haalarit päälle ja halliin.

Tässä kyseinen laite nyt on. Huolto alkoi sillä, että laite tehtiin paineettomaksi. Huomautuksena tuli etsiä letkun maksimi paine. Kun koneen ottaa uudestaan huollon jälkeen käyttöön ja paineen säätää uudestaan ei letkun maksimipainetta ylitettäisi.

Seuraavaksi ilma ja ainesuutin ruuvattiin irti ja tarkastetiin niiden kunto ja puhtaus. Pintojen pitäisi olla täysin puhtaita, jotta ruisku toimisi kunnolla. Jos letkuissa on vielä painetta, laske se materiaalisuppiloa pitkin alas. Seuraavaksi on kuvassa näkyvän kahvasuodattimen tarkastus ja tarvittaessa vaihto, jonka jälkeen on runkosuodattimen vuoro.

Sitten runkosuodattimen kimppuun. Suodattimen metallisuoja avataan siihen tarkoitetulla avaimella. Metallisuojan kuuluisi lähteä irti ihan lihasvoimalla, mutta jos tuntuu, että jerkku ei riitä avaamiseen on laitteessa vielä paineita, jotka täytyy päästää pois ennen avaamista. Suojakuoren sisältä löytyy itse suodatin, jonka puhtaus tarkistetaan ja tarvittaessa suodatin vaihdetaan. Suodattimen sisältä löytyy taas jousi, joka pitää suodatinta muodossaan kun laitteessa on painetta. Runkosuodattimen pesä kuuluu olla täysin puhdas, jotta suodattimen eri osat sopivat saumattomasti yhteen.

Runkosuodattimen vieressä on sylinterinvarsi, jonka suojana on jousi. Jousta nostetaan hiukan, jotta nähdään onko sylinterin juuressa tarpeeksi öljyä. Jos öljyä ei ole tarpeeksi lisätään sinne valmistajan suosittelemaa öljyä. Öljyn puhtaus ja pinta pitäisi tarkistaa viikoittain.




Kun ruiskun anatomia oli käyty läpi sekä teoriassa, että käytännössä, oli aika keskittyä aivan johonkin muuhun... nimittäin TUTKINTOTILAISUUS SUUNNITELMAAN koskien pintakäsittelylinjan hoitotöitä. On ollu jo aikasemmin puhetta, että tutkintotilaisuudet suoritettaisiin pitkin opintojen edistymistä, eikä kaikkia kerralla ja pikku hiljaa alkaisi kaiketi olemaan aika suorittaa ensimmäinen tutkintotilaisuus. Vaikka itseltäni löytyi perustutkinnon tutkintotilaisuussuunnitelmat, ei niistä ollut enään paljoakaan hyötyä, koska jos meiltä vaaditaan työssämme jo enemmän ammattimaisuutta, niin näin on myös tutkintotilaisuussuunnitelmissa. Ei käynyt selitteenä enään jotain sinneppäin, vaan piti oikeasti selittää mitä, missä, miten ja minkä takia. Suunnitelmat palautettiin täytettynä Jarille. Uskoisin, että joudumme/saamme täyttää saman paperin vielä uudestaan ennen tutkintotilaisuutta, koska nyt täytetty versio oli käsin täytetty, suttuinen ja ei niin tarkka kuin pitäisi, ei siis kovinkaan edustava. Koneella tehtyä suunitelmaa on myös helpompi korjata jälkikäteen... ja onhan se siisti ja edustavan näköinenkin.

Loppupäivä menikin siinä, että ihmeteltiin taiteilijan käden jälkeä. Tuli suhteellisen pelottavan näköinen kuva pevakon (Suzuki Pv:n) tankkiin... Ja hieno... VAU

Ja myös siinä, että katseltiin kun pojat oli maalanneet mersun leveitä peltivanteita, joiden keskiö oli käännetty ympäri, jännällä struktuuri maalilla, pintapuolen uusilla vanteiden maalaus telineillä.