Kotitehtävä ja homma työsalissa nro:2

Kotitehtävä oli tälläkertaa vähän erilaisempi, koska pohdinnan lisäksi se sisälsi työosuuden, joka tehtiin koulussa lähipäivien aikana. Tehtävänä oli siis selvittää mikä mustan vanteen pinnassa oli mennyt vikaan, koska pinta oli epäkurantti. Koulussa tehtävänä oli korjata kyseinen vanne asiankuuluvasti ja kirjoittaa työvaiheista blogiin. Kotio työksi jäi laskea kuinka paljon työtä korjaus oikein vaatii ennen asiakkaalle luovuttamista. Kotio mietittäväksi jäi myös miettiä oman työpaikan jauhemaalattavia kappaleita ja olisiko samanlainen korjaus kustannustehokasta saatika kannattavaa vai olisiko halvempaa heittää kappale menemään.

Tässä se syyllinen sitten on, ja vikakin erittäin selvä. Kun vanne oli maalattu sen ei annettu jäähtyä vaan se otettiin heti pois ripustimestansa, käännettiin näkyväpuoli alaspäin pöydälle hanskojen päälle. Juuri uunista tulleessa kappaleessa maalipinta on hyvinkin lämmin ja pehmeä. Pienikin kosketus jättää jäljen pintaan. Kappaleen täytyisi antaa jäähtyä rauhassa telineessään ennen kuin siihen kajotaan. Maalin loppuverkoittuminen tapahtuu tänä aikana. Tällöin maali kovettuu lopulliseen kovuuteensa. Vanne, millä on paljon massaa olisi hyvä antaa jäähtyä noin 30min, mutta hyvänä nyrkkisääntönä on se, että kun pinta on huoneenlämpöinen on se tarpeeksi jäähtynyt.

Tämän vanteen korjaus alkoi hiekkapuhalluksella. Koko vanne täytyi hiekkapuhaltaa, jotta pinnasta tulisi tasainen ja maalarin silmää miellyttävä (niin ja tietysti asiakkaan).
Puhaltaessa huomasin, että vanteeseen oli levitetty oikein kunnon kerros pulveria, joka sekä heikentää maalipinnan kestävyyttä, että myös lisää materiaalikustannuksia, mutta myös hidastaa pinnan korjaamista. Polyesteri maali lisättynä puhallushiekan kitkan aiheuttamaan lämpöön sai maalissa aikaan lumipalloefektin. Tämä tarkoitti sitä, että kun samaa kohtaa puhaltaa yli viisi sekuntia maali lämpeni hetkellisesti niin paljon, että se alkoi pyörimään hitaasti eteenpäin. Tästä syystä hiekkapuhalluspistoolia joutui pitämään tavallista kauempana kappaleesta, jotta kitka ei olisi aivan niin suuri ja liikkuttamaan normaalia nopeampaa, jolloin saman kohdan joutui puhaltamaan useampaan kertaan. Vanteesta huomasi myös, että edellinen puhaltaja oli ollut hieman laiska ja oli jättänyt vanteen pinnalle vanhaa maalia. Tämä voi aiheuttaa ongelman joko pulveria levittäessä, kun pulveri ei tartu pintaan, jossa vanhaa maalia on, tai viimeistään uunissa, jossa vanha maali voi alkaa valumaan, kuplimaan tai jopa käpristymään. Koska vanne oli jo aikaisemmin ollut uunissa tiesin, että mitään suurempaa ongelmaa ei tähän hätään tapahdu ja aika alkoi käymään vähiin, koska en tosiaankaan ollut ainoa joka halusi käyttää hiekkapuhallus laitteita, puhalsin pinnalta pois pinnoitteen mikä sain ja annoin lopun olla. Helpotukseksi sitä ei jäänyt muuta kuin "varjo" kohtiin ja joihinkin reunoihin. Kun olin puhaltanut vanteen laitoin sen pesuriin, koska en ensinnäkään halunnut pölyttää turhaa vannetta ja toisekseen kun puhaltelin vannetta hiekkapuhalluskaapissa huomasin, että vanteen pintaan oli tarttunut jotain tummaa pölyä, joka lähti irti vain pyyhkimällä. Vihdoin ja viimein kahden tunnin hinkkauksen (ja viiden minuutin pesun) jälkeen vanne oli valmis maalattavaksi. Nyt tulee kotitehtävän osuus josta en ole ylpeä ja siitä syystä en selitä kovinkaan tarkasti miten maalasin vanteen vaan miten se olisi pitänyt maalata. Lopputulos on kuitenkin se, että maali on pinnassa ja lujaa. 

Elikkä se väärä tapa, jolla vanteen maalasin oli se, että laitoin vanteen ensin 10min uuniin ja sen jälkeen musta maali tribopistooliin ja maali kuumalle pinnalle ja vanne takaisin uuniin. Huonona puolena tässä on se, että kalvon vahvuutta on mahdoton itse säädellä ja tästä syystä voi maalia tulla todella paljon joihinkin kohtiin, jolloin pinta ei välttämättä ole niin vahva kuin pitäisi. Onneksi Jani ohjasi minut pienellä "torumisella" oikealle tielle ja nyt kerron sen miten ne olisi pitänyt maalata. Ensin telineestä puhdistetaan pinnat, joihin vanne koskee, jotta maadoitus onnistuisi. Sitten telineen pohjalevyyn hiotaan paljas paikka, johon maadoituskaapeli saadaan kiinni. Vanne nostetaan paikalleen maalausta varten. Otetaan maalaamon nurkasta Geman corona pistooli, laitetaan johto seinään, maadoitus kaapeli, paineilma ja maali laatikko paikoillensa niin maalaaminen voi alkaa. Kun maali tarttuu vanteen pintaan varauksen avulla, pystyy maalin määrää pinnassa arvioimaan pinnan ulkonäön perusteella, jollon maalia ei pääse kertymään vanteeseen liikaa. Koska itsellä ei ole kokemusta Geman pistooleista on alku hieman hakemista, mutta pienellä testailulla/säädöllä maalaaminen alkaa onnistumaan. Kun vanne on maalattu kauttaaltaan on sen aika mennä uuniin. Tarkistus laatikon kyljestä, 180c/10min tarkoittaa että 180asteessa 10minuuttia sitten kun kappale on läpikotaisin pinnasta sisuksiinsa 180asteinen. Mistä tämän voi tietää? Ei varmuudella mistään, ellei omista mittaria joka mittaa lämpötilan kappaleen sisältä. Kokemus tuo ehkä varmimman mittarin tähän. Itse annoin olla vanteen uunissa noin 25min. Koska väri on musta voi kappale olla uunissa kauemminkin. Eipä musta väri tuosta enempää tummu ja pinnan kiiltokin alkaa kärsiä vasta pidemmän polton jälkeen. Vanne pois uunista, ja jotta alkuperäinen virhe ei tapahtuisi uudestaan annetaan vanteen rauhassa jäähtyä maalaus telineessä. Itse annoin vanteen jäähtyä noin 30min, jotta pinta oli varmasti kerennyt verkottumaan kokonaan. Vanteen voi ottaa telineestä jo aikasemmin pois jos pinta on huoneen lämpöinen. Nyt vanne on valmis luovutettavaksi asiakkaalle.

Ja nyt siihen pähkäilyyn että kannattiko? No laitetaan vähän aikoja ajatusviivoilla
-2h hiekkapuhallus
-5min pesu
-10min ripustus/maalaus
-25min uunitus
-30min jäähdytys
Koko korjaukseen meni siis 3h 5min eli siis kannattiko...? No ei ja kyllä. Kun kyse on asiakkaan vanteesta, kannattaa homma tehdä, ja nyt sitten kunnolla. Ei asiakkaalle voi mennä sanoon että osta yksi uusi vanne, lähetä lasku tänne, niin me maalataan se uudestaan, tai voi mutta ei tollasen virheen takia. Sitten kun kyse on massakappaleista joita itsekkin maalaan ei pienen virheen takia ruveta massiivisiin korjaustöihin, vaan kappale yritetään korjata mahdollisimman pienellä vaivalla. Jos maalivikaisia kappaleita tulee enemmän niihin käytetään aikaa enemmän. Meillä virheet yleensä on sitä luokkaa, että kappaleen päälle voi maalata suoraa uuden kerroksen, mutta on tietenkin poikeuksia. Vesi, joka on jäänyt pesulinjasta kappaleeseen aiheuttaa sen verta ison muutoksen pinnassa, että sitä täytyy hiukan hiota. Toinen mikä aiheuttaa kappaleissa hiomista on vahvat sorvau/syväveto öljyt varsinkin jos aine on kerennyt olemaan kappaleen pinnalla kauan. Tällaiset rasvat poistetaan yleensä ennen maalaamista rasvanpoistoaineella, mutta sekään ei takaa pinnan onnistumista. 

Loppuvastauksena siihen olisiko noin massiivinen korjaus yhdelle kappaleelle työpaikallani kannattavaa on että ei. Jos kappale maksaa tehtaalle esim. 2€ ja työntekijän yksi tunti ainakin 30€+materiaalit, jota kappaleen korjaamiseen menee, täytyy virheellisiä kappaleita tulla ainakin 20kpl, jotta korjaus olisi edes jollain tasolla kannattavaa. Kun pitää maalatessa ajatuksen mukana, eikä hätäile, ei virheitä satu ainakaan niin paljoa kuin hosumalla.

Havaintoja töistä 5.

Pesu
Pesulinjan puhdistus ja uuden pesuliemen vaihto (Chemetall AB).

Noniin noniin... Tämän kertaisena aiheena olisi pesulinjan puhdistus ja pesuliemen vaihto kokonaan toisen toimittajan uuteen aineeseen.

 Homma lähti käytiin sillä, että kaikki kolme allasta tyhjennettiin (2 huuhtelua ja pesuallas). On hyvä tyhjentää altaat heti ensimmäisenä, koska tyhjiin altaisiin kertyy vielä reippaasti päivän aikana vettä. Meillä oli myös ongelmana se, että säiliöiden vesi kulkee kahden tankin kautta ennen kun neste siirtyy viemäriin, ja kolmen säiliön vedet plus pesussa tulevat vedet eivät mahdu millään kaikki noihin säiliöihin, joista ne valutetaan viemäriin. Kaikeksi epäonneksi viemäri johon vesi menee ei ole tehty suurille vesi määrille, joten vesi pitää valuttaa hitaasti sinne. Kun säiliöt oli tyhjennetty, täytyi huuhteluiden hanat laittaa kiinni, koska muuten

pesualtaasta tuleva vesi menisi osittain huuhtelu säiliöihin takaisin ja tämä aiheuttaisi turhaa työtä. Samalla kun Juuso puhdisti pesusäiliötä aloitin minä puhdistamaan pesulinjaa painepesurilla. Juuson homma oli suhteellisen haasteellinen, koska säiliö oli viimeksi puhdistettu kunnolla noin 3 vuotta sitten eli säiliöön oli kerennyt kertymään paljon törkyä. Säiliön puhdistamisessa ei käytetty painepesuria, koska puhtaan jäljen saavuttamiseksi tarvittiin paljon vettä eikä niinkään painetta, joten puhdistus tehtiin palopostin avulla, sieltä kyllä vettä saatiin tulemaan. Nopeasti huomasimme, että säiliössä olevien lämmitysputkien taakse

jonne ei näe, oli kerääntynyt todella paljon kalkkeumaa, siis ihan kunnon "kiveä", joka lähti irti joko isoina paloina tai pienempinä liuskeina. "Kivien" irroitus oli kuitenkin hankalaa, koska ei yhtään nähnyt miten paljon sitä oli vielä jäljellä. Aina kun vesi suihkun suuntasi putkien taakse tuli sieltä lisää "kiveä". Nopesti kehkeytyi ongelmaksi se, että säiliön pohja täyttyi "kivestä" ja se tukki poistoaukon. Koska poisto tapahtui omalla painollaan, oli nesteen säiliöstä pois saaminen tuskallisen hidasta. Keksimme pitkän mietiskelyn jälkeen, että poistaisimme "kiven" altaasta märkäimurilla ja ideahan toimi... vähän aikaa. Meidän kärsherin suodatin ei enään ensimmäisen säiliön jälkeen toiminut kunnolla, ei sen takia, ettei se olisi tarkoitettu vedelle, vaan sen takia, että se ei ollut enään uusi vaan paljon kokenut monta kertaa käsin puhdistettu vanha suodatin, jonka aamut olivat tullut täyteen. Olimme taas saman ongelman äärellä. Seuraavaksi keksimme, että suurimmat läjät kauhottiin rikkalapiolla säiliön pohjalta ja ne mitä ei lapioon saatu Juuso huuhteli pikkuhiljaa poistoaukosta kiertoon. 

 Mun hommani oli siis puhdistaa pesulinja. Pesuri, millä pesu suoritetaan näytti siltä että sitä voisi vaikka ajaa, koska se oli todella kookas. Pesua tehostaakseen paineen lisäksi laite lykkäsi ulos vielä suhteellisen lämmintä vettä.

 Itsensä suojaaminen oli tärkeää. Saappaat jalkaan, kumi puku päälle, kumihanskat käteen ja vielä suojaus kasvoille, niin mies oli valmis linjan puhdistukseen. On tärkeää suojata itsensä kunnolla, koska linjalla lentelee vettä, jonka seassa on pesuaineita, erilaisia kemikaaleja ja kaikkia muita epäpuhtauksia.

Ja tässä oli mun suurin vihollinen. Se on kalkkeumaa ja kuivunutta pesuainetta. Jos pesussa oltaisiin ennen sen puhdistamista kierrätetty oikein hapan linjan pintojen pesuun tarkoitettu kylpy, olisin vienyt tuosta pirulaisesta voiton, mutta nyt kun aseenani ei ollut kuin kuuma vesi ja paine, lopputulos ei ollut niin hyvä kun olisin toivonut. Huuhteluiden kohdalla tilanne olikin aivan eri. Molempien huuhteluiden pinnoille oli kerääntynyt vain liukas "lima", jota leväksikin kutsutaan. Se oli kohteena pesurille paljon helpompi, ja huuhtelulinjojen pesu sujuikin ilman sen kummempia ongelmia. Koska pesusäiliön tyhjentäminen oli niin hidasta, jäi meillä sen viimeistely seuraavalle päivälle, niin kuin myös huuhtelusäiliöiden tyhjentäminen ja viimeistely.

Seuraava päivä meillä alkoi siitä mihin edellinen päivä jäi, eli säiliöiden tyhjentämisellä ja puhdistamisella. Koska mulla oli jäänyt kakkoshuuhtelun hana auki samalla kun tyhjensimme pesusäiliötä, oli se täyttynyt puolilleen vedestä, vaikka se oli edellisen päivän aamuna kertalleen tyhjennetty. Siihen päälle kun laskettiin vesi, joka tuli linjan pesusta, niin sinne oli kertynyt hyvinkin paljon vettä. Ei annettu sen masentaa vaan laitettiin Juuso asialle. Poika pääsi jynssään kaikki altaat puhtaaksi, ja puhdasta tuli. Jotta homma ei olis liian helppoa niin säiliöiden huuhteluun käytetty vesi tuli samasta linjasta kuin pesusäiliön täyttämiseen tarkoitettu vesi. Tästä syystä Juusolla ei ollut kokoaikaa kunnolla paineistettua vettä, joka osaltaan hidasti siivousta. Onneksi pesusäiliö täyttyi nopeasti ja Juuso sai kunnolla vettä säiliöiden huuhteluun. Heti kun pesusäiliö oli täyttynyt rupesimme lämmittämään sen vettä, jotta pääsisimme tekemään uusia pesuliemiä mahdollisimman pian, ja kun huuhtelusäiliöt oli siivottu, täytimme nekin.

Pesuveden lämmön nousemista odotellessa laitoimme pesun pumput päälle ja aloimme sekoittaa veteen konversiopinnoite Gardobond X 4739:ää 47kiloa. Konversiopinnoite on lievästi hapanta (ph 2-3) joten itsensä suojaaminen oli tärkeää. Kumi hanskat, kasvosuojat ja työtakki olivat riittävä varustus (niin ja kaikille teille koiran leuoille myös housut jalkaan) suojaamaan itsensä. Pesuveden oli oltava vähintään 42astetta, jottei rasvan poistoon tarkoitettu Gardobond Additive H 7406 alkaisi vaahdota. Kyseistä ainetta lisättiin varovasti pesuliemen sekaan 20kg. Vaikka tämä aine ei ole niinkään myrkyllistä tai syövyttävää, oli itsensä suojaaminen edelleen tärkeää. Nesteet jätettiin kahvitauon ajaksi sekoittumaan toisiinsa. Kun kahvitauko oli ohi, mittasimme pesuliemen ph:n ja aloimme säätämään sitä kohdilleen Gardobond Additive H 7202:lla. Alku tilanne oli ph 3,5 ja kun ph:n nostajaa oli laitettu 5,5litraa oltiin päästy ph 4.8 eli nyt liemi oli valmis.

Sitten ei muuta kuin koekappaleet linjalle. Koska luotimme siihen, että pesuliemi oli kunnollista, laitoimme normaalia tuotantoon menevää kappaletta heti koekappaleiden perään. Päivän kuluessa pesuaineiden myyntiedustaja mittaili eli titrasi pesuliemen vielä monta kertaa, jotta kaikki olisi kunnossa. Jottei kaikki olisi liian helppoa, pesualtaaseen tulvi liikaa korvausvettä, joka nosti altaan pintaa niin, että säiliön kannet kelluivat veden pinnalla. Nopeasti sulkuventtiili auki ja vettä juoksutettiin säiliöstä pois niin, että pinta oli taas normaalilla korkeudella. Koska pesuun oli joutunut liikaa vettä, oli pesuliemi liian laimeaa ja se täytyi pikaisesti korjata vielä ennen päivän päättymistä. Onneksi maalattaville kappaleille ei sattunut sen kummallisempaa vahinkoa ja liemikin saatiin nopeasti korjattua.

Liemien vaihdon viimeisenä päivänä tarkkailimme pesuliemen arvoja ja pesimme enemmän ja vähemmän likaisia kappaleita selvittääksemme mihin kaikkeen pesuliemi pystyy. Minulle jäi hommaksi ensimmäisen viikon aikana titrata pesuliemi 2kertaa päivässä, jotta näkisimme miten pesuliemen arvot muuttuu ja miten voisimme niitä tulevaisuudessa ennakoida. Ensimmäisen viikon jälkeen titraus suoritettiin kerran päivässä.

9-10.12.2014 Lähiopetuspäivät

Tiistai 9.12.2014

Tiistai aamu alkoi niin kuin kuvasta näkyy, tiukalla paketilla teoriaa. Aiheena oli maalien sideaineet, pigmentit, apuaineet ja ohenteet.
Tuli teoria tehokkaassa ja lyhyessä paketissa... Niin ja saatiinhan me aikaiseksi joululahjaksi Teknoksen korroosionestomaalauksen käsikirja, josta tuli hyvää iltalukemista meikäläiselle. Erittäin hyödyllisen oloinen kirjanen jokaiselle maalarille. Teoria pläjäyksen jälkeen Jari antoi mulle ja Rikulle tehtäväksi vertailla maalauslinjoja, joilla olemme töissä. Huomion kohteeksi joutui nimenomaan samankaltaisuudet ja se miten voisimme parantaa toistemme linjoja. Jo varhaisessa vaiheessa keskustelua huomasin, että meidän linjoilla ei paljon ole yhteistä, mutta kyllä jotain löytyi. Molempien linjoille laitetaan maalattava kappale, joka menee läpi maalaus koneiston, molempien linjoilla täytyy olla ainakin kaksi henkilöä töissä, jotta työn kuormitus olisi kohtuullista linjalla työskentelevälle ja mikä merkittävin, molemmat tekee töitä linjalla... Lyhyen haastattelun jälkeen havaitsin, että Rikun linjalla parannettavaa on ainakin henkilöstön määrä, tekijöitä on liian vähän. Kärryt joihin tuotteet laitetaan kuivumaan eivät toimi kunnolla ja niitä on hankala liikuttaa. Kärryjen renkaita kuulemma rasvotaan kyllä määrä ajoin, jotta ne pyörisivät paremmin, mutta se ei ole tuottanut toivottua lopputulosta. Kehoitin Rikua ottamaan puheeksi töissä olisiko jo aika vaihtaa kärryt. Myös se, että vain yksi ihminen osaa huoltaa laitteet oli erittäin hälyyttävä asia. Ehdotinkin että huollot dokumentoitaisiin ja niistä tehtäisiin työohjeet, jotta kuka tahansa voisi tulevaisuudessa tehdä tarvittavat huollot ja jopa pikku korjaukset. Toivon todella, että Rikua kuunneltaisiin työpaikallaan.
Iltapäivän tehtävänä meillä oli suunnitella uusi kärry pulverimaalaukseen. Olin aikasemmin jo kysynyt olisiko mahdollista tämmöinen tehdä, koska omasta mielestäni vanha kärry on huono. Äärimitat eli leveys, pituus ja korkeus otettiin vanhasta kärrystä, jotta uusi mahtuisi myös polttouuniin. Suunnitelmassa suurimmat muutokset verrattuna vanhaan oli se, että kaikki pyörät kääntyvät ja kärryn sivuilla ei olisi mitään poikittaisputkia. Uutuutena myös olisi se, että kärryn päällä kulkisi pystyssä kolme laattaa joihin voisi maalattavan tuotteen ripustaa. Laatat olisivat myös irrotettavia jotta ne voisi puhdistaa maalista maadotuksen parantamiseksi esimerkiksi hiekkapuhaltamalla.


Ennen kotiinlähtöä maalasimme Rikun auton vetokoukun. Ennen maalaamista Riku hiekkapuhalsi koukun. Koska pintapuolen hallin puhalluskaappi oli rikki, joutui Riku suorittamaan puhalluksen metallipuolella. Oli mukava päästä itse katselemaan vanhaa halliaan. Oli koneet muuttanut paikkaa aika lailla. Harmi että Harza ei ollut paikalla. Näistä kuvista näkee hyvin minkä takia minun mielestä kärryä kuuluisi uudistaa. Jos sivuilla oleviin poikkiputkiin osuu käsi maalaamisen aikana saa pienen mutta epämielyttävän sähkö iskun. Myös kärryn päällä oleva ritiläkkö on niin maalissa, että maadoituksen saaminen on hyvin epätodennäköistä. Kaikesta huolimatta koukun maalaaminen onnistui oikein hyvin ja pinnasta tuli senverta nätti, että en ainakaan itse sitä raskisi kiinni laittaa.

Keskiviikko 10.12.2014

Keskiviikkoaamu alkoi yllätys yllätys teorialla. Aamuinen teoriapläjäys koski korkeapaineruiskua. Korkkari on laite, jota kannattaa osata käyttää koska sitä käytetään tehokkuudensa takia paljon teollisuudessa. Korkkarin käytön tärkeyden lisäksi tuli todella selväksi se, että sen huolto on vähintään yhtä tärkeää. Jos laitetta ei osaa huoltaa kunnolla ei sitä voi käyttää turvallisesti ja jos laitetta ei voi käyttää turvallisesti, voi pahimmassa tapauksessa käyttäjälle tulla ylitsepääsemättömän iso pipi... Teorian päätteeksi Jari sanoi näyttävänsä turvallisimman tavan huoltaa laite eli siis ylös, ulos, haalarit päälle ja halliin.

Tässä kyseinen laite nyt on. Huolto alkoi sillä, että laite tehtiin paineettomaksi. Huomautuksena tuli etsiä letkun maksimi paine. Kun koneen ottaa uudestaan huollon jälkeen käyttöön ja paineen säätää uudestaan ei letkun maksimipainetta ylitettäisi.

Seuraavaksi ilma ja ainesuutin ruuvattiin irti ja tarkastetiin niiden kunto ja puhtaus. Pintojen pitäisi olla täysin puhtaita, jotta ruisku toimisi kunnolla. Jos letkuissa on vielä painetta, laske se materiaalisuppiloa pitkin alas. Seuraavaksi on kuvassa näkyvän kahvasuodattimen tarkastus ja tarvittaessa vaihto, jonka jälkeen on runkosuodattimen vuoro.

Sitten runkosuodattimen kimppuun. Suodattimen metallisuoja avataan siihen tarkoitetulla avaimella. Metallisuojan kuuluisi lähteä irti ihan lihasvoimalla, mutta jos tuntuu, että jerkku ei riitä avaamiseen on laitteessa vielä paineita, jotka täytyy päästää pois ennen avaamista. Suojakuoren sisältä löytyy itse suodatin, jonka puhtaus tarkistetaan ja tarvittaessa suodatin vaihdetaan. Suodattimen sisältä löytyy taas jousi, joka pitää suodatinta muodossaan kun laitteessa on painetta. Runkosuodattimen pesä kuuluu olla täysin puhdas, jotta suodattimen eri osat sopivat saumattomasti yhteen.

Runkosuodattimen vieressä on sylinterinvarsi, jonka suojana on jousi. Jousta nostetaan hiukan, jotta nähdään onko sylinterin juuressa tarpeeksi öljyä. Jos öljyä ei ole tarpeeksi lisätään sinne valmistajan suosittelemaa öljyä. Öljyn puhtaus ja pinta pitäisi tarkistaa viikoittain.




Kun ruiskun anatomia oli käyty läpi sekä teoriassa, että käytännössä, oli aika keskittyä aivan johonkin muuhun... nimittäin TUTKINTOTILAISUUS SUUNNITELMAAN koskien pintakäsittelylinjan hoitotöitä. On ollu jo aikasemmin puhetta, että tutkintotilaisuudet suoritettaisiin pitkin opintojen edistymistä, eikä kaikkia kerralla ja pikku hiljaa alkaisi kaiketi olemaan aika suorittaa ensimmäinen tutkintotilaisuus. Vaikka itseltäni löytyi perustutkinnon tutkintotilaisuussuunnitelmat, ei niistä ollut enään paljoakaan hyötyä, koska jos meiltä vaaditaan työssämme jo enemmän ammattimaisuutta, niin näin on myös tutkintotilaisuussuunnitelmissa. Ei käynyt selitteenä enään jotain sinneppäin, vaan piti oikeasti selittää mitä, missä, miten ja minkä takia. Suunnitelmat palautettiin täytettynä Jarille. Uskoisin, että joudumme/saamme täyttää saman paperin vielä uudestaan ennen tutkintotilaisuutta, koska nyt täytetty versio oli käsin täytetty, suttuinen ja ei niin tarkka kuin pitäisi, ei siis kovinkaan edustava. Koneella tehtyä suunitelmaa on myös helpompi korjata jälkikäteen... ja onhan se siisti ja edustavan näköinenkin.

Loppupäivä menikin siinä, että ihmeteltiin taiteilijan käden jälkeä. Tuli suhteellisen pelottavan näköinen kuva pevakon (Suzuki Pv:n) tankkiin... Ja hieno... VAU

Ja myös siinä, että katseltiin kun pojat oli maalanneet mersun leveitä peltivanteita, joiden keskiö oli käännetty ympäri, jännällä struktuuri maalilla, pintapuolen uusilla vanteiden maalaus telineillä.

Havaintoja töistä 4.

Ripustus 2
Ripustimien varastointi, varaston ylläpito ja ripustimien tilaus.


Jaahas jaahas... nyt olis tarkoituksena käydä läpi miten meillä hoidetaan ripustuskoukkujen, henkareihin kuuluvien ripustimien ja erilaisiin suojauksiin käytettävien silikonitulppien varastointi ja tilaus. Koska meillä on tuotannossa käytössä noin 20 eri koukkua, ripustinta, tulppaa, oksaa ja henkaria, ja jokaista on oltava varastossa niin, että ei ihan heti pääse loppumaan, on tärkeää, että varastointi on järjestelmällistä ja niin selvää, että kuka tahansa osaa hakea työohjeen mukaisen koukun. 

Se, että laatikoiden etiketit ovat luettavissa ei aina takaa sitä, että hakija tietäisi laatikkoon katsomatta mitä siellä on. Tästä syystä varsinkin räätälöityjen koukkujen laatikoihin on hyvä kirjoittaa ja myös piirtää mitä niissä on.

Kaksi laatikko- järjestelmä. Päällimmäinen on auki ja käytössä. Kun laatikko tyhjenee otetaan alempi käyttöön ja tilataan uusi laatikko, joten periaattessa aina löytyisi kaksi laatikkoa kyseistä koukkua.

Kaikkia koukkuja ei käytetä viikottain joten ne on laitettu lavoihin, kiinnitetty malli koukut kaulukseen (jos mahdollista) ja tehty laput jossa lukee käyttötarkoitus ja koukun koodi. Laput on kiinnitetty sille puolelle lavaa mistä kyseinen koukku lavasta löytyy.


Koukut jotka on päivittäisessä käytössä on lähellä ripustus aluetta ja helposti otettavissa. Koukkujen paikat on myös merkitty, jotta ripustaja tietää mitä koukkua käyttää.







Myös uunin alunen on otettu hyötykäyttöön. Kärryihin on merkitty mitä niissä on ja samat merkinnät löytyy myös uunista. Meillä tuotteita maalataan joskus käsin, joka tapahtuu erillisessä maalauskaapissa. Tämän takia käytössämme on myös normaalia pidempiä koukkuja, jotka on laitettu viallisiin valaisimien kupuihin. Siellä ne on helposti otettavissa eikä ne sekoitu toisiin koukkuihin. Kupujen päihin on kirjoitettu koukun pituus tai sen käyttötarkoitus sekä onko se suora vai käännetty eli onko koukun toinen pää käännetty 90astetta suhteessa toiseenpäähän.

Toisesta uunin alla olevasta kärrystä löytyy lyhyempiä, ei päivittäin käytössä olevia koukkuja, viikottain käytössä olevia suojaus tulppia ja nuolenkärkiä käytössä oleviin ripustimiin ja henkareihin. Kärrystä löytyy myös muutama tyhjä laatikko ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka joskus tarvitsisi niitä. Tässäkin kärryssä kaikki laatikot ovat merkittyjä (paitsi noi kaksi tyhjää) niin, että niissä lukee vähintään käyttökohde, mutta jos mahdollista myös tilaus koodi.

Vaikka koukut löytyvät suoraan coating techin varastosta niitä ei välttämättä toimiteta laatikossa. Silloin ne toimitetaan parin sadan nipuisa kelmuun paketoituna. Sellaista nippua on hankala varastoida ja avaamisen jälkeen ikävä hallita, joten puran ja paketoin sen uudestaan 50kpl:n nippuihin. Nyt nipussa on koukkuja sopivasti siihen, että kun vanhat heittää pois voi uuden nipun ottaa kokonaan käyttöön eikä nippua tarvi uudestaan paketoida ja varastioda. Tässä on minulle pieni korjauksen paikka koska nippuja ei ole merkattu, kasasta löytyy kuitenkin kolmea erilaista koukkua ja koukun tyypin selvittämiseen kiireessä voi mennä kohtuuttoman paljon aikaa.
Tuotteet joita en ole vielä kerennyt laittamaan omille paikoilleen, odottavat hyllyttämistä ja käyttöön ottoa hyllyn alla. Maalari itse hyllyttää yleensä koukut. Tämä edesauttaa maalaria pysymään kartalla siitä mitä koukkuja löytyy ja mitä ei.



Jotta koukkujen tilaaminen olisi mahdollisimman vaivatonta ja nopeaa olemme tehneet listan mistä löytyy kaikki tuotannossa käytettävät tulpat, koukut, ripustimet, henkarit ja nuolenkärjet. Listasta löytyy tuotteen kuva, tilaus koodi, tilaus erän koko, kuinka monta kappaletta tuotetta löytyy maksimissaan meidän hyllystä, henkilö keltä tilataan ja tämän henkilön puhelinnumero. Tämän ansiosta kuka vaan voi tilata maalaamoon tarvittavat koukut.

Havaintoja töistä 3.

Maalauskaappi
Kaapin sisäpintojen puhdistus.

Tällä kertaa aiheena on maalauskaapin sisäpintojen puhdistus. Kyseistä ongelmaa ei luultavasti synny, jos kaapin puhdistaa tarpeeksi usein, huolellisesti ja säännöllisesti. Maalauskaapin puhdistusta on hivenen laiminlyöty aikoinaan kun ongelmasta ei ollut tietoa. Tästä syystä meidän kaapin pinnoille on kertynyt jotain epämääräistä likaa. Ensimmäisen kerran huomasin sen kun maalauskaappia puhdistaessa ihmettelin, minkä takia toinen rosteriseinä on aivan samea ja toinen hyvinkin kirkas, ja miksi joihinkin seiniin maali tarttuu lujempaa kun toisiin. Muutaman sattumuksen kautta huomasin, että rasvanpoistoaineella saa poistettua tuon lian seinistä, samalla aine poistaa myös jämähtäneen mutta ei sulaneen maalin aikas hyvin kaapin seinistä, mutta sitä voi käyttää myös esimerkiksi injekstorin sisällä olevan ilmainohjain neulastan puhdistamiseen.

Koska en tiennyt miten aine reagoi maalin kanssa tein kaappiin muutaman koealueen. Puhdistin erilaisista paikoista eri kokoisia alueita, jotta pystyisin tarkailemaan alkaako maali esimerkiksi tarttumaan näihin kohtiin kovempaa kuin likaisiin paikkoihin. Kuukauden tarkkailun jälkeen tulin siihen lopputulokseen että, puhdistaminen ei aiheuta ainakaan enempää vahinkoa kaapin pinnalle. Myös se tieto, että puhdistamiseen käytettävä rasvanpoistoaine haihtuu kokonaan puhdistettavalta pinnalta edesauttoi puhdistus päätöksen tekoon. Myös asetoni olisi käynyt puhdistukseen, se olisi poistanut vielä paremmin maalijäämät seinistä, mutta

koska sitä ei nyt ollut saatavilla, oli minun tyytyminen rasvanpoistoaineeseen. Seinän pyyhkimiseen valitsin paperipyyhkeen, koska kangasrätti tuntui vain levittävän likaa ynpäriinsä, ja koska paperista näki heti kun se on liian likainen, myös se että paperi oli huokeampi materiaali ja sitä löytyi talosta enemmän vaikutti paljon asiaan. Itsensä suojaus oli myös hyvin tärkeää. Koska rasvanpoistoaineesta haihtuu paljon kemikaaleja, oli hengitysmaskin käyttö tärkeää. Maskin käyttö, joka peittää kasvot kokonaan on suositeltavaa, koska rasvanpoistoaineen huurut ärsyttävät silmiä. Myös kädet piti suojata hanskoilla, jottei kemikaaleja päässyt imeytymään ihon läpi elimistöön. Aine myös kuivattaa/ärsyttää ihoa, joten jo tästä syystä käsien suojaus on tärkeää. Rasvanpoistoaine laitetaan pumppupulloon, jotta annostelu olisi helppoa. Puhdistetun pinnan tarkastukseen taskulamppu on hyvä koska kaapin valossa ei välttämättä huomaa kunnolla onko pinta puhdas vai ei. Viimeisenä tarvittiin vielä roskakori, ettei likaiset paperit joutuisi maalinkeräys putkistoon ja jotta siivoaminen olisi helpompaa.

Aluksi suunnitelmana oli puhdistaa kaappi lattiasta kattoon, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen tajusin, että varaamani kahdeksan tuntia ei riitä, joten päätin priorisoida ja aloitin likaisimmasta seinästä. Kuvassa näkyy millaista likaa kaapin seinistä oikein tuli. Huomasin puhdistaessa, että seinät jotka olivat lähinpinä pistooleita olivat kaikista likasimmat. Mikä ihmeellisintä, seinät jotka olivat vastapäätä pistooleja olivat puhtaimmat. Tästä voisi vetää johtopäätöksen että ehkä maali itsessään ei sittenkään ole se suurin syyllinen kaapin pintojen likaantumiselle mitä aluksi itse epäilin vaan jokin muu...No ei auta muuta kuin 

tarkkailla tilannetta ja yrittää havainnoda, että mitkä tekijät saattavat aiheuttaa seinien likaantumisen. Tässä vielä kuva puhditetun ja likaisen kohdan erosta. Pinta tuli huomattavasti liukkaammaksi puhdistamisen jälkeen, jolloin seinien alkupuhdistus lastalla maalista helpottui.

Havaintoja töistä 2.

Maali varasto
Merkkaus, järjestely ja ylläpito.


Jaahas... Tällä kertaa oli hommana maalivaraston uudelleen järjestely ja varastopaikkojen merkkaus. Ennen meillä oli kaikki maalit lattiatasolla, ja yhdellä eurolavalla oli yksi tai kaksi eri sävyä maalia. Nykyisessä tavassa maalit ovat samanlailla lavoilla, mutta kahdessa kerroksessa, näin saatiin pari lavapaikkaa lisää tulevaisuutta varten. Hyllyt täytettiin niin, että alhaalle meni maalit joita tilataan vähintään puoli lavaa (siis 8 laatikkoa/160 kg), poikkeuksena vasemmanpuoleisen kuvan hylly. Tämä johtuu siitä, että kyseinen hylly on tehty paikkaan jonne pääsee rukilla. Vetotasoille laitettiin värit joita tilataan 1-7 laatikkoa (20-140kg), koska kyseiset värit täytyy oikean puoleisen kuvan hyllyyn nostella käsin.

Meidän maalivarastosta löytyy seitsemää eri käytössä olevaa väriä:

-Teollisuuden harmaa RAL 7040 Teknos

-Vegan harmaa RAL 7047 TEXTUR Teknos

-Valkoinen RAL 9016 Axalta

-Metson harmaa (vanha kone harmaa) RAL 7011 Teknos

-Musta RAL 9005 Axalta

-Grafiitin harmaa RAL 7024 Axalta

-"Teollisuus glitteri" (on kuin vannehopeaa jossa on kimalletta) TW 4153 Teknos

Osa maaleista on Teknoksen ja osa Axaltan (entinen DuPont) pulverimaaleja. Hyllystä löytyy myös muutama laatikko käytöstä poistettua mustaa, muutama laatikko koekäyttöön tullutta textur maalia ja alumiinioksidia, joka parantaa maalin varauskykyä ja vähentää maalin paakkuuntumista leijuastiassa.

Kun maaleille oli löytynyt paikka täytyi ne vielä merkata, jotta varastoa pystyy pitämään yllä. Kuvassa malliesimerkki hylly paikan merkkauksesta. Tarrassa on talon sisäinen tilaus numero, sävyn nimi, RAL koodi ja maalin resepti. Samat tiedot tulee olemaan maalien kanban korteissa, joista selviää myös tilattavan erän koko.

Jos jostain syystä ei keksi miten hyllyn oikein nimeää voi paikan merkata näinkin. Tämä epämääräinen mutta kuvaava merkkaus ei mene läpi 5S:ssässä ja ikäväkseni joudun sen vielä joskus muuttamaan joksikin tylsäksi tekstiksi, mutta niin kauan kun kukaan ei asiasta huomauta tuossa hyllyssä on vähän sitä sun tätä...

Varaston ylläpito hoidetaan kahdella eri tapaa. Ensimmäinen tapa on kanban korttien avulla, jossa on maalin tilauserä sekä tiedot maalista, kortin loppupiste, johon kortti viedään kun hälytys raja (kuvitteellinen raja jonka alittuessa tilataan lisää maalia) alitetaan sekä alkupiste, johon tilatut maalit ja kortti palautetaan. Toinen on kaksi lava järjestelmä. Tätä tapaa käytetään maaleihin, joita tilataan aina vähintään lavallinen (16 laatikkoa / 320kg) syystä että nämä maalit ovat meidän päävärejä ja niitä kuluu enemmän kuin muita. Käytössämme on maaleja, joita löytyy aina maalin toimittajien varastosta joka lyhentää huomattavasti maalien toimitus aikaa. Yleensä toimitusaika on 2-4 päivää. Kun pitää maali varaston kunnossa ja siistinä pystyy jo nopealla vilkaisulla katsomaan mitä maalia on liian vähän. Myös maalien nopea hakeminen helpottuu huomattavasti kun maalit on aina samoilla paikolla. Maalivarasto kannattaa tehdä aina mahdollisimman lähelle maali keittiötä/maalaus aluetta, jotta turhalta kantamiselta vältyttäisiin ja maalin lisääminen kävisi mahdollisimman vaivattomasti.

Havaintoja töistä 1.

Ripustus
Vanhojen ripustimien uusiminen ja varaosien varastointi

Ajattelin ruveta kirjoittamaan vähän havaintoja työstäni, jotta jotain jäisi muistiin ja ehkä tästä voi olla jollekkin muullekin apua. Nyt aiheena olisi ripustimien uusiminen ja varaosien varastointi. Meillä on panostettu tuohon ripustamiseen aikas paljon ja meiltä löytyy nykyään jos jonkin näköistä kuokkua, tulppaa, raamia ja oksaa, joilla voidaan ripustaa maalauslinjalle erinäisiä osia ja mahdollisimman tehokkaasti. Nykyiset ripustimet olivat niin käytettyjä, että oli aika päivittää ne jo uusiin. Kyseisiä tuotteita me ei kuitenkaan tehty itse vaan ne on tilattu Coatin Tech nimisestä firmasta. Tämä firma tarjoaa sekä valmiita ripustusratkaisuja varastostaan, että asiakkaalle räätälöityjä osia ja kokonaisuuksia. Vain taivas on rajana. Coating Tech järjestää myös koulutuksia liittyen pulverimaalaukseen yhteistyössä Axaltan pulverimaalitehtaan kanssa Ruotsissa, jossa itse olin keväällä 2014. 

 Vasemmalla on käyttöikänsä päässä oleva henkari ja oikealla on uusista osista tehty henkari.
Kun henkarin pinnoille kertyy tarpeeksi maalia, rupeaa se tässä tapauksessa uunissa venymään kuin räkä. Meillä musta on polyesteri maalia, joka lämmetessään pehmenee ja saa tällaisen reaktion aikaan. Epoksi maali vain kertyy paksummaksi kerrokseksi. Se myös pehmenee, mutta ei lähde valumaan. Maalin valuminen ei ollut ainoa syy, jonka takia henkarit uusitaan vaan myös sen takia, että nuolen kärkien päälle on kertynyt paljon ylimääräistä maalia, joka hankaloittaa kappaleiden ripustamista ja pois ottoa sekä heikentää kappaleiden maadoittamisen jotta maali tarttuisi kappaleesseen. Myös holkit joissa nuolen kärjet on, olivat niin maalissa, että pesussa holkkiin kertynyt vesi ei päässyt vapaasti sieltä poistumaan. Uusi tällainen ripustus henkari koostuu henkari raamista, kahdesta erilaisesta ripustus oksasta, oksien holkkeihin tulevista kumiholkeista ja nuolesta.

Kuvassa näkyy sekä yksi että kaksi puoleinen ripustus oksa, kumitulppa oksissa oleviin holkkeihin ja nuolen kärki. Kuvan ripustus oksat ovat meitä varten tehty Coatin Techillä, mutta nuolenkärki ja kumitulppa on heillä varastotavaraa.

Tässä on kuva tyhjästä ja täysinäisestä raamista. Ennen kun aloimme kunnolla miettimään ripustamista voitiin yhtä tuotetta ripustaa kaksi kappaletta kampaa kohti, henkarien myötä kappaleita menee nyt 33-35kappaletta kampaa kohti. Kappaleita voisi mennä vielä enemmän, mutta kappaleen haasteellisen muodon takia joutuu niitä maalaamaan osittain käsin eli henkareiden välissä pitää olla väli, jotta ne pystyy kiertään. Jos henkarit voisi ripustaa hyvin lähelle toisiaan nousisi kappalemäärä kampaa kohden 50-57 kappaleesseen. 

Homma alkaa sillä, että raami ripustetaan johonkin paikkaan, jossa sitä on helppo työstää. Minun tapauksessani kun oli maalamaton päivä, raami ripustettiin linjalle. Siinä se oli sopivalla korkeudella, jotta sitä oli helppo käsitellä. Sitten yksi- ja kaksi puoleisten oksien holkkeihin pujotettiin kumitulppa. Tässä kumitulppana käytettiin tulppaa, joka oli vain halkaistu. Vaihtoehtona olisi tulppa, jonka leikkaus olisi X muotoinen, mutta kyseinen tulppa hajoaa paljon helpommin ja toinen leikkaus on turha, joten päädyin käyttämään tätä. Yhteen henkariin menee yksi yksipuoleinen ja kuusi kaksipuoleista oksaa.

Tämän jälkeen oksat pujoitetaan paikoilleen raamissa oleviin tappeihin. Tässä voi nähdä syyn minkä takia ylin oksa täytyy olla yksipuoleinen. Kaksipuoleista oksaa ei saisi millään pujotettua ylimpiin oksille tarkoitettuihin tappeihin. Tämä ongelma tulee vastaan kaiken kokoisilla holkeilla varustetuilla oksilla. Tähän raamiin saa hankittua oksien paikalle myös eräänlaisen kiskon, jonka sisään joidaan kiinnittää siihen tarkoitettuja koukkuja joihin voidaan ripustaa kappaleita. Meille on lähetetty koekäyttöön myös kiskoja, joissa koukut on valmiina kiinni ja niitä on tarkoitus käyttää vai kerran tai kaksi. Meillä on siis yleensä jokaiselle henkariin ripustettavalle tuotteelle omat henkarit, jotta maadoitus ei kärsisi ja henkareita voitaisiin käyttää monta kertaa minimaalisella huollolla.

Sitten nuolen kärjet pujoitetaan paikoilleen holkkeihinsa. Nyt tämä henkari on valmis. Tämä kyseinen henkari on tarkoitettu Vivon kannen linkulle joita kyseiseen tekeleeseen mahtuu 98kpl.





Tässä on kuva hieman edellisestä poikkeava oksa. Tässä on pienemmät holkit, joten näihin menee hieman heiveröisemmät nuolenkärjet. Koska holkkien koko pienenee, mahdollistaa se myös sen, että samanlaiseen raamiin tehtynä kappaleita mahtuu 104kpl. Ero tulee siitä, että näissä pienellä holkilla varustetuissa oksissa on molemmin puolin kahdeksan holkkia, kun taas isoilla holkeilla varustetussa oksassa on toisella puolella seitsemän ja toisella kahdeksan holkkia. Nämä kuvassa olevat pieniholkkiset oksat ovat varastosta löytyvää tilaus tavaraa. Tähän kyseiseen henkariin ripustetaan myös Vivoon kuuluvia osia. Tässä tapauksessa samaan henkariin voidaan laittaa kahta eri tuotetta, koska rei'ät joista tuotteet ripustetaan on saman kokoisia ja maalattavat kappaleet tulevat saman värisiksi. 

Hyvä esimerkki siitä mitä syntyy kun Coatin Techin myyntiedustaja ja muutama henkilö meiltä töistä minä mukaanlukien laittaa viisaat päät yhteen. Syntyi henkari, joka on nimen omaan meidän Vegan kuristinkotelon kannelle ja valaisinosan kannelle tehty. Myyntiedustaja teki itselleen piirrustukset ja lähetti kuvat prototyypistä tehtaalle valmistettavaksi. Parin viikon päästä saapui protot meille testattavaksi ja kun muutama hieno säätö oli tehty ja uudet henkarit sekä osat oltiin saatu voitiin henkareita tilata kanban erien kokoinen määrä kertaa kaksi, jotta varastosta löytyisi aina uusiin henkareihin osat jos/kun niitä tarvitaan ja/tai uusitaan.

Jotta varaosat olisivat helposti tunnistettavissa ja löydettävissä laitoin lavan päähän laput, jossa kerrotaan tässä tapauksessa ripustimen rungon käyttötarkoitus, tilaus numero ja kappale määrä. Koska ripustimien rungot ovat yli kaksi metriä pitkiä, on niiden lava hankala varastoida. Meillä pitkien tuotteiden varastointi on hoidettu laittamalle ne polttouunin alle. Saatiin muuten hukkaan menevä tila hyväksi käytettyä.

Toinen näppärä esimerkki ripustus tarvikkeiden tunnistamisesta helposti hoituu näin. Lava on jaettu kahteen osaan, jossa toisella puolella on Vivon rungon ripustamiseen ja toisella puolella Vegan kansien ripustamiseen takoitetut koukut. Naputtelin nitojalla koukut lavan päähän omille puolille ja alle lapun mistä selviää valaisimen nimi ja koukun tilausnumero. Kun jaksaa nähdä vähän vaivaa tarvikkeiden tunnistamiseen, helpottuu etsiminen ensikerralla huomattavasti.