Havaintoja töistä 1.

Ripustus
Vanhojen ripustimien uusiminen ja varaosien varastointi

Ajattelin ruveta kirjoittamaan vähän havaintoja työstäni, jotta jotain jäisi muistiin ja ehkä tästä voi olla jollekkin muullekin apua. Nyt aiheena olisi ripustimien uusiminen ja varaosien varastointi. Meillä on panostettu tuohon ripustamiseen aikas paljon ja meiltä löytyy nykyään jos jonkin näköistä kuokkua, tulppaa, raamia ja oksaa, joilla voidaan ripustaa maalauslinjalle erinäisiä osia ja mahdollisimman tehokkaasti. Nykyiset ripustimet olivat niin käytettyjä, että oli aika päivittää ne jo uusiin. Kyseisiä tuotteita me ei kuitenkaan tehty itse vaan ne on tilattu Coatin Tech nimisestä firmasta. Tämä firma tarjoaa sekä valmiita ripustusratkaisuja varastostaan, että asiakkaalle räätälöityjä osia ja kokonaisuuksia. Vain taivas on rajana. Coating Tech järjestää myös koulutuksia liittyen pulverimaalaukseen yhteistyössä Axaltan pulverimaalitehtaan kanssa Ruotsissa, jossa itse olin keväällä 2014. 

 Vasemmalla on käyttöikänsä päässä oleva henkari ja oikealla on uusista osista tehty henkari.
Kun henkarin pinnoille kertyy tarpeeksi maalia, rupeaa se tässä tapauksessa uunissa venymään kuin räkä. Meillä musta on polyesteri maalia, joka lämmetessään pehmenee ja saa tällaisen reaktion aikaan. Epoksi maali vain kertyy paksummaksi kerrokseksi. Se myös pehmenee, mutta ei lähde valumaan. Maalin valuminen ei ollut ainoa syy, jonka takia henkarit uusitaan vaan myös sen takia, että nuolen kärkien päälle on kertynyt paljon ylimääräistä maalia, joka hankaloittaa kappaleiden ripustamista ja pois ottoa sekä heikentää kappaleiden maadoittamisen jotta maali tarttuisi kappaleesseen. Myös holkit joissa nuolen kärjet on, olivat niin maalissa, että pesussa holkkiin kertynyt vesi ei päässyt vapaasti sieltä poistumaan. Uusi tällainen ripustus henkari koostuu henkari raamista, kahdesta erilaisesta ripustus oksasta, oksien holkkeihin tulevista kumiholkeista ja nuolesta.

Kuvassa näkyy sekä yksi että kaksi puoleinen ripustus oksa, kumitulppa oksissa oleviin holkkeihin ja nuolen kärki. Kuvan ripustus oksat ovat meitä varten tehty Coatin Techillä, mutta nuolenkärki ja kumitulppa on heillä varastotavaraa.

Tässä on kuva tyhjästä ja täysinäisestä raamista. Ennen kun aloimme kunnolla miettimään ripustamista voitiin yhtä tuotetta ripustaa kaksi kappaletta kampaa kohti, henkarien myötä kappaleita menee nyt 33-35kappaletta kampaa kohti. Kappaleita voisi mennä vielä enemmän, mutta kappaleen haasteellisen muodon takia joutuu niitä maalaamaan osittain käsin eli henkareiden välissä pitää olla väli, jotta ne pystyy kiertään. Jos henkarit voisi ripustaa hyvin lähelle toisiaan nousisi kappalemäärä kampaa kohden 50-57 kappaleesseen. 

Homma alkaa sillä, että raami ripustetaan johonkin paikkaan, jossa sitä on helppo työstää. Minun tapauksessani kun oli maalamaton päivä, raami ripustettiin linjalle. Siinä se oli sopivalla korkeudella, jotta sitä oli helppo käsitellä. Sitten yksi- ja kaksi puoleisten oksien holkkeihin pujotettiin kumitulppa. Tässä kumitulppana käytettiin tulppaa, joka oli vain halkaistu. Vaihtoehtona olisi tulppa, jonka leikkaus olisi X muotoinen, mutta kyseinen tulppa hajoaa paljon helpommin ja toinen leikkaus on turha, joten päädyin käyttämään tätä. Yhteen henkariin menee yksi yksipuoleinen ja kuusi kaksipuoleista oksaa.

Tämän jälkeen oksat pujoitetaan paikoilleen raamissa oleviin tappeihin. Tässä voi nähdä syyn minkä takia ylin oksa täytyy olla yksipuoleinen. Kaksipuoleista oksaa ei saisi millään pujotettua ylimpiin oksille tarkoitettuihin tappeihin. Tämä ongelma tulee vastaan kaiken kokoisilla holkeilla varustetuilla oksilla. Tähän raamiin saa hankittua oksien paikalle myös eräänlaisen kiskon, jonka sisään joidaan kiinnittää siihen tarkoitettuja koukkuja joihin voidaan ripustaa kappaleita. Meille on lähetetty koekäyttöön myös kiskoja, joissa koukut on valmiina kiinni ja niitä on tarkoitus käyttää vai kerran tai kaksi. Meillä on siis yleensä jokaiselle henkariin ripustettavalle tuotteelle omat henkarit, jotta maadoitus ei kärsisi ja henkareita voitaisiin käyttää monta kertaa minimaalisella huollolla.

Sitten nuolen kärjet pujoitetaan paikoilleen holkkeihinsa. Nyt tämä henkari on valmis. Tämä kyseinen henkari on tarkoitettu Vivon kannen linkulle joita kyseiseen tekeleeseen mahtuu 98kpl.





Tässä on kuva hieman edellisestä poikkeava oksa. Tässä on pienemmät holkit, joten näihin menee hieman heiveröisemmät nuolenkärjet. Koska holkkien koko pienenee, mahdollistaa se myös sen, että samanlaiseen raamiin tehtynä kappaleita mahtuu 104kpl. Ero tulee siitä, että näissä pienellä holkilla varustetuissa oksissa on molemmin puolin kahdeksan holkkia, kun taas isoilla holkeilla varustetussa oksassa on toisella puolella seitsemän ja toisella kahdeksan holkkia. Nämä kuvassa olevat pieniholkkiset oksat ovat varastosta löytyvää tilaus tavaraa. Tähän kyseiseen henkariin ripustetaan myös Vivoon kuuluvia osia. Tässä tapauksessa samaan henkariin voidaan laittaa kahta eri tuotetta, koska rei'ät joista tuotteet ripustetaan on saman kokoisia ja maalattavat kappaleet tulevat saman värisiksi. 

Hyvä esimerkki siitä mitä syntyy kun Coatin Techin myyntiedustaja ja muutama henkilö meiltä töistä minä mukaanlukien laittaa viisaat päät yhteen. Syntyi henkari, joka on nimen omaan meidän Vegan kuristinkotelon kannelle ja valaisinosan kannelle tehty. Myyntiedustaja teki itselleen piirrustukset ja lähetti kuvat prototyypistä tehtaalle valmistettavaksi. Parin viikon päästä saapui protot meille testattavaksi ja kun muutama hieno säätö oli tehty ja uudet henkarit sekä osat oltiin saatu voitiin henkareita tilata kanban erien kokoinen määrä kertaa kaksi, jotta varastosta löytyisi aina uusiin henkareihin osat jos/kun niitä tarvitaan ja/tai uusitaan.

Jotta varaosat olisivat helposti tunnistettavissa ja löydettävissä laitoin lavan päähän laput, jossa kerrotaan tässä tapauksessa ripustimen rungon käyttötarkoitus, tilaus numero ja kappale määrä. Koska ripustimien rungot ovat yli kaksi metriä pitkiä, on niiden lava hankala varastoida. Meillä pitkien tuotteiden varastointi on hoidettu laittamalle ne polttouunin alle. Saatiin muuten hukkaan menevä tila hyväksi käytettyä.

Toinen näppärä esimerkki ripustus tarvikkeiden tunnistamisesta helposti hoituu näin. Lava on jaettu kahteen osaan, jossa toisella puolella on Vivon rungon ripustamiseen ja toisella puolella Vegan kansien ripustamiseen takoitetut koukut. Naputtelin nitojalla koukut lavan päähän omille puolille ja alle lapun mistä selviää valaisimen nimi ja koukun tilausnumero. Kun jaksaa nähdä vähän vaivaa tarvikkeiden tunnistamiseen, helpottuu etsiminen ensikerralla huomattavasti.

Kotitehtävä nro:1

Ensimmäiseksi kotitehtäväksi meille tuli miettiä mitä hiljaisen tiedon esityksen mukaisia toimintoja löysimme omasta tai toisen maalausvideosta.

Kotitehtävä oli hyvinkin haastava minulle, koska en ollut koskaan kunnolla maalannut HVLP-ruiskulla, täten minulta puuttui kokemus siitä, mikä on hiljaista tietoa ja mikä ei. Näiden 10 videon perusteella, jotka torstaina kuvasimme, huomasin ainakin sen, että kokemus tuo varmuutta. Ne, jotka olivat maalanneet enemmän olivat rauhallisempia mutta tehokkaampia, tarkempia ja huolellisempia. Olin kuulevinani, että maalaustyylistä pystyi sanomaan oliko auto maalari, teollinen maalari ja maalasiko korkkarilla vai HVLP-ruiskulla. Näillä kokeneilla maalareilla oli pieniä nyansseja tyyleissään. Jotkut maalarit kallisti ruiskua erilailla reunoissa kun toiset, jotta maalia ei turhaa ruiskutettaisi ohi kappaleesta, vaan kaikki jäisi maalattavaan pintaan. Toiset maalarit taas päästivät liipasimesta kappaleen reunojen ulkopuolella juuri niin vähän että maalin tulo lakkasi mutta ruisku päästi silti ilmaa lävitseen. Joillakin maalareilla liike oli hyvin sulavaa ja harkittua, kun taas toisilla liikkeet olivat jokseenkin "kulmikasta" mutta tehokasta. Jos olisin katsellut videoita pidempään olisin ehkä erottanut sieltä jotain muutakin, mutta nyt ainakin huomasin nämä. Oli siis ehkä väärin sanoa, että aihe olisi ollut hankala vaikkei siitä omasta mielestä tarpeeksi tiedäkään.

17-18.9.2014 Lähiopetuspäivät

Keskiviikko 17.9.2014

Jaahas, taas oltiin päästy koulun penkille. Tämän päivän aiheena oli hiljainen tieto. Itse olin ollut kyseisellä luennolla jo aikaisemmin, mutta nyt osallistuinkin luennolle ammattitutkintolaisen näkökulmasta. Hiljaisen tiedon punainen lanka on, että me tiedämme enemmän kun pystymme artikuloimaan. Se on tietoa, joka on tiedostamatta sisältynyt meidän tekemiseemme. Se on joko opittua tai havaittua tietoa tai tekemistä, jonka tekee niin automaattisesti, että sen huomaa itse vaan kuvaamalla omaa tekemistään. On myös tiedostettua hiljaista tietoa, joka on työntekijän tiedossa, mutta sitä ei ole kirjoitettu mihinkään työohjeisiin. Tällainen tieto kulkee tekijältä toiselle, tai tämä olisi ainakin toivottavaa, mutta kaikki eivät halua tietojansa eteenpäin kertoa, vaan panttaavat sitä loppuun asti. Tämän takia joutuu uusi työntekijä "keksimään pyörän uudestaan" eli tekemään samat virheet, jolloin tehokkuus kärsii. Tietonsa panttaajan täytyisi ymmärtää, että vaikka tiedot kerrotaan eteenpäin vaan tekijä itse osaa hyväksi käyttää opittua ja havaittua tietoa. Luennon ja ruokkiksen jälkeen me testasimme hiljaista tietoa käytännössä. Jokainen sai maalata puolet noin neliön levystä ja maalaus kuvattiin. Kun kaikki oli maalannut puolikkaan peltinsä, kävimme läpi maalaus videot. Huomasin heti omassa videossani virheitä, mutta mitään hiljaista tietoa ei sieltä löytynyt, tämä voi johtua siitä että en ole itse maalannut HVLP-ruiskulla juuri yhtään. Loppu pohdinta omastani sekä muiden videoista löytyy kotitehtävästäni. Ennen päivän lopettamista teimme vielä ryhmätyön, jossa pohdimme maalausvideoita ruiskutus asennon, nopeuden ja materiaalin käytön kannalta. Tulimme Rikun ja Henryn kanssa siihen lopputulokseen. että kaikkien videoissa olisimme voineet maalata lähempää kappaletta, täten liikkuttaa ruiskua nopeammin.  jolloin maalia kuluisi vähemmän eli kappale olisi tullut maalattua nopeammin ja vähemmällä maalilla, siis olisi ollut tuotannollisesti tehokasta.


Torstai 18.9.2014

Noniin noniin... tänään meillä oli aiheena työoikeus. Aihe oli niin hevi, että en sitä tässä rupea milläänlailla tiivistämään vaan ohjaan blogini lukijan suoraan finlexin sivuille tutustumaan aiheeseen. Vaikka aihe oli raskas, päivän aikana puheenaiheet liikkuivat potkujen antamisesta aina luokassa olevien tuolien säätämiseen.

21-22.8.2014 Lähiopetuspäivät

Back to school

Torstai 21.8.2014

Jaahas, taas ollaan koulussa.... jo oli aikakin. Elikkä nyt ollaan opiskelemassa teollisenpintakäsittelyn ammattitutkintoa.
Torstai alkoi tutustumisella uusiin opiskelijoihin ja koulun sääntöihin. Jari piti meille pienen tsemppauspuheen koulun aloittamisesta. Vaikka itse olin samanlaisen puheen kuullut myös aikasemman koulutuksen alussa, oli puheella samanlainen vaikutus kuin silloinkin, ryhti parani ja kiilto silmissä lisääntyi, olen ammattilainen ja ylpeä siitä, ajattelin. Oli mahtavaa huomata kuinka helposti itsellensä välillä epämiellyttäväänkin työhön saa lisää kiinnostusta vaan sillä, kun joku vähän rohkaisee ja näyttää oikean suunnan mitä ja miten asiat pitäisi tehdä.
Kahvin jälkeen oli meillä ammattiopiskelijoille suunniteltu pieni tehtävä. Henryllä oli mukana työpaikallaan käyttämä likainen HVLP-ruisku, joka piti puhdistaa ja testata, että ruisku toimii. Toivomuksena oli myös, että jos mahdollista niin ruisku toimisi vieläpä paremmin kuin koululle tuotaessa. Kuvia ja sen parempaa selostusta ei mun blogista löydy, koska kaikki tarvittava tieto meni Henrylle, mutta hänen blogistaan pitäisi löytyä aikas kattavat selitykset ja kuvat ruiskun huollosta ja muutama videokin testaus maalauksesta. Kun ruisku oli putsattu, kasattu, testattu, putsattu ja kasattu vielä uudestaan niin meidän päivä oli pulkassa.


Perjantai 22.8.2014

Noniin noniin uusi päivä, uudet kujeet. Aamu alkoi sosiaalisen median kasvatuksella. Käytiin läpi mitä kaikkea sosiaalisessa mediassa voi julkaista ja mitä ei. Oma mielipiteeni asiaan on se, että kaikki mihin kehtaa oman nimensä ja kuvansa laittaa voi julkaista. Puhuttiin myös siitä, että ennen kun kenenkään blogia tai muuta julkaisua voi kommentioda kannattaa asiaan paneutua kunnolla ja lukea kyseinen blogi tai julkaisu. Puhetta oli myös siitä, että jos omaan blogiin lainaa tekstiä jostain muualta pitää alkuperäinen lähde ilmoittaa joko tekstissä tai lähdeluettelossa. Viimeisenä meitä muistutettiin myös siitä kuinka suuri vaikutus sosiaalisella medialla oikein on, niin hyvässä kuin pahassa. Ennen ruokkista käytiin läpi vielä koulun pelastussuunnitelma. Ruokkiksen jälkeen meikäläinen sai ylennyksen. Sain valkoiset haalarit ja musta tuli tutor oppilas, hyvä minä. Tästä eteenpäin harmaa haalariset voi tulla kysymään multa neuvoa ja apua, kamalan suuri vastuu... No enköhän mä pärjää.

Valkoisten haalarien onnellinen omistaja.

Loppu päivä meillä menikin Henryn ruiskun testailuun, kun Jani antoi meille ensin vähän verbaalista opetusta ja Jari käytännön opetusta, miten saataisiin edellisenä päivänä maalatusta levyn pinnasta parempi ja ilman raitoja. Tämän työn tarkemmat tiedot kuvineen pitäisi löytyä Henryn blogista.
Vielä ennen kotiin lähtöä tehtiin henkilökohtaistaminen.