Kotitehtävä nro:7
Tällä kertaa kotitehtävänä oli miettiä oman työpaikan pintakäsittelymenetelmiä. Olisiko jokin menetelmä kustannustehokkaampi kun toinen ja mistä mahdollinen ero kustannuksista johtuu. Miten kustannukset määrittelevät pintakäsittelymenetelmän valintaa.
Omalla työpaikallani on teoriassa kolme pintakäsittely vaihtoehtoa:
Nro1: Ei tehdä pinnalle mitään.
Nro2: Pestään pinta.
Nro3: Pestään ja maalataan pinta.
Käytännössä taas meillä ei ole kuin yksi pintakäsittelymenetelmä, joka on nro3. Tietysti osa meidän tuotteista on sinkittyjä, passivoituja, eloksoituja, ruisku kromattuja, harjattuja, vasaroituja, kiillotettuja... tuossa on nyt muutama pintakäsittelymenetelmä mitä meidän työpaikan tuotteista löytyy, mutta niitä ei tehdä meillä. Koska kyseisiä menetelmiä ei tehdä meillä, ei nämä kuulu tähän tehtävään.
Jos mietin noita kolmea teoreettista vaihtoehtoa, olisi halvin tietysti nro1. Syy siihen olisi se, ettei tällöin tarvittaisi kallista pesu- ja maalauslinjastoa, eikä olisi laitteistoa, joka kuluttaisi sähköä/kaasua, eikä olisi koneita, jotka kuluttaisivat pesuaineita, vettä, paineilmaa ja maalia, eikä olisi maalaamon henkilökuntaa, jolle pitäisi maksaa palkkaa.
Toisaalta taas käsittelemäton valaisin olisi huomattavasti lyhytikäisempi kuin käsitelty.
Toiseksi halvin vaihtoehto olisi nro2. Tämä johtuu siitä, että nyt pitäisi olla jo pesulinja ja kuivausuuni, jotka maksavat, sekä kuluttavat sähköä/kaasua, sekä pesuaineita ja vettä. Tätä ylläpitämään tarvittaisiin jo työntekijä/tekijöitä (meillä pesussa kappale saa konversio käsittelyn, rasvanpoiston yhteydessä. Tällöin kappale saa ohuen korroosiota suojaavan kalvon itseensä) mutta kuitenkaan arvokasta maalauslaitteistoa, joka kuluttaa maalia ja sähköä sekä polttouunia, joka kuluttaa sähköä ja kaasua, ei tarvitsisi hankkia.
Vaikka tässä menetelmässä kappale saa korroosiota suojaavan pinnoitteen on sekin lyhyt ikäisempi kun vaihtoehto nro3.
Vaihtoehdossa nro3 joutuu ostamaan kalliit laitteistot, hankkimaan materiaaleja, palkkaamaan työntekijöitä ja kaikki tämä näkyy valmiin tuotteen hinnassa, mutta se kannattaa. Meillä valaisimien maalit on valittu niin, että ne luovuttavat rungostansa lämpöä helpommin eli maali toimii lämmön siirtäjänä valaisimesta ympäröivään ilmaan. Tämä lisää valaisimen laitteiston, valaisimen rungon ja lampun ikää sekä vähentää energian kulutusta. Asiakkaalle on loppujen lopuksi halvempaa ostaa vähän kalliimpaa ja laadukasta kerran, kun kallista ja huono laatuista monta kertaa.
torstai 13. elokuuta 2015
maanantai 27. heinäkuuta 2015
Havaintoja töistä 7.
Jäähdytys ja esiripustus alue.
Telineiden rakentaminen.
Tällä kertaa aiheena olisi tällainen esiripustus/jäähdytys ratkaisu. Tarkoituksena on rakentaa 2 paikkaa mihin isommat kappaleet saisi tarvittaessa jäähtymään ja missä kappaleita voisi valmiiksi ripustaa niin, että ne olisivat nopeasti nostettavissa maalauslinjalle. Rakennelman järeys johtuu siitä, että kyseisen telineen pitää oman painonsa lisäksi pystyä kannattelemaan yli 300kiloa kun suurimmat heat sinkit laitetaan siihen roikkumaan.
Rakentaminen alkoi sillä, että ensimmäisenä selvitettiin kuinka pitkä kyseinen alue voi maksimissaan olla. Meidän helpotukseksi tuo 6metrin kulma mahtui juuri sopivasti koloseensa. Kannakkeet minkä varaan kulma laitettiin oli meidän valaisimen kannake, joista me saatiin pienillä korjauksilla oikein sopivat tähän tarkoitukseen. Kun kannakkeiden paikat oli määritelty, kiinnitettiin ne seinään. Kiinnityskohdan kanssa piti olla jokseenkin tarkkana, ettei kannaketta porannut kiinni pelkkään tiileen vaan kiila-ankkurin asensi vanhojen ovi aukkojen päällä oleviin betoni valuihin. Kun molemmat kannakkeet olivat kiinnitetty kunnolla seinään voitiin kulma nostaa paikoillensa. Kulman painon takia se nostettiin paikalleensa trukilla. Samalla kun kulmaa pujotteli kannakeiden väliin oli hyvä muistaa pujottaa loput kannakkeet kulmaan, koska myöhemmin niiden lisääminen sinne olisi hankalaa.
Kun kulma oli paikallaan voitiin loput kannakkeet kiinnittää seinään. Kannakkeiden lukumääräksi tuli neljä ihan oman intuitioni mukaan. Luulisi noilla pysyvän seinällä. Kannakkeen kiinnittämisessä oli huomioitava se, että ylempi kiila-ankkuri kannattelee suurinta osaa painosta ja alempi pitää huolen ettei kannake pääse kääntymään paikallaansa. Tästä syystä kolmen kannakkeen alemmat kiinnityskohdat tulivat peitetyn oviaukon yläreunassa kulkevaan kakkosneloseen kiinni täkkipultilla. Jos kannaketta olisi nostettu korkeammalle niin että molemmat reiät olisivat olleet betonin kohdalla, olisi kannake ollut niin ylhäällä, että kulman käyttäminen minkänlaiseen ripustamiseen olisi ollut erittäin vaikeaa. Kannakkeeseen olisi myös voinut porata lisää reikiä, mutta se olisi ollut vaikeaa. Jo vanhojen reikien suurentaminen meinasi olla ylitsepääsemätön este.
Kun kaikki kannakkeet oli kiinnitetty, oli aika teipata. Sinkin harmaat kannakkeet ja ruosteen ruskea kulma ei hivellyt meidän pomoväen silmää, joten saimme käskyn maalata koko rakennelman siniseksi. Jottei seinässä olisi kovinkaan paljoa pensselin jälkiä, teippasin kannakkeen ympäristön leveällä maalarinteipillä. Koska kulman pinta voi joutua kovallekkin rasitukselle, oli maalivalintana Tikkurilan Miranol (oikesti maali oli miranolia siksi, että sitä nyt sattui löytymään).
Reipas kerros maalia ja valmis. Annettiin vähän aikaa kuivua ja otettiin teipit pois.
Kyseinen teline pienentää maalattujen kappaleiden parkkia huomattavasti, mutta koska teline ei ole aina käytössä, menee hyöty haittojen edelle.
Tämän isomman alueen kanssa olikin enemmän tekemistä, koska alue oli pitempi. Kulmaa ei saanut kiinnittää alueen päissä oleviin betonitolppiin, koska ne olivat tehtaan katon kantavia tolppia ja niitä ei saa lain mukaan rasittaa ylimääräisellä kuormalla. Homma alkoi kulman pituuden ja korkeuden määrittämisellä. Pituus määräytyi niin, että kulman toisesta päästä pääsisi tarvittaessa kiertämään jos alue on ripustettu täyteen (eli kulmaa kannattelevan tolpan ja betoni tolpan väliin jätettiin noin 60cm rako). Toinen pää tuli niin lähelle betonitolppaa, että siitä roikkuvasta telineestä oli mahdollisuus ottaa siivous välineitä. Tämän ja pienemmän ripustustelineen välissä oli kulunut pari viikkoa aikaa ja olimme huomanneet, että aikasemman telineen korkeus ei ollut hyvä. Painavien heat sinkkien ripustamiseen kulma oli aivan liian korkealla, joten päätimme laskea tätä samalle tasolle kuljettimen kanssa. Kulma tuli 30cm alemmas. Kulma jäi kuitenkin niin ylös, että sen ali mahtui rukilla. Kahdesta kuuden metrin
kulmasta leikattiin ja hitsattiin yksi 10m pitkä kanki, joka muodosti ripustus alueen. Kulma nostettiin 100x100x5mm putken päälle, joka oli pituudeltaan 2500mm. Tässä täytyi ottaa huomioon kulman korkeus, jotta ripustus alueen korkeudesta tulisi sopiva. Kannake tolppien päihin hitsasin laatat, joiden avulla tolpat tulee kiinni lattiaan ja kulmaan. Sitten oli aika kiinnittää tolpat lattiaan ja sen jälkeen nostaa kulma päälle. Kun kulma oli paikoillaan porattiin sen läpi reiät, jotta se saatiin kiinnitettyä tolppiin. 13 millinen reikä ja 12 milliset pultit niin luulis pysyvän. Sitten oli tukien vuoro. Jottei kulma notkuisi keskeltä laitoimme siihen yhden pystytolpan kannattelemaan painoa. Otimme myös yhden tuennan maalamon rungosta, jottei teline pääsisi kaatumaan paikaltansa mihinkään. Päälle vielä vahva kerros maalia ja se on siinä. Tässä isommassa telineessä pääsin hyväksikäyttämään aikaisempaa ammattia, joka on levyseppähitsari. Siitä oli erittäin paljon hyötyä. Sain hommat tehtyä nopeammin häiritsemättä meidän hitsareita.
Lopuksi vielä teline käytössä. Tähän lyhyempään mahtuu 8 kuvassa näkyvää henkaria ja jäähdytystä tarvitsevia heat sinkkejä menee 15kpl. Isompaan telineeseen menee 12 henkaria tai 25 heat sinkkiä.
Telineiden rakentaminen.
Tällä kertaa aiheena olisi tällainen esiripustus/jäähdytys ratkaisu. Tarkoituksena on rakentaa 2 paikkaa mihin isommat kappaleet saisi tarvittaessa jäähtymään ja missä kappaleita voisi valmiiksi ripustaa niin, että ne olisivat nopeasti nostettavissa maalauslinjalle. Rakennelman järeys johtuu siitä, että kyseisen telineen pitää oman painonsa lisäksi pystyä kannattelemaan yli 300kiloa kun suurimmat heat sinkit laitetaan siihen roikkumaan.
Rakentaminen alkoi sillä, että ensimmäisenä selvitettiin kuinka pitkä kyseinen alue voi maksimissaan olla. Meidän helpotukseksi tuo 6metrin kulma mahtui juuri sopivasti koloseensa. Kannakkeet minkä varaan kulma laitettiin oli meidän valaisimen kannake, joista me saatiin pienillä korjauksilla oikein sopivat tähän tarkoitukseen. Kun kannakkeiden paikat oli määritelty, kiinnitettiin ne seinään. Kiinnityskohdan kanssa piti olla jokseenkin tarkkana, ettei kannaketta porannut kiinni pelkkään tiileen vaan kiila-ankkurin asensi vanhojen ovi aukkojen päällä oleviin betoni valuihin. Kun molemmat kannakkeet olivat kiinnitetty kunnolla seinään voitiin kulma nostaa paikoillensa. Kulman painon takia se nostettiin paikalleensa trukilla. Samalla kun kulmaa pujotteli kannakeiden väliin oli hyvä muistaa pujottaa loput kannakkeet kulmaan, koska myöhemmin niiden lisääminen sinne olisi hankalaa.
Kun kaikki kannakkeet oli kiinnitetty, oli aika teipata. Sinkin harmaat kannakkeet ja ruosteen ruskea kulma ei hivellyt meidän pomoväen silmää, joten saimme käskyn maalata koko rakennelman siniseksi. Jottei seinässä olisi kovinkaan paljoa pensselin jälkiä, teippasin kannakkeen ympäristön leveällä maalarinteipillä. Koska kulman pinta voi joutua kovallekkin rasitukselle, oli maalivalintana Tikkurilan Miranol (oikesti maali oli miranolia siksi, että sitä nyt sattui löytymään).
Reipas kerros maalia ja valmis. Annettiin vähän aikaa kuivua ja otettiin teipit pois.Kyseinen teline pienentää maalattujen kappaleiden parkkia huomattavasti, mutta koska teline ei ole aina käytössä, menee hyöty haittojen edelle.
sunnuntai 21. kesäkuuta 2015
Kotitehtävä nro:6
Kotitehtävä nro:6
Alkuperäisenä kotitehtävänä oli miettiä Työtutka-hankkeen lomaketta apuna käyttäen parannuksia työergonomiaan ja tuottavuuteen. Kun olin lukenut lomakkeen läpi ajatuksella, tuli ongelmaksi se, etten keksinyt mitään parannettavaa, ja kun asiasta juttelin maalari kollega Sadun kanssa, tulimme siihen lopputulokseen, että täyttäisimme Työtutka-hanke lomakkeen maalaamon alueesta. Vaikka maalaamoon tehdään säännöllisin ajoin 5S auditointi voisi sieltä löytyä lisääkin parannettavaa.
Joten teimme siis näin:
Otin muutamasta kohteesta kuvan ja vähän avaan niitä tarkemmin.
Kohta nro:1
Kaikille työkaluille on määrätyt ja merkityt paikat.
Työkalut, joita käytetään harvemmin kuin kerran viikossa ovat maalaamon kaapissa. Maalaamossa ei ole sellaisia työkaluja, joita siellä ei käytetä.
Kohta nro:4
Kulkuväylät on selvästi erotettu maalattavien kappaleiden alueesta sekä linjan lastaus/purku alueesta. Kuvan perusteella mun täytyy teipata maalaamon käytävät uudestaan, jotta ne erottuu paremmin.
Kohta nro:6
Lattia pinnoilta ei löydy mitään sinne kuulumatonta.
Kohta nro:11
Sovelsimme tätä kohtaa niin, että varastohyllyssä olevat koukut ovat käyttämättömiä työkaluja ja koukku kärryssä olevat koukut ovat käytettyjä työkaluja.
Kun käytetyt koukut on heitetty roskikseen, otamme hyllystä tarvittavan määrän koukkuja, emmekä palauta sinne takaisin käytettyjä koukkuja.
Kohta nro:12
Jokaisen jäteastian paikka on merkattu vähintään mustalla teipillä. Erikoisempien jätteiden keräys paikat ovat vielä merkattu erikseen mitä sinne kuuluu.
Kohta nro:15
Maalaamo on valaistu kaksi kerroksisesti. Maalaamon katossa on syväsäteilijä valaisimia, jotka ovat tarkoitettu korkeaan tilaan valaisemaan alue kauttaaltaan. Linjan päälle on laitettu laajasäteilijöitä, jotka ovat tarkoitettu matalampaan tilaan. Näillä valaistaan tarkemmin tietyt alueet. Poistumistiet ovat merkattu selvästi ukkeli valaisimilla. Yhden Super syväsäteilijän lamppu on palanut.
Kohta nro:16
Maalaamon toinen sammutin oli sijoitettu huonosti. Ripustinteline on sammuttimen tiellä. Sammutin oli juuri huollettu.
Heti tämän jälkeen siirsin sammuttimen uudelle paikalle ja tein sille tarvittavat merkinnät, jotta sen huomaa kauempaakin.
Alkuperäisenä kotitehtävänä oli miettiä Työtutka-hankkeen lomaketta apuna käyttäen parannuksia työergonomiaan ja tuottavuuteen. Kun olin lukenut lomakkeen läpi ajatuksella, tuli ongelmaksi se, etten keksinyt mitään parannettavaa, ja kun asiasta juttelin maalari kollega Sadun kanssa, tulimme siihen lopputulokseen, että täyttäisimme Työtutka-hanke lomakkeen maalaamon alueesta. Vaikka maalaamoon tehdään säännöllisin ajoin 5S auditointi voisi sieltä löytyä lisääkin parannettavaa.
Joten teimme siis näin:
Kaikille työkaluille on määrätyt ja merkityt paikat.
Työkalut, joita käytetään harvemmin kuin kerran viikossa ovat maalaamon kaapissa. Maalaamossa ei ole sellaisia työkaluja, joita siellä ei käytetä.
Kulkuväylät on selvästi erotettu maalattavien kappaleiden alueesta sekä linjan lastaus/purku alueesta. Kuvan perusteella mun täytyy teipata maalaamon käytävät uudestaan, jotta ne erottuu paremmin.
Lattia pinnoilta ei löydy mitään sinne kuulumatonta.
Sovelsimme tätä kohtaa niin, että varastohyllyssä olevat koukut ovat käyttämättömiä työkaluja ja koukku kärryssä olevat koukut ovat käytettyjä työkaluja.
Kun käytetyt koukut on heitetty roskikseen, otamme hyllystä tarvittavan määrän koukkuja, emmekä palauta sinne takaisin käytettyjä koukkuja.
Jokaisen jäteastian paikka on merkattu vähintään mustalla teipillä. Erikoisempien jätteiden keräys paikat ovat vielä merkattu erikseen mitä sinne kuuluu.
Maalaamo on valaistu kaksi kerroksisesti. Maalaamon katossa on syväsäteilijä valaisimia, jotka ovat tarkoitettu korkeaan tilaan valaisemaan alue kauttaaltaan. Linjan päälle on laitettu laajasäteilijöitä, jotka ovat tarkoitettu matalampaan tilaan. Näillä valaistaan tarkemmin tietyt alueet. Poistumistiet ovat merkattu selvästi ukkeli valaisimilla. Yhden Super syväsäteilijän lamppu on palanut.
Maalaamon toinen sammutin oli sijoitettu huonosti. Ripustinteline on sammuttimen tiellä. Sammutin oli juuri huollettu.
Heti tämän jälkeen siirsin sammuttimen uudelle paikalle ja tein sille tarvittavat merkinnät, jotta sen huomaa kauempaakin.
12-13.5.2015 Lähiopetuspäivät
Tiistai 12.5.2015
Jo joutui armas aika ja lähipäivät... Ja niin kuin normaalistikkin, aamu alkoi TÄTTÄRÄÄ... teorialla. Aiheena oli työergonomia. Aihetta käsiteltiin Tutka-hankkeen kautta, joka muistuttaa kaukaisesti 5S:ssää mutta kun 5S:ssäsä kiinnitetään huomiota pelkästään työpisteen järjestelmällisyyteen ja siisteyteen, huomioitiin Tutka-hankkeessa koko hallin tai tietyn suuremman alueen ergonomia, ympäristötekijät, työturvallisuus ja alueella työskentelevien ihmisten perehdyttäminen. Tutka-hankkeessa ergonomiaa käsitellään kiinnittämällä huomiota yhden tai useamman työpisteen toimivuutteen (onko piste/pisteet työtehtävälle oikeat, onko pisteellä/pisteillä työhön sopivat työkalut, tarvitaanko pisteellä/pisteillä erityisiä suojaimia ja jos tarvitaan onko niitä ja onko ne kunnossa, onko pisteellä/pisteillä siistiä, jne jne). Jos työpisteellä tarvittavat työkalut täytyy aina hakea jostain muualta kuin työpisteen välittömästä läheisyydestä, on tällöinkin ergonomia pielessä, koska työn tekeminen ei ole tällöin niin sujuvaa kuin olisi mahdollista. Huono työergonomia voi siis olla muutakin kuin vain huono työskentely asento. Meidät jaettiin ryhmiin, annettiin Tutka-hankkeen havainnointi lomake ja annettiin tehtäväksi arvioda halli Tutka-hankkeen kaavakkeen mukaan. Itse tein kyseisen tehtävän Sadun kanssa. Löysimme joitakin korjattavia kohteita, mutta aika ei riittänyt alkuunkaan käymään koko hallia lävitse. Kahvin jälkeen kävimme läpi korjattavat kohdat. Tämän jälkeen Saikku kertoi meille hänen itsensä vetämästä hankkeesta hallissa, joka oli idealtaan samanlainen kuin 5S. Saikku kertoi mistä oltiin lähdetty, mitä oltiin tehty, miten hommaa ylläpidetään ja kuinka oppilaat ovat ottaneet kyseisen hankkeen vastaan. Ennen ruokailua teimme vielä muutamaan kohteeseen auditointi kierroksen ja tarkastimme olivatko paikat kunnossa.
Meikäläiselle tuli joulu ennen ruokaa. Mä sain vihdoin ja viimein mun kauan odotetun hupparin sekä pintaliitäjä hihamerkin, jonka tietysti koulupäivän jälkeen ompelin hupparin hihaan kiinni. Tätä hupparia kannan ylpeydellä ja rinta rottingilla.
Ruokkiksen jälkeen olikin aika ruveta hommiin. Pulverimaalaus ryhmälle, johon kuului itseni ja Sadun lisäksi Lahden herrat Tomi ja Jan oli annettu ihan kiitettävästi hommaa. Tomi jäi purkaan fillarin runkoa, joka oli tarkoitus hiekkapuhaltaa ja maalata. Jan, Satuja minä otettiin muut romppeet ja aloitettiin maalaus.
Tälläkertaa kaikki kappaleet oli eri sävyisiä mustia, joten värin vaihtoja oli todella paljon. Keräsimme kaikki saman sävyiset aina samaan kierrokseen jotta saisimme uunin mahdollisimman täyteen. Satu ja Jan tulppasi ja minä maalasin.
Tässä vielä muutama maalattava sen päivän tuote. Tuo museo moottoripyörän osia oli niin paljon, että osa niistä jäi seuraavalle päivälle.
Keskiviikko 13.5.2015
Keskiviikko aamu. Linnut laulaa, tuuli suhisee puissa ja meidän aamu alkaa... hyvät naiset ja herrat... teorialla. Aamun aiheena oli standardit. Standardien tarkoitus on helpottaa kaikkien elämää. Se luo toimintaohjeet erilaisten tuotteiden tekoon, säilytykseen, pakkamiseen, kierrättämiseen, jne jne. Standardin avulla saadaan tuote tehtyä samanlaiseksi huolimatta siitä, missä tai kuka sen tekee, esim A4 paperi on aina 210x297mm tehdään se sitten Kiinassa tai Suomessa.
Aamun aikana oli tehtävänä miettiä mihin ja miksi standardeja tarvitaan teollisuudessa. Standardit määrittelevät esim sen minkä värinen jokin väri oikeasti on. Ne määrittelevät sen kuinka paljon esim yksi desi on. Ne myös kertovat miten hukkamaali hävitetään. Eli standardit kertoo oikeastaan aivan kaiken. Standardien ansiosta meille kaikille yksi metri on aina metri eli 100senttiä ja litra on aina litra eli 10desiä. Yleisien standardien lisäksi on valmistajien omat standardit, joiden mukaan he tekevät tietyt asiat aina samanlailla, esim maaliruisku valmistaja tekee lakka ruiskun rungon aina tietyllä tavalla. Eli siis kysymyksiin vastauksena voisin sanoa että jos esineitä, asioita, tekniikoita, ohjeistus tapoja ja oikeastaan melkein kaikkea ei olisi jollain lailla stantardisoitu, olisi minkään asian tekeminen kahteen kertaan melkein mahdotonta.
Toisena tehtävänä oli hakea alaa sivuavia standardeja. Yksi osuvimmista standarteista on RAL-värikartta. RAL-värikartta määrittelee meille luotettavasti millainen mikäkin väri on. Sitten on muutama standardi, joka sivuaa hivenen kauempaa, mutta koskettaa osaa meistä. Ne ovat laatujärjestelmän sertifiointi ISO-9001 ja ympäristöjärjestelmän sertifiointi ISO-14001.
Iltapäivällä jatkettiin museo moottoripyörän maalaamista. Lisä hommana tuli vielä yhden mummo fillarin ja metalli hyllyn maalaus, eli kyllä tuota maalattavaa riitti ihan päivän päätteeksi asti.
Ruokkiksen jälkeen olikin aika ruveta hommiin. Pulverimaalaus ryhmälle, johon kuului itseni ja Sadun lisäksi Lahden herrat Tomi ja Jan oli annettu ihan kiitettävästi hommaa. Tomi jäi purkaan fillarin runkoa, joka oli tarkoitus hiekkapuhaltaa ja maalata. Jan, Satuja minä otettiin muut romppeet ja aloitettiin maalaus.
Tälläkertaa kaikki kappaleet oli eri sävyisiä mustia, joten värin vaihtoja oli todella paljon. Keräsimme kaikki saman sävyiset aina samaan kierrokseen jotta saisimme uunin mahdollisimman täyteen. Satu ja Jan tulppasi ja minä maalasin.
Tässä vielä muutama maalattava sen päivän tuote. Tuo museo moottoripyörän osia oli niin paljon, että osa niistä jäi seuraavalle päivälle.Keskiviikko 13.5.2015
Keskiviikko aamu. Linnut laulaa, tuuli suhisee puissa ja meidän aamu alkaa... hyvät naiset ja herrat... teorialla. Aamun aiheena oli standardit. Standardien tarkoitus on helpottaa kaikkien elämää. Se luo toimintaohjeet erilaisten tuotteiden tekoon, säilytykseen, pakkamiseen, kierrättämiseen, jne jne. Standardin avulla saadaan tuote tehtyä samanlaiseksi huolimatta siitä, missä tai kuka sen tekee, esim A4 paperi on aina 210x297mm tehdään se sitten Kiinassa tai Suomessa.
Aamun aikana oli tehtävänä miettiä mihin ja miksi standardeja tarvitaan teollisuudessa. Standardit määrittelevät esim sen minkä värinen jokin väri oikeasti on. Ne määrittelevät sen kuinka paljon esim yksi desi on. Ne myös kertovat miten hukkamaali hävitetään. Eli standardit kertoo oikeastaan aivan kaiken. Standardien ansiosta meille kaikille yksi metri on aina metri eli 100senttiä ja litra on aina litra eli 10desiä. Yleisien standardien lisäksi on valmistajien omat standardit, joiden mukaan he tekevät tietyt asiat aina samanlailla, esim maaliruisku valmistaja tekee lakka ruiskun rungon aina tietyllä tavalla. Eli siis kysymyksiin vastauksena voisin sanoa että jos esineitä, asioita, tekniikoita, ohjeistus tapoja ja oikeastaan melkein kaikkea ei olisi jollain lailla stantardisoitu, olisi minkään asian tekeminen kahteen kertaan melkein mahdotonta.
Toisena tehtävänä oli hakea alaa sivuavia standardeja. Yksi osuvimmista standarteista on RAL-värikartta. RAL-värikartta määrittelee meille luotettavasti millainen mikäkin väri on. Sitten on muutama standardi, joka sivuaa hivenen kauempaa, mutta koskettaa osaa meistä. Ne ovat laatujärjestelmän sertifiointi ISO-9001 ja ympäristöjärjestelmän sertifiointi ISO-14001.
Iltapäivällä jatkettiin museo moottoripyörän maalaamista. Lisä hommana tuli vielä yhden mummo fillarin ja metalli hyllyn maalaus, eli kyllä tuota maalattavaa riitti ihan päivän päätteeksi asti.
Havaintoja töistä 6.
Linjan huolto.
Uusien kampojen vaihto ja testaus.
Jaahas, tällä kertaa askarrellaan uudet puhtaat ripustuskammat, koukut joissa kammat roikkuu ja latat, joihin koukut pujotetaan maalauslinjalle. Kyseiset osat ovat alkuperäisiä ja niiden päälle on aikojen saatossa kertynyt paljon karstaa. Karsta aiheuttaa ongelmaa maalatessa, koska se eristää kammat maalaamon rungosta. Tämä tarkoittaa sitä, että maali ei tartu kunnolla, koska kappaleet eivät maadoitu kunnolla. Kun maadoitus alkaa huononemaan, koko maalauslinjan vastus nousee (eli oomit), ja kun vastus on tarpeeksi suuri linja ei enään maadota ja maali ei tartu kappaleeseen. Tässä vaiheessa päivitystä pyydän anteeksi niiltä jotka tietävät asiasta enemmän, koska selitykseni tuosta linjan varauksen noususta on hyvin ontuva. En ole sähkömies ja päivänä kun asia oli esillä, olivat näköjään muistiinpano välineet hukassa... no jokatapauksessa ei auta kun opiskella asiasta lisää... no niin asiaan siis. Kampojen vaihdon parhaimpana puolena on se, että linja maadoittaa paremmin, jolloin kappaleet maadoittuvat paremmin, jolloin maali tarttuu kappaleeseen paremmin ja ohiruiskutettavan maalin määrä pienenee, jolloin maalin määrää voi laskea maalausohjelmissa, jolloin maalin kokonaiskulutus pienenee, jolloin kulut pienenee ja pomo on tyytyväinen. No niin mutta itse asiaan.
Homma alkoi sillä että tehtiin toimiva työpiste. Työtaso, jonka päällä seistiin, saatiin käsimaalauskaapin edessä olevasta korokkeesta. Kuvassa oikean puoleisella lavalla oli kaikki uudet osat, pultit, prikat ja mutterit. Vasemmalla oli vanhat pois otetut osat ja tarvittavat työkalut. Kun lavojen alle laittoi kolme eurolavaa lisää, sai ne sähkö pumppukärryllä nostettua sopivalle korkeudelle, jotta työskentely oli mukavaa.
Itse vaihto alkoi niin, että kammat jotka olivat työskentely tason päällä vaihdettiin (yleensä 3 kampaa). Oli turha lähteä yrittämään enempää kerralla, koska homma olisi mennyt hankalaksi. Ensin kammat koukkuineen pujotettiin latoista pois. Koukut pujotettiin vielä kammoista pois, jotta ne olisi helpompi säilyttää. Alunperin ideana oli suihkupuhdistaa vanhat kammat ja käyttää ne myöhemmin uudestaan, mutta siitä luovuttiin, koska hiekkapuhallettuja kampoja olisi ollut hankala säilyttää niin, ettei korroosio olisi päässyt pureutumaan niihin ja kun linjalle nyt on kuitenkin oli menossa lyhyitä kampoja, olisi pitkien vaihto jossain vaiheessa takaisin ollut turhaa työtä, varsinkin kun oltiin laskettu, että lyhyemmistä kammoista olisi enemmän hyötyä kun pitkistä.
Seuraavaksi irroitetaan latat, joissa kammat roikkuvat. Näissä latoissa oli itsessään kierre, joten irroitukseen ei tarvittu kuin ensin kuusiokolo avain nro:5, jolla pultit löysätään ja sitten pultit väännettiin koneella irti. Tuo alku löysäys nimenomaan sen takia, että pultit olivat niin kireällä, että kone ei olisi niitä auki saanut ranteita hajottamatta, ja koneella loppu vääntäminen aikaa ja käsiä säästääkseni.
Kun latta oli irroitettu, jäljelle jäi tällainen nysä. Kyseinen nysä oli osa kuljettimen sisällä kulkevaa kelkkaa, johon tuli 4 laakeria kiinni. Tämä liikkui tuon sinisen profiilin sisällä ja muodostaa muiden samanlaisten kanssa kuljettimen liikkuvan osan. Tuo nysä kun on tuon profiilin sisällä ei sitä voinut vaihtaa ilman ettei homma olisi kasvanut aivan älyttömän suureksi urakaksi. Vaikka kuvan pintaa vasten on kokoajan ollut metalli, oli väliin päässyt kuitenkin ajan saatossa epäpuhtauksia.
Irroitettavan latan tila oli aivan sama. Pintaan oli lian lisäksi kertynyt kerros ruostetta. Jotta tästä saisi käytettävän kappaleen, joutuisi sen eteen tekemään niin paljon töitä, että oli halvempi tehdä kokonaan uudet.
Tässä on nysä, joka on saanut vähän hoitoa nylon laikalta. Jos pintaa ei puhdistaisi, olisi kampojen vaihto täysin turhaa, koska tässä kohtaa olisi maadoitusta heikentävä kerros. Kun käyttää nylon laikaa, täytyy olla varovainen, koska laikasta irtoaa palasia, jotka tahtovat löytää tiensä aina silmään ellei niitä muista suojata kunnolla.
Puhdistin myös uuden latan pinnan valssaus hilseestä maadotuksen maksimoimiseksi. Näihin lattoihin ei tullut kierrettä, joten kiinnitykseen tarvittiin enemmän tarvikkeita. Pultti oli kupukantainen haponkestävä kuusiokolo pultti, tämä siksi että niitä sattui olemaan hyllyssä. Mutteriksi valikoitui myos haponkestävä, mutta prikka oli sinkitty jousi prikka. Jousi prikka siksi, että mutterin saisi lukittua paikoilleen niin ettei se pääsisi löystymään ajan saatossan.
Kun pultit on koneella kiristetty, suoristetaan latat ennen kuin lattojen isoihin reikiin pujotetaan ässä lenkit. Lenkkien jälkeen on vielä kampojen vuoro ja se pätkä olisi valmis. Kun tämän toistaa 74 kertaa on koko homma valmis.
Tässä ne sitten ovat esillä:
Ylhäällä pitkä kampa on alkuperäinen, joka vaihdettiin pois
Alhaalla vasemmalla on koe kampa ja kamman ripustimet. Kampa ja ripustimet löytyivät suoraan coating techin varastosta. Koekäytön aikana huomattiin, että kampa oli liian korkea. Alapuolella olevat lovet olivat täysin turhat ja yläpuolella olevat lovet olivat niin jyrkät, että koukut kiilautuivat niiden kitaan kiinni. Myös kammalle tarkoitetut ripustimet olivat todella huonoja. Niiden takia kammat eivät päässyt kunnolla elämään mäissä ja mutkissa, joka johti siihen, että kaksi kertaa kammat kääntyivät kuljettimella poikittain, osuivat kuljetinta kannattelevaan palkkiin ja pysäyttivät koko kuljettimen.
Alhaalla oikealla on lopullinen kampa, joka teetettiin itse. Näin saatiin varmasti mieluisia ja meidän käytössä toimivia kampoja. Ässä lenkit tilattiin Wurtiltä. Sieltä löytyi täysin samanlaisia lenkkejä mitä vanhatkin olivat.
Uusien kampojen vaihto ja testaus.
Jaahas, tällä kertaa askarrellaan uudet puhtaat ripustuskammat, koukut joissa kammat roikkuu ja latat, joihin koukut pujotetaan maalauslinjalle. Kyseiset osat ovat alkuperäisiä ja niiden päälle on aikojen saatossa kertynyt paljon karstaa. Karsta aiheuttaa ongelmaa maalatessa, koska se eristää kammat maalaamon rungosta. Tämä tarkoittaa sitä, että maali ei tartu kunnolla, koska kappaleet eivät maadoitu kunnolla. Kun maadoitus alkaa huononemaan, koko maalauslinjan vastus nousee (eli oomit), ja kun vastus on tarpeeksi suuri linja ei enään maadota ja maali ei tartu kappaleeseen. Tässä vaiheessa päivitystä pyydän anteeksi niiltä jotka tietävät asiasta enemmän, koska selitykseni tuosta linjan varauksen noususta on hyvin ontuva. En ole sähkömies ja päivänä kun asia oli esillä, olivat näköjään muistiinpano välineet hukassa... no jokatapauksessa ei auta kun opiskella asiasta lisää... no niin asiaan siis. Kampojen vaihdon parhaimpana puolena on se, että linja maadoittaa paremmin, jolloin kappaleet maadoittuvat paremmin, jolloin maali tarttuu kappaleeseen paremmin ja ohiruiskutettavan maalin määrä pienenee, jolloin maalin määrää voi laskea maalausohjelmissa, jolloin maalin kokonaiskulutus pienenee, jolloin kulut pienenee ja pomo on tyytyväinen. No niin mutta itse asiaan.
Itse vaihto alkoi niin, että kammat jotka olivat työskentely tason päällä vaihdettiin (yleensä 3 kampaa). Oli turha lähteä yrittämään enempää kerralla, koska homma olisi mennyt hankalaksi. Ensin kammat koukkuineen pujotettiin latoista pois. Koukut pujotettiin vielä kammoista pois, jotta ne olisi helpompi säilyttää. Alunperin ideana oli suihkupuhdistaa vanhat kammat ja käyttää ne myöhemmin uudestaan, mutta siitä luovuttiin, koska hiekkapuhallettuja kampoja olisi ollut hankala säilyttää niin, ettei korroosio olisi päässyt pureutumaan niihin ja kun linjalle nyt on kuitenkin oli menossa lyhyitä kampoja, olisi pitkien vaihto jossain vaiheessa takaisin ollut turhaa työtä, varsinkin kun oltiin laskettu, että lyhyemmistä kammoista olisi enemmän hyötyä kun pitkistä.Seuraavaksi irroitetaan latat, joissa kammat roikkuvat. Näissä latoissa oli itsessään kierre, joten irroitukseen ei tarvittu kuin ensin kuusiokolo avain nro:5, jolla pultit löysätään ja sitten pultit väännettiin koneella irti. Tuo alku löysäys nimenomaan sen takia, että pultit olivat niin kireällä, että kone ei olisi niitä auki saanut ranteita hajottamatta, ja koneella loppu vääntäminen aikaa ja käsiä säästääkseni. Kun latta oli irroitettu, jäljelle jäi tällainen nysä. Kyseinen nysä oli osa kuljettimen sisällä kulkevaa kelkkaa, johon tuli 4 laakeria kiinni. Tämä liikkui tuon sinisen profiilin sisällä ja muodostaa muiden samanlaisten kanssa kuljettimen liikkuvan osan. Tuo nysä kun on tuon profiilin sisällä ei sitä voinut vaihtaa ilman ettei homma olisi kasvanut aivan älyttömän suureksi urakaksi. Vaikka kuvan pintaa vasten on kokoajan ollut metalli, oli väliin päässyt kuitenkin ajan saatossa epäpuhtauksia.
Irroitettavan latan tila oli aivan sama. Pintaan oli lian lisäksi kertynyt kerros ruostetta. Jotta tästä saisi käytettävän kappaleen, joutuisi sen eteen tekemään niin paljon töitä, että oli halvempi tehdä kokonaan uudet.
Tässä on nysä, joka on saanut vähän hoitoa nylon laikalta. Jos pintaa ei puhdistaisi, olisi kampojen vaihto täysin turhaa, koska tässä kohtaa olisi maadoitusta heikentävä kerros. Kun käyttää nylon laikaa, täytyy olla varovainen, koska laikasta irtoaa palasia, jotka tahtovat löytää tiensä aina silmään ellei niitä muista suojata kunnolla.Puhdistin myös uuden latan pinnan valssaus hilseestä maadotuksen maksimoimiseksi. Näihin lattoihin ei tullut kierrettä, joten kiinnitykseen tarvittiin enemmän tarvikkeita. Pultti oli kupukantainen haponkestävä kuusiokolo pultti, tämä siksi että niitä sattui olemaan hyllyssä. Mutteriksi valikoitui myos haponkestävä, mutta prikka oli sinkitty jousi prikka. Jousi prikka siksi, että mutterin saisi lukittua paikoilleen niin ettei se pääsisi löystymään ajan saatossan.Kun pultit on koneella kiristetty, suoristetaan latat ennen kuin lattojen isoihin reikiin pujotetaan ässä lenkit. Lenkkien jälkeen on vielä kampojen vuoro ja se pätkä olisi valmis. Kun tämän toistaa 74 kertaa on koko homma valmis.
Tässä ne sitten ovat esillä:Ylhäällä pitkä kampa on alkuperäinen, joka vaihdettiin pois
Alhaalla vasemmalla on koe kampa ja kamman ripustimet. Kampa ja ripustimet löytyivät suoraan coating techin varastosta. Koekäytön aikana huomattiin, että kampa oli liian korkea. Alapuolella olevat lovet olivat täysin turhat ja yläpuolella olevat lovet olivat niin jyrkät, että koukut kiilautuivat niiden kitaan kiinni. Myös kammalle tarkoitetut ripustimet olivat todella huonoja. Niiden takia kammat eivät päässyt kunnolla elämään mäissä ja mutkissa, joka johti siihen, että kaksi kertaa kammat kääntyivät kuljettimella poikittain, osuivat kuljetinta kannattelevaan palkkiin ja pysäyttivät koko kuljettimen.
Alhaalla oikealla on lopullinen kampa, joka teetettiin itse. Näin saatiin varmasti mieluisia ja meidän käytössä toimivia kampoja. Ässä lenkit tilattiin Wurtiltä. Sieltä löytyi täysin samanlaisia lenkkejä mitä vanhatkin olivat.
tiistai 5. toukokuuta 2015
Kotitehtävä nro:5
Tällä kertaa kotitehtävänä oli miettiä oman työpaikan pintakäsittelymenetelmiä. Piti myös pohtia blogissa eri pintakäsittelymenetelmien eroja ja sitä miten laatu määrittelee pintakäsittelymenetelmän valinnan.
Omalla työpaikallani ei periaatteessa ole kuin yksi pintakäsittelymenetelmä eli pulverimaalaus jota tukemassa ja tehostamassa on pesulinja. Pesulinjassa kappale saa ohuen maalin tarttumista parantavan ja koorroosiolta estävän suojan. Tämä ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan kappale on kuitenkin aina maalattava, joten tämän takia omalla työpaikallani ei periaatteessa ole kuin yksi pintakäsittelymenetelmä.
Eri pintakäsittelymenetelmien eroista kun puhutaan, omasta mielestäni ne voi jakaa kahteen ryhmään:
1.Tarkat ja erittäin tasaiset pinnat (esim. auto)
2.Ei ihan niin tarkat pinnat (esim. teräs runkoisen hallin runko)
Nro:1 ryhmään kuuluu esim. HVLP ruisku ja kynäruisku.
Nro:2 ryhmään kuuluu esim. korkeapaineruisku ja jauhemaalaus.
Nro:1 ryhmässä valitaan HVLP ruisku jos auto ylimaalataan, ja kynäruisku, jos autoon halutaan maalata jonkunlainen kuva.
Nro:2 ryhmässä valitaan korkkari, jos maalattavaa pintaa on paljon, maalikalvolla pitää olla vahvuutta ja väri pitää olla nopeasti pinnassa, kun taas pulverimaalaus valitaan silloin kun maalataan paljon esim. yksinkertaisia ja pieniä kappaleita, joiden pitää olla heti käyttövalmiita.
Molemmissa ryhmissä yhteistä on se, että laitteilla ylletään haluttuun ja maalausmenetelmälle ominaiseen pinnanlaatuun, kun laitteita huolletaan ja puhdistetaan säännollisesti. Jos tätä laiminlyödään toistuvasti, voi hyväkin maalari tehdä pelkkää sutta ja sekundaa.
Omalla työpaikallani ei periaatteessa ole kuin yksi pintakäsittelymenetelmä eli pulverimaalaus jota tukemassa ja tehostamassa on pesulinja. Pesulinjassa kappale saa ohuen maalin tarttumista parantavan ja koorroosiolta estävän suojan. Tämä ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan kappale on kuitenkin aina maalattava, joten tämän takia omalla työpaikallani ei periaatteessa ole kuin yksi pintakäsittelymenetelmä.
Eri pintakäsittelymenetelmien eroista kun puhutaan, omasta mielestäni ne voi jakaa kahteen ryhmään:
1.Tarkat ja erittäin tasaiset pinnat (esim. auto)
2.Ei ihan niin tarkat pinnat (esim. teräs runkoisen hallin runko)
Nro:1 ryhmään kuuluu esim. HVLP ruisku ja kynäruisku.
Nro:2 ryhmään kuuluu esim. korkeapaineruisku ja jauhemaalaus.
Nro:1 ryhmässä valitaan HVLP ruisku jos auto ylimaalataan, ja kynäruisku, jos autoon halutaan maalata jonkunlainen kuva.
Nro:2 ryhmässä valitaan korkkari, jos maalattavaa pintaa on paljon, maalikalvolla pitää olla vahvuutta ja väri pitää olla nopeasti pinnassa, kun taas pulverimaalaus valitaan silloin kun maalataan paljon esim. yksinkertaisia ja pieniä kappaleita, joiden pitää olla heti käyttövalmiita.
Molemmissa ryhmissä yhteistä on se, että laitteilla ylletään haluttuun ja maalausmenetelmälle ominaiseen pinnanlaatuun, kun laitteita huolletaan ja puhdistetaan säännollisesti. Jos tätä laiminlyödään toistuvasti, voi hyväkin maalari tehdä pelkkää sutta ja sekundaa.
22-23.4.2015 Lähiopetuspäivät
Tiistai 22.4.2015
Olis vihdoin ja viimein taas SE aika kuusta... nimittäin aika mennä KOULUUN!!! Ja niin kuin maa kiertää aurinkoa tai yön jälkeen tulee aina aamu, meidän päivä alkoi teorialla. Teorian aiheena oli erilaiset pintakäsittelymenetelmät. Teoria oli pohjustusta meidän etätehtävään, jossa piti kertoa mitä pintakäsittelymenetelmiä omalla työpaikalla käytetään, miten ne eroavat toisistaan ja miten lopputulos vaikuttaa menetelmän valintaan.
Teorian jälkeen meidät jaettiin ryhmiin. Ryhmän, johon mä kuuluin, oli tarkoitus miettiä Faradayn-häkki-ilmiön vaikutuksia jauhemaalauksessa. Aiheesta löytyi hyvin vähän suomen kielistä materiaalia. Kun oltiin tultu siihen lopputulokseen, että vaikutus on haitallinen ja että se vaikeuttaa maalin tunkeutumista maalattavan kappaleen nurkkiin ja syviin kohtiin, tuntui kysymys yhtä haasteelliselta kuin elämän tarkoituksen pohtiminen. Ryhmässäni oli mukana kaksi herraa Lahdesta, Tomi Lankinen ja Jan Mäkinen. Molemmilla oli todella hyviä näkemyksiä ja kokemuksia aiheesta. Herrat maalaavat esimerkiksi metsäkoneen pyöriä, joissa päivittäisenä ongelmana on juurikin Faradayn-häkki-ilmiö. Automaatilla kun maalaa, ei maali halua kulkeutua vanteen perälle saakka vaan jää vanteen reunoille kasoiksi. Tästä syystä vanteiden sisäosa on paikattava käsin, jotta maalia olisi kaikkialla. Tietenkin vanteen syvyyskin vaikuttaa paljon asiaan ja se, että automaatin pistooleita ei saa menemään vanteen sisään.
Meillä taas törmään häkki-ilmiöön, kun maalaa kappaleita, joiden sisänurkkiin pitää saada maalia. Toiseksi ongelma kohdaksi muodostuu ledi moduulien jäähdytykseen käytettävät heatsinkit, jotka imee modulista itseensä lämmön. Kappaleissa on syvät tuuletusrihlat, joiden väliin on hankala saada maalia. Veljeni kanssa ratkaisimme ongelman niin, että pudotimme mikro ampeerit mahdollisimman alas, ajoimme pistoolia mahdollisimman lähelle kappaletta ja lisäsimme kuljetus ilmaa, jolloin tunkeuma olisi parempi. Tuo ohje on tehonnut sekä heatsinkkien ritilöihin, että muiden kappaleiden sisänurkkiin.
Tämän ongelman ratkaisuakin me kerkesimme pohtimaan. Janilla yhtenä ratkaisuna oli käyttää tribo maalaus menetelmää (kitkaruiskua). Kyseistä maalausmenetelmää ei meidän saamien tietojen mukaan Faradayn-häkki-ilmiö kiusaa. Myös mikro ampeerien laskeminen alle 40 auttaa asiaan radikaalisti.
Me käytettiin koko päivä kyseisen ongelman pohtimiseen. Kovan pohtimisen ja tietojen keräämisen ohella olin auttamassa muutamaa oppilasta maalaamaan pulverilla kappaleita ja opetin miten Geman corona pistooli olisi hyvä puhdistaa, jotta maalia ei jäisi pistoolin sisälle.
Keskiviikko 23.4.2015
On aamu... ja kaikkien hämmästykseksi se EI alkanut teorialla vaikka parviluokkaan mentiinkin. Kävimme läpi mitä kukin ryhmä oli saanut aikaan eilisen aikana ja mitkä olisi tämän päivän tavoitteet. Meillä hommat jatkui Faradayn-häkki-ilmiön parissa, johon saimme pienen lisätehtävän. Tarkoituksena oli toimia tutorina ryhmälle, jolla oli tehtävänä suihkupuhdistaa ja pulverimaalata moottoripyörän osia. Meidän tutori vastuu oli juuri tuossa maalaus osiossa. Samalla olisimme testanneet miten eri säädöt vaikuttavat maalattavuuteen.
Ennen maalaamista mietimme miten säädöillä voi vaikuttaa Faradayn-häkki-ilmiöön. Tähän kohtaan me saimmekin jo eilen vastauksia. Mikro amppeereita laskemalla maali varautuu vähemmän, jolloin se tarttuukin huonommin kappaleeseen, jolloin maali ei hakeudu läheisimpiin kohtiin, vaan tunkeutuu aivan perille saakka. Tätä tehostaakseen voi kuljetus ilmaa nostaa, jolloin pistooli "ampuu" maalin kauemmaksi. Myös sillä, että maalatessa pidetään maalipistooli mahdollisimman lähellä maalattavaa kappaletta, on edellä mainittujen korjauksien kanssa häkki-ilmiötä heikentävä vaikutus.
Ikävä kyllä pulverimaalaus ryhmä ei kerennyt maalaamaan osia, joten tutorinti jäi meiltä ensikertaan, mutta olihan noita muitakin opiskelijoita, jotka maalasivat pulverilla. Olen jo useampien lähipäivien aikana pyrkinyt siihen, että jos minulla on aikaa, menisin kurkkaamaan onko kukaan maalaamassa pulverilla ja auttaisin jos apua tarvittaisiin tai huomaisin lopputulosta heikentävän asian. Samalla olen yrittänyt opettaa, että aina kun maalaa, käyttää puhtaita koukkuja, kun niitä sieltä kuitenkin löytyy. Myös maalattavien kappaleiden maadoitus on ollut hakusessa monella oppilaalla. Onneksi moni on ottanut neuvosta vaarin ja alkanut kiinnittämään huomiota miten kappaleensa maalaa.
Päivän päätteeksi Jari kertoi meille Pintakillan ja muiden kiltakoulujen historian sekä ennen kotiin lähtöä teimme mulle oikeudet julkaista materiaalia killan Weebly sivuilla. Samalla Jari hiukan opetti miten kyseinen ohjelma oikein toimi.
Olis vihdoin ja viimein taas SE aika kuusta... nimittäin aika mennä KOULUUN!!! Ja niin kuin maa kiertää aurinkoa tai yön jälkeen tulee aina aamu, meidän päivä alkoi teorialla. Teorian aiheena oli erilaiset pintakäsittelymenetelmät. Teoria oli pohjustusta meidän etätehtävään, jossa piti kertoa mitä pintakäsittelymenetelmiä omalla työpaikalla käytetään, miten ne eroavat toisistaan ja miten lopputulos vaikuttaa menetelmän valintaan.
Teorian jälkeen meidät jaettiin ryhmiin. Ryhmän, johon mä kuuluin, oli tarkoitus miettiä Faradayn-häkki-ilmiön vaikutuksia jauhemaalauksessa. Aiheesta löytyi hyvin vähän suomen kielistä materiaalia. Kun oltiin tultu siihen lopputulokseen, että vaikutus on haitallinen ja että se vaikeuttaa maalin tunkeutumista maalattavan kappaleen nurkkiin ja syviin kohtiin, tuntui kysymys yhtä haasteelliselta kuin elämän tarkoituksen pohtiminen. Ryhmässäni oli mukana kaksi herraa Lahdesta, Tomi Lankinen ja Jan Mäkinen. Molemmilla oli todella hyviä näkemyksiä ja kokemuksia aiheesta. Herrat maalaavat esimerkiksi metsäkoneen pyöriä, joissa päivittäisenä ongelmana on juurikin Faradayn-häkki-ilmiö. Automaatilla kun maalaa, ei maali halua kulkeutua vanteen perälle saakka vaan jää vanteen reunoille kasoiksi. Tästä syystä vanteiden sisäosa on paikattava käsin, jotta maalia olisi kaikkialla. Tietenkin vanteen syvyyskin vaikuttaa paljon asiaan ja se, että automaatin pistooleita ei saa menemään vanteen sisään.
Meillä taas törmään häkki-ilmiöön, kun maalaa kappaleita, joiden sisänurkkiin pitää saada maalia. Toiseksi ongelma kohdaksi muodostuu ledi moduulien jäähdytykseen käytettävät heatsinkit, jotka imee modulista itseensä lämmön. Kappaleissa on syvät tuuletusrihlat, joiden väliin on hankala saada maalia. Veljeni kanssa ratkaisimme ongelman niin, että pudotimme mikro ampeerit mahdollisimman alas, ajoimme pistoolia mahdollisimman lähelle kappaletta ja lisäsimme kuljetus ilmaa, jolloin tunkeuma olisi parempi. Tuo ohje on tehonnut sekä heatsinkkien ritilöihin, että muiden kappaleiden sisänurkkiin.
Tämän ongelman ratkaisuakin me kerkesimme pohtimaan. Janilla yhtenä ratkaisuna oli käyttää tribo maalaus menetelmää (kitkaruiskua). Kyseistä maalausmenetelmää ei meidän saamien tietojen mukaan Faradayn-häkki-ilmiö kiusaa. Myös mikro ampeerien laskeminen alle 40 auttaa asiaan radikaalisti.
Me käytettiin koko päivä kyseisen ongelman pohtimiseen. Kovan pohtimisen ja tietojen keräämisen ohella olin auttamassa muutamaa oppilasta maalaamaan pulverilla kappaleita ja opetin miten Geman corona pistooli olisi hyvä puhdistaa, jotta maalia ei jäisi pistoolin sisälle.
Keskiviikko 23.4.2015
On aamu... ja kaikkien hämmästykseksi se EI alkanut teorialla vaikka parviluokkaan mentiinkin. Kävimme läpi mitä kukin ryhmä oli saanut aikaan eilisen aikana ja mitkä olisi tämän päivän tavoitteet. Meillä hommat jatkui Faradayn-häkki-ilmiön parissa, johon saimme pienen lisätehtävän. Tarkoituksena oli toimia tutorina ryhmälle, jolla oli tehtävänä suihkupuhdistaa ja pulverimaalata moottoripyörän osia. Meidän tutori vastuu oli juuri tuossa maalaus osiossa. Samalla olisimme testanneet miten eri säädöt vaikuttavat maalattavuuteen.
Ennen maalaamista mietimme miten säädöillä voi vaikuttaa Faradayn-häkki-ilmiöön. Tähän kohtaan me saimmekin jo eilen vastauksia. Mikro amppeereita laskemalla maali varautuu vähemmän, jolloin se tarttuukin huonommin kappaleeseen, jolloin maali ei hakeudu läheisimpiin kohtiin, vaan tunkeutuu aivan perille saakka. Tätä tehostaakseen voi kuljetus ilmaa nostaa, jolloin pistooli "ampuu" maalin kauemmaksi. Myös sillä, että maalatessa pidetään maalipistooli mahdollisimman lähellä maalattavaa kappaletta, on edellä mainittujen korjauksien kanssa häkki-ilmiötä heikentävä vaikutus.
Ikävä kyllä pulverimaalaus ryhmä ei kerennyt maalaamaan osia, joten tutorinti jäi meiltä ensikertaan, mutta olihan noita muitakin opiskelijoita, jotka maalasivat pulverilla. Olen jo useampien lähipäivien aikana pyrkinyt siihen, että jos minulla on aikaa, menisin kurkkaamaan onko kukaan maalaamassa pulverilla ja auttaisin jos apua tarvittaisiin tai huomaisin lopputulosta heikentävän asian. Samalla olen yrittänyt opettaa, että aina kun maalaa, käyttää puhtaita koukkuja, kun niitä sieltä kuitenkin löytyy. Myös maalattavien kappaleiden maadoitus on ollut hakusessa monella oppilaalla. Onneksi moni on ottanut neuvosta vaarin ja alkanut kiinnittämään huomiota miten kappaleensa maalaa.
Päivän päätteeksi Jari kertoi meille Pintakillan ja muiden kiltakoulujen historian sekä ennen kotiin lähtöä teimme mulle oikeudet julkaista materiaalia killan Weebly sivuilla. Samalla Jari hiukan opetti miten kyseinen ohjelma oikein toimi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)